Tapahtumien yössä 2013

Ilta alkoi Maailmankauppa Tasajaosta kello viisi. Tässä luen raapaletta. (Josta seuraavassa postauksessa enemmän!)
 (c) V. Rintala

Haastatteluparini Tarja Sipiläinen on raapaleen lukuvuorossa. Raapaleinto on muuten tarttuvaista laatua, joten olkaa varoitetut. (c) V. Rintala

Taru Luojola ja Anni Nupponen astuivat lauteille seuraavaksi. Tasajaon väki tarjosi reilun kaupan kahvia ja teetä tapahtuman kunniaksi. Nam! (c) V. Rintala

Kipitin Tasajaossa esiintymisen jälkeen suoraan seuraavaan paikkaan, eli Suomalaiseen kirjakauppaan Hämeenkatu 5:een. Runoilija Kari Aronpuro luki tekstejään ennen minua ja jälkeeni iltaa jatkoi Harri István Mäki. Olin positiivisesti yllättynyt paikkaolijoiden määrästä. Ei lukenut tyhjälle kaupalle. (c) V. Rintala

Tampereen Tapahtumien yö oli vilkas ja mukava tapahtuma! Ilma oli trooppinen, kostea ja lämmin. Ilta kului kepeästi kivassa seurassa -- tapasin sekä uusia että vanhoja tuttuja. Jopa yhden Mifongin perinnön signeerasin, mikä oli kunnon kruunu päivälle. Pieni breikki arkipäivän rutiinista oli enemmän kuin tervetullut. (Uusi mekkokaan ei varsinaisesti haitannut.)

Mistä on elokuun päivät tehty

Kirjoittamisesta, esiintymisistä, matkoista.

Vilkaisin kalenteriani ja huomasin, että elokuu mennee varsin eloisissa merkeissä.

Ensinnäkin olen varsin innoissani, sillä syyskuun alusta jään päivätöistä pois ja omistaudun kirjailijuudelle kokopäiväisesti loppuvuoden ja hieman seuraavaakin. Vihdoinkin! Koko kesä on kärvistelty kahden työn välissä. Ei sillä, että valittaisin, mutta viime kuussa ruuvi pääsi kieltämättä kiristymään sen verran tiukalle, että itseäkin hirvitti. Tuntui, että muu maailma lomailee ja nauttii kesästä, kun itse painan hommia aamusta iltaan. Muisti alkoi tökkiä, luomis- ja ajattelukyky olivat liskotasoa.

Nyt onneksi helpottaa.

Ensi viikolla on tiedossa esiintymisiä: torstaina on Tapahtumien yö Tampereella. Olen sekä Suomalaisessa kirjakaupassa että Maailmankauppa Tasajaossa, ensimmäisessä Mifongin ajan puolesta, toisessa Osuuskumman.

Sitä seuraavalla viikolla on tiedossa ensimmäinen kirjaston lukupiiri-visiitti, jota odotan kovasti.

Kirjoittamispuolella editoin sekä Aseenkantajan kunniaa että Alexandre-novellia (joskin jäljellä lienee enää stilisointia, sillä tänä viikonloppuna tein suuremman linjan muutokset). Lisäksi pitäisi kirjoittaa yksi uusi novelli, jonka ideakin on vasta aavistus siemenestä syvällä mullan alla.

Toimittamispuolella on käynnissä lokakuussa julkaistavan Steampunk! --Höyryä ja helvetinkoneita -antologian novellien viimeiset kierrokset. Kovaa kamaa tulossa, vaikka itse sanonkin.

Elokuun lopussa sitten reissaillaan: lähden Nuorisokirjailijoiden porukan kanssa Berliiniin. Kunnon irtiotto ennen kokopäiväistä kirjoituskautta! Myös Kariston Arvin päiviä vietetään elokuussa, joten voi olla että Helsingissäkin tulee piipahdettua.

Voinee siis sanoa, että iltojen pimeneminen ei meikäläistä haittaa...

Vauhti kiihtyy ja tie pölisee

Viime aikoina olen huomannut ärtyväni helposti, jos jokin ei heti suju. Aika ei tunnu riittävän kaikkeen ja mielessä pörrää sen sata asiaa, ideaa ja itua, joihin toivoisi syventyvänsä edes sitten joskus kun ei kerran pysty nyt heti. Valo, joka vajoaa tynkäyöksi horisontin taa, kannustaa kehon kierroksille, jotka talvipimeinä olisivat mahdottomia.

Tästä ehkä voi päätellä, että tällä hetkellä olen aika kiireinen. Päivät kuluvat töissä muutamassa silmänräpäyksessä ja illalla vauhti jatkuu Osuuskumman, kirjoittamisen ja muun elämän (kröhöm, niin minkä) parissa.

Työn alla on parikin novellia: seuraavaan Ursulaan on tulossa novelli nimeltä Furberry, jonka ensimmäinen editointikierros alkaa pian. Toinen steampunk-novelli on noin puolivälissä. Juuri eilen sitä lukiessani kehräsin, sillä muutama suuri muutos, joiden kanssa olin ähkinyt reilu kuukausi takaperin, on vihdoin korjattu onnistuneesti. Teksti tuntuu vahvalta. Tarina merkitykselliseltä.

Viime viikon suurin työ oli pienoisromaanini editoiminen kustannustoimittajan merkintöjen pohjalta. Aseenkantajan kunnia on tulossa Osuuskummalta elokuussa e-kirjana, ja olen siitä melko täpinöissäni. Kun viime postauksessani pohdin sitä, miten mahdotonta kirjailijan on itse määritellä teostensa laatua tai arvioida niiden sopivuutta julkaisuun, Aseenkantajan kunnia saa minut hykertelemään malttamattomana. Tietyllä tavalla koen sen olevan parasta mitä olen koskaan kirjoittanut. Tunne on ristiriitainen ja hullukin siinä mielessä, että pidän Mifonki-sarjaa yhtä itselleni päätyönä ja tärkeimpänä, mutta Aseenkantajan kunniassa olen kurottanut sellaiselle tasolle, jolla olen haastanut itseni -- ja toivottavasti myös lukijan. Jos teokselle haluaisi jonkin genren nimetä, se olisi eroottinen spefiveijarikertomus. Kyseessä on sarjan avaus, mutta älkää vain kysykö kuinka monta osaa tähän on tulossa!

Olen suunnitellut myös kirjankansia ja mainoksia, kirjoittanut artikkelin ja kirjoituskilpailunovellin. Kun alan miettiä mitä kaikkea oikein onkaan käynnissä, alulla tai tulossa, en ihmettele miksi en ehdi lukea kaikkea mitä haluaisin ja miksi blogi on jäänyt hieman hiljaisemmalle tulelle porisemaan. Kävijätilastot kertovat, että kyllä tätä vielä lukemassa käydään, ja jäseniäkin on pian sata, joten varmaankaan minun ei kannattaisi murehtia.

Ja miksi murehtisinkaan, sillä nyt on työnantajan kanssa sovittu kirjoitusvapaideni alkavan syyskuussa! Jään töistä palkattomalle ainakin puoleksi vuodeksi, ja sen mahdollistavat saamani apurahat. Nöyrin kiitokseni kirjalliseen työhöni uskomisesta ja sen tukemisesta Pirkanmaan kulttuurirahastolle ja kirjastoapurahalautakunnalle! Edessä on ehkä historiani tuskallisimmat kesäkuukaudet, mutta puristettava on.

Makoisana mansikkana tämän päivän kermakakun päällä (anteeksi, tähän aikaan illasta en kykene enää hillitsemään analogioitani) oli Nenä kirjassa -blogin arvio Mifongin ajasta.

***

Huomenna tiistaina Tampereella tapahtuu mielenkiintoisia: Maailmankauppa Tasajaossa Tammelantorin kupeessa osuuskummajaiset ja tasajakolaiset pitävät kirjallisen illan otsikolla Kuvittele tulevaisuus. Keskustelemassa tulevaisuuden ihmisoikeuksien sekä ruuan- ja energiantuotannon näkymistä fiktion pohjalta ovat M.G. Soikkeli, Anni Nupponen, Christine Thorel ja meikä. Tervetuloa!