Vauhti kiihtyy ja tie pölisee

Viime aikoina olen huomannut ärtyväni helposti, jos jokin ei heti suju. Aika ei tunnu riittävän kaikkeen ja mielessä pörrää sen sata asiaa, ideaa ja itua, joihin toivoisi syventyvänsä edes sitten joskus kun ei kerran pysty nyt heti. Valo, joka vajoaa tynkäyöksi horisontin taa, kannustaa kehon kierroksille, jotka talvipimeinä olisivat mahdottomia.

Tästä ehkä voi päätellä, että tällä hetkellä olen aika kiireinen. Päivät kuluvat töissä muutamassa silmänräpäyksessä ja illalla vauhti jatkuu Osuuskumman, kirjoittamisen ja muun elämän (kröhöm, niin minkä) parissa.

Työn alla on parikin novellia: seuraavaan Ursulaan on tulossa novelli nimeltä Furberry, jonka ensimmäinen editointikierros alkaa pian. Toinen steampunk-novelli on noin puolivälissä. Juuri eilen sitä lukiessani kehräsin, sillä muutama suuri muutos, joiden kanssa olin ähkinyt reilu kuukausi takaperin, on vihdoin korjattu onnistuneesti. Teksti tuntuu vahvalta. Tarina merkitykselliseltä.

Viime viikon suurin työ oli pienoisromaanini editoiminen kustannustoimittajan merkintöjen pohjalta. Aseenkantajan kunnia on tulossa Osuuskummalta elokuussa e-kirjana, ja olen siitä melko täpinöissäni. Kun viime postauksessani pohdin sitä, miten mahdotonta kirjailijan on itse määritellä teostensa laatua tai arvioida niiden sopivuutta julkaisuun, Aseenkantajan kunnia saa minut hykertelemään malttamattomana. Tietyllä tavalla koen sen olevan parasta mitä olen koskaan kirjoittanut. Tunne on ristiriitainen ja hullukin siinä mielessä, että pidän Mifonki-sarjaa yhtä itselleni päätyönä ja tärkeimpänä, mutta Aseenkantajan kunniassa olen kurottanut sellaiselle tasolle, jolla olen haastanut itseni -- ja toivottavasti myös lukijan. Jos teokselle haluaisi jonkin genren nimetä, se olisi eroottinen spefiveijarikertomus. Kyseessä on sarjan avaus, mutta älkää vain kysykö kuinka monta osaa tähän on tulossa!

Olen suunnitellut myös kirjankansia ja mainoksia, kirjoittanut artikkelin ja kirjoituskilpailunovellin. Kun alan miettiä mitä kaikkea oikein onkaan käynnissä, alulla tai tulossa, en ihmettele miksi en ehdi lukea kaikkea mitä haluaisin ja miksi blogi on jäänyt hieman hiljaisemmalle tulelle porisemaan. Kävijätilastot kertovat, että kyllä tätä vielä lukemassa käydään, ja jäseniäkin on pian sata, joten varmaankaan minun ei kannattaisi murehtia.

Ja miksi murehtisinkaan, sillä nyt on työnantajan kanssa sovittu kirjoitusvapaideni alkavan syyskuussa! Jään töistä palkattomalle ainakin puoleksi vuodeksi, ja sen mahdollistavat saamani apurahat. Nöyrin kiitokseni kirjalliseen työhöni uskomisesta ja sen tukemisesta Pirkanmaan kulttuurirahastolle ja kirjastoapurahalautakunnalle! Edessä on ehkä historiani tuskallisimmat kesäkuukaudet, mutta puristettava on.

Makoisana mansikkana tämän päivän kermakakun päällä (anteeksi, tähän aikaan illasta en kykene enää hillitsemään analogioitani) oli Nenä kirjassa -blogin arvio Mifongin ajasta.

***

Huomenna tiistaina Tampereella tapahtuu mielenkiintoisia: Maailmankauppa Tasajaossa Tammelantorin kupeessa osuuskummajaiset ja tasajakolaiset pitävät kirjallisen illan otsikolla Kuvittele tulevaisuus. Keskustelemassa tulevaisuuden ihmisoikeuksien sekä ruuan- ja energiantuotannon näkymistä fiktion pohjalta ovat M.G. Soikkeli, Anni Nupponen, Christine Thorel ja meikä. Tervetuloa!