Ei kaikesta tarvitse tehdä sukupuolikysymystä. Emmekö voisi olla vain omia itsejämme, oli sukupuoli sitten mikä hyvänsä? Yksilöerot ovat kuitenkin suurempia kuin sukupuolierot. Lopetetaan vaahtoaminen epätasa-arvosta ja oikeuksista ja stereotypioista. Kaikki on hyvin, kunhan ollaan vain niin kuin ennenkin.
Ylläkuvatunlaista väsymystä on silloin tällöin havaittavissa, kun tulee keskustelua siitä miten sukupuoli vaikuttaa kokemuksiimme elämästä ja asioista. Ja minusta on kuitenkin melko selvää, että sukupuolella on suuri merkitys siinä, miten muut näkevät meidät ja miten he kohtelevat meitä. Tyttö vai poika -jaottelu alkaa heti syntymästä.
Niin ollen on ihan uskottavaa, että kirjoillakin voi olla sukupuoli: ainakin jos kantta katsotaan. Huffington Post -lehdestä on luettavissa Maureen Johnsonin mielenkiintoinen artikkeli kirjankansien sukupuolittuneisuudesta. Artikkeli on pitkä, mutta lukemisen arvoinen. Ja ellei jaksa lukea juttua, voi ainakin katsella kuvasarjan, jossa leikitellään kansimuutoksilla, jotka heijastaisivat kirjailijan omaa sukupuolta. (Kuvagalleria on sivun loppupuolella.) Mitä jos George R.R. Martin olisikin Georgette R. Martin?
Artikkelin luettuani ja kuvasarjan katsottuani mietin tietysti, että päteekö sama meillä Suomessa. Eipä oikeastaan. Herkkiä, sumusävyisiä, värikylläisiä kansia löytyy mieskirjailijoiltakin ja geometrisiä, tummasävyisiä, pelkistettyjä naiskirjailijoilta. Kirjan sisältö uskoakseni määrittelee ulkonäköä tässä tapauksessa enemmän kuin kirjailijan sukupuoli. Yhdysvaltojen markkinoilla genrekirjallisuus on myös hallitsevampaa, ja näiden kirjojen kannet voivat olla hyvinkin geneerisiä keskenään.
Johnsonin artikkeli käsitteli paljon muutakin kuin kansia (kuten sitä, miten naiskirjailijoiden kirjoista puhutaan erilailla kuin mieskirjailijoiden ja sitä, kuinka miesvoittoisia ovat yliopistojen kirjalistat). Tunnistin osittain hänen kokemuksensa siitä, kuinka hän kasvoi lukien keski-ikäisten miesten kriiseistä, peniksistä, ja peniskriiseistä:
Men wrote of Big Things that Mattered. Sure, some of them were endlessly introspective. Yes, the big things that mattered were often penises. Also, sex. Also sex with penises. Also, girls, and how difficult and incomprehensible and unattainable we are for some sex with penises.
- Maureen Johnson, The Gender Coverup, Huffington Post
Eniten kolahti kuitenkin hänen toteamuksensa siitä, että valtaosa naishahmoista, joita hän luki nuorena, olivat miesten kirjoittamia. Maaliskuisella Naisvoimaa fantasiassa -kiertueella sivusimme aihetta naissankaruuden näkökulmasta. Postasin aiheesta otsikolla Sananen sankareista ja sukupuolesta. Keskustelussa nousi tuolloin esille se, että moni mieskirjoittaja kokee naisista kirjoittamisen erityisen vaikeaksi. Hyviä henkilöhahmoja on haastava kirjoittaa sukupuolesta riippumatta, mutta voisiko tämän kokemuksen osasyy olla, että kirjallisuus on pullollaan ohuita ja stereotyyppisiä naishahmoja. Jos näihin paperinukkeihin perustuu näkemys naisesta, ei liene ihme jos naiset tuntuvat käsittämättömiltä olennoilta ja heistä on vaikea kirjoittaa.
Eikä liene ihme sekään, että minusta mieshahmon kirjoittaminen ei ole sen hankalampaa kuin naisen: olen lukenut miesten kirjoittamia mieshahmoja kohta kaksikymmentäviisi vuotta. Ja eläviä tutkimuskohteita on ympärillä yllin kyllin.
Loppukaneetiksi voisin todeta, että sukupuolella on merkitystä, mutta ihminen on tärkein. Jos kirjankansi ilmentää orjallisesti kirjailijan sukupuolta, voidaan kysyä miksi.
Kyllä minä jäin vähän miettimään Kerjäläisprinsessan kantta tuon artikkelin lukemisen jälkeen. Yllättävän iso osa niistä ihmisistä, jotka ovat julkisesti tunnustaneet pitävänsä kirjasta, ovat nimittäin keski-ikäisiä miehiä. Palautteen perusteella he taitavat olla jopa ihan merkittävä kaupallinen kohderyhmä, jos miettii asiaa kustantajan kannalta eli kuinka myyvä kirja on. Kun teini-ikäinen haluaa lukea kirjan, hän menee kirjastoon, äijät menevät kirjakauppaan. ;) Heräsi ihan törkeä polte nähdä Kerjäläisprinsessan kansi sellaisena kuin sitä myytäisiin tuolle kohderyhmälle. :D
VastaaPoistaOlisi todella mielenkiintoista tehdä "varjokansi" Kerjäläisprinsessaan siltä pohjalta, että ajatuksena olisi markkinoida kirjaa keski-ikäisille miehille! Kilpailuidea, kenties? ;)
PoistaMifonki-sarjan kannet ovat olleet selkeästi naisille suunnattuja ja viihdekirjatyylisiä. Kyllä niitä silti miehetkin ovat lukeneet, muutkin kuin sukulaiset, siis.
Joskus kirjaan tarttuu kannesta huolimatta .
Kirjakansista en ole asiaa ennen niin ajatellutkaan, mutta pelikansista kyllä. Niissä on kovasti puhuttanut viimeaikoina se, miten kanteen on joidenkin tahojen mielestä "pakko" saada mies etualalle, jotta peli myisi. Ylipäänsä selkein erottuva kohderyhmäjaottelu pelien kansissa ovat sukupuolikohderyhmät... Tekijöistä 99% niistä on miehiä, joten tässä suhteessa vertailua on vaikea edes tehdä :)
VastaaPoistaUh, pelimaailma taitaa tosiaan olla hyvin miehinen tällä hetkellä. Minähän en niistä mitään tiedä, kun en itse pelaa, mutta onko hahmoissa saatavilla hyviä naishahmoja?
PoistaMuistan joskus nähneeni/lukeneeni uutisen tytöstä, joka turhautui kun ei voinut pelata NHL-jääkiekkopeliä muilla kuin mieshahmoilla. Hän lähetti kirjeen pelivalmistajalle, jotka sitten loivat peliin naishahmon, koska totesivat tytön olevan oikeassa: kyllä pelimaailmassa voi NHL:ssäkin olla naispelaajia. :)
Itse olen yleensä törmännyt pelikansissa ennemminkin isorintaisiin naisiin. Tisseillä tehdään peli houkuttelevammaksi nuorille miehille.
PoistaMinä olen huomannut, että useinmiten mieskirjailijat ovat kirjoittaneet naishahmoja, joihin samaistun paljon paremmin kuin naiskirjailijoiden naishahmoihin. Esimerkkinä vaikkapa juuri tuo George R.R. Martin. (poikkeuksia tietenkin on) En kyllä osaa sanoa, mistä tällainen ero voisi johtua.
VastaaPoistaEn usko, että siihen on välttämättä mitään tiettyä syytä. Olet vain törmännyt sellaisiin mieskirjailijoiden naishahmoihin, jotka kolahtavat.
PoistaJa totta kai naisetkin osaavat kirjoittaa stereotyyppisiä ja ohuita naishahmoja. Itse olen melko leipiintynyt Mary Sue -hahmoihin ja kaikenmaailman avuttomiin kirkujiin. (Avuton kirkuja voi sinänsä olla ihan aitoon esikuvaan perustuva kolmiulotteinen hahmo, mutta silti... Argh.)
Olisi mielenkiintoista kirjoittaa kirja, jossa hahmoilla ei olisi sukupuolia tai niitä ei kerrottaisi.
VastaaPoistaMarkkinoitaisiin henkilöille, joilla ei ole sukupuolta.
Instant Bestseller muslimimaissa.
Tervetuloa kommentoimaan!
PoistaMuistaakseni esimerkiksi Maarit Verrosen henkilöhahmot ovat melko androgyyniä porukkaa.
Se on kyllä jännä, kuinka lukiessaan aina kuvittelee sukupuolen: oli se sitten kertojanääni tai henkilöhahmo.
Juuri luin yhtä minäkerronta-novellia, jonka on kirjoittanut mies, ja yllätyin kun parin sivun jälkeen kävi ilmi, että kertoja olikin nainen. Daah, miten sitä niin luonnostaan lankeaa tähän sukupuolijaotteluun? Onko syy perityssä vai opitussa vai kummassakin?
Minä en ole koskaan oikeastaan ajatellutkaan, että kirjan kansia pitäisi tiirailla sukupuolen näkövinkkelistä. Minä olen aina yrittänyt löytää niistä kansista jotain yhtymäkohtaa itse kirjaan ja sen sisältöön. Ehkä jotkin kansikuvat voisi määritellä enemmän feminiineiksi ja toiset maskuliineiksi ihan vain kuvan perusteella, mutta ei kansikuvista minun mielestäni suurimmassakaan osassa pysty sanomaan, että niistä jotenkin eksplisiittisesti kävisi ilmi kirjoittajan sukupuoli? Aika hassu ajatus minusta kaiken kaikkiaan... Miten niiden kirjailijoiden kansikuvat sitten, jotka kirjoittavat nimimerkillä, nimimerkin ollessa vastakkaista sukupuolta kuin kirjailija itse nimimerkin takana? ;-)
VastaaPoistaEnpä ollut minäkään ajatellut, mutta kuvasarjan katsottuani tulen varmasti kiinnittämään enemmän huomiota kannen esitystavan ja kirjailijan sukupuolen väliseen mahdolliseen suhteeseen.
PoistaKuten jo sanoinkin, ei tätä mielestäni Suomessa onneksi juurikaan harjoiteta. :)
Mutta Johnsonin artikkeli sai minut ajattelemaan esimerkiksi tätä: kirjoittavatko miehet "hömppää" ja jos kirjoittavat, mitä se silloin on?
Onko siis hömpässäkin sukupuolieroja? :) Miten ylipäänsä määritellään hömppä? Voiko tällä olla yleispätevää määritelmää? :)
PoistaEi liity kirjallisuuteen mutta esim lapseni ovat määritelleet isänsä hömpäksi, kun taas minä itse en sitä tee... ;-)
Hyviä kysymyksiä, jotka oikeastaan vaatisivat oman blogipostauksensa.
PoistaLyhyesti voisin sanoa, että yleisesti hömpäksi miellettäneen naisviihde-kirjat: kevyet, romanttiset ja positiivisviritteiset lukuromaanit. Harlekiini-pokkarit kuuluvat samaan syssyyn, nehän ovat vieläpä kyseenalaista kioskikirjallisuutta. ;)
Yllämainitut ovat useimmiten sekä naisten kirjoittamia että naisille suunnattuja.
Olisiko miehillä sitten vastaavina juoppohullunpäiväkirja-tyyliset teokset ja esimerkiksi lehväslaiho-tyyppiset sotaromaanit? Vähäisempi taitaa olla näiden määrä kuin naisille suunnatuilla viihdekirjoilla.
Pohtimisen arvoisia asioita. :)