Musiikki johdattaa mielikuvitusmatkoille. Se on tullut yhä tärkeämmäksi osaksi kirjoittamistani: inspiraation lähde, tunnelmaan virittäjä, tahdittaja, kannustaja, herättäjä. Lahjakkaiden muusikoiden tuotokset sytyttävät liekin omaankin luovuuteen ja sitä haluaa tavoitella jotain yhtä kaunista, yhtä vaikuttavaa, yhtä pakottavaa.
Jotkin levyt menevät syvemmälle kuin toiset. Tässä muutamia, joita olen kuunnellut erityisesti kirjoittamisen yhteydessä viime aikoina:
Albumit:
Paradise Lost: Draconian Times
Hypocrisy: Hypocrisy
Sólstafir: Svartir Sandar
Mirel Wagner: Mirel Wagner
Marissa Nadler: Ballads of Living and Dying ja Marissa Nadler (muun muassa)
Sóley: We Sink
She Past Away: Belirdi Gece
Shape of Despair: Illusion's Play ja Angels of Distress
Soundtrackit:
Game of Thrones, Seasons 1-3 (Ramin Djawadi)
Inception (Hans Zimmer)
Fountain (Clint Mansell)
Goodbye Lenin! (Yann Tiersen)
Paljon myös muita Clint Mansellin sävellyksiä, kuten soundtrackeilla Moon ja Smokin' Aces. Alexandre Desplat on myös kova nimi, etenkin Lust, Caution -elokuvan teemabiisi. Yann Tiersen on lähellä sydäntä muutenkin kuin vain Amélien säveltäjänä.
Yksittäiset biisit:
Näitä olisi varmasti vaikka kuinka, mutta otetaan viimeaikaisena nostona Debbie Wisehallin sävellys Arséne Lupin Soundtrack Suite, jota kuuntelin kirjoittaessani Alexandre-novellia Osuuskumman uusimpaan steampunk-antologiaan. Voisi sanoa, että koko teksti on kappaleen ansiota!
***
Kuuntelen luonnollisesti paljon muutakin musiikkia, joka vaikuttaa luovuuteen ja mielentilaan, mutta nämä ovat nimenomaan sellaista musiikkia, jota kuuntelen samaan aikaan kun kirjoitan. Kovin tanssittavaa musiikkia tai esimerkiksi suomenkielisiä sanoituksia en ole toistaiseksi pystynyt yhdistämään kirjoittamiseen.
Miten teillä muilla? Onko hiljaisuus paras kirjoittamiseen vai auttaako musiikki sormia juoksemaan näppäimistöllä? Onko jokin biisi vaikuttanut syvästi jonkin tekstin syntyyn? Hyviä kirjoitusmusiikkivinkkejä otetaan myös vastaan!
P.S. Tätä kirjoittaessani kuuntelin Beauty of Geminaa, levyä Diary of a Lost. Juuri nyt soiva kappale Kingdoms of Cancer löytyy esimerkiksi täältä.
Rakastan leffasoundtrackeja kirjoittamisen taustalla! :D Erityisesti nimeämäsi Clint Mansellin The Fountain OST on aivan upea!
VastaaPoistaLeffasoundtrackit virittävät sopivasti tunnelmaan ja päästävät sisälle kohtaukseen. Laulettukin musiikki on ihan jees, mutta lyriikka häiritsee toisinaan keskittymistäni. Välillä saatan pyörittää vain yhtä biisiä uudestaan ja uudestaan, kun etsin tiettyä tunnelmaa kohtausta varten.
Viime aikoina olen kuunnellut mm.
The Crow OST - Graeme Revell
Hannibal OST - Hans Zimmer
Blade Runner OST - Vangelis
Pride and Prejudice OST - Dario Marionelli
Bram Stoker's Dracula OST - Wojciech Kilar
Tunnistan tuon yhden kappaleen soittamisen uudestaan ja uudestaan... Onneksi kuulokkeet on keksitty, jottei häiritse muita toistolla. :D
PoistaSoundtrackeissa on usein erityisen hyvänä puolena (siis ainakin noissa hyviksi toteamissani), että ne säilyttävät tietynlaisen tunnelman läpi levyn. Ovat oma, ehyt kokonaisuutensa ja kestoltaankin siten mukavia kirjoittamiseen.
Kiitos vinkeistä, tutustun noihin!
Mä tarvitsen kirjoittaessani hiljaisuutta, mutta kuuntelen usein musiikkia ennen kirjoittamisen aloittamista. Inspiraatiomusiikki toimii molempiin suuntiin: joskus saan tietystä biisistä idean tiettyyn kohtaukseen, joskus taas kekkaan, että tietty biisi sopii jo päässäni olemassaolevan kohtauksen tunnelmaan tai jonkun hahmon olemukseen. Kuuntelemalla tällaisia biisejä koen hahmon/tarinan tunnelman yms. ikään kuin täydentyvän. Viime aikoina inspiraatioartisteina ovat toimineet mm. Chisu ja Sarek ja Laura Pausini.
VastaaPoistaJoskus hiljaisuus on ehdottomasti paras tila kirjoittaa!
PoistaVoin melkoisen rehellisesti sanoa, että juurikin musiikki on koko kirjoitusharrasteeni liikkeellepaneva voima, luomisvimmani sydän. Aivan varhaisimmasta lapsuudestani asti muistan kokeneeni musiikin ja kuvan yhteistyön voimakkaana ja harmonisena, kuin lihan ja sielun. Ei siis ihme, että musiikin kautta voin nytkin nähdä kuvia pääni sisällä.
VastaaPoistaMusiikin vaikutus työhöni on hyvinkin vaihtelevaa. Toisinaan tunnen saavani eniten aikaiseksi täydessä hiljaisuudessa, jopa korvakuulokkeiden suojatessa korviani huoneen taustaääniltä. Sitten toisinaan tietty musiikillinen tunnelma ja teemat saavat sormet tanssimaan. Ihastuttavimmassa päässä ovat vielä ne yksittäiset sävellykset, jotka saavat minut ajattelemaan jotakin aivan uutta, ja luomaan jo tulevaa. On kappaleita, joista saamani mielikuvat ovat olleet alkuvoimana kokonaisten saagojen suunnittelemiseen.
Kirjoittamiseni taustalle sopii parhaiten juuri instrumentaali musiikki. Tätä ehdottomast New Age, kuten Vangelis, Jean Michel Jarre, Yanni, Enya yms. Heidän tuotantoaan suuremmin luettelematta, sillä se sopii laajasti. Erityismaininnan saavat kuitenkin Vangeliksen albumit Oceanic, Voices ja Opera Sauvage, sekä soundtrackit; 1492 Conquest of Paradise, Chariots of Fire ja Blade Runner.
Soundtrackkeja kuuntelen (harrastankin...) paljon, mutta kirjoittamisen taustalle sopivat erityisesti James Hornerin Braveheart, jotkin Hans Zimmerin teokset (esim. Crimson Tide, Gladiator, King Arthur). Nyt olen tutustunut enemmän myös Patrick Doylen tuotantoon, joista Sence and Sensibility sopinee loistavasti kirjoittamisen taustalle. Hänen Mary Shelley's Frankenstein -scorensa on innoittanut useita surullisia ja romanttisia kohtauksia.
Sitten ovat erikseen ne kappaleet, jotka toimivat juurikin tiettyjen tilanteiden ja henkilöhahmojen "teemoina", taikka innoittajamusiikkeina. Näitä löytyy pilvin pimein, mutta erityisesti animeista tutut taistelumusiikit innostavat. Kuten pelimusiikkikin. (Erityismaininta Final Fantasy -sarjasta Nobuo Uematsulle, FF6:n kappale "Terra" on vastikään saanut aikaan aivan uuden hahmon syntymän.)
Oikeastaan, alkoihan se luominen jo pikkuruisena, 8-bit Nintendon (Nes) musiikkeja hyräillessä samalla kun lyijykynä sauhusi uusimman sarjakuvalehden kimpussa...
Ahdistaa oikein kun ei voi luetella kaikkia mieleisiään säveltäjiä. (John Williams suosikkinani. Pakko mainita.) Heidän työnsä vaikutus on ollut minulle korvaamatonta. Suuri unelmani olisikin, että omat tekstini toimisivat vielä jonakin päivänä innoittajina tulevaisuuden säveltäjille. Siten inspiraation kiertokulku toteutuisi minunkin osaltani.
(PS. Tämä teksti syntyi John Williamsin "Dracula" -scoren (1979) soidessa taustalla. Hyvin erilainen kuin jo Vaarnan mainitsema Wojciech Kilarin score, mutta ovathan elokuvatkin aivan eri aikakaudelta.)
Minulla on muutama kirjoitusvirhe... mutta pakko mainita ainakin tuo Patrick Doylen score, jonka oikea nimi on siis "Sense and Sensibility". Ei Sence....
PoistaSiitä esitettiin kappaleita myös Doylen 60-vuotis juhlakonsertissa Lontoossa. Upea konsertti, London Symphony Orchestran esittämänä. Olin paikalla, ja inspiraationi... sehän vain nousi. :)
Vau, johan piteni tutustumislista! :)
PoistaEn voi muuten käsittää, kuinka saatoin unohtaa omalta listaltani Goodspeed You! Black Emperorin. Näin sen livenä päivää ennen kuin sain kuulla Mifongin perinnön kustannuspäätöksestä. Kuuntelin sitä kirjoittamiseni alkuaikoina paljon, nyttemmin vähemmän.
Minulle hiljaisuutta! Voi johtua siitä, että itselleni kielen rytmi on niin tärkeä - kuulostelen koko ajan sitä pääni sisällä, ja musiikki voisi helposti sotkea sen. Ja musiikin tunnelma myös vaikuttaa vahvasti, pitäisi sattua yhteen juuri sopivat kappaleet ja kirjoitettavat kohtaukset. Mutta ennen ja jälkeen kirjoittamisen kuuntelen kyllä useinkin musiikkia, herättelen tunnelmaa ja inspiraatiota tai leijailen vielä jossain muissa maailmoissa ja kypsyttelen ajatuksia seuraavaa kirjoitussessiota varten. Eli minullekin musiikki on tärkeä osa kirjoittamista, vaikken sitä itse kirjoittamisvaiheessa kuuntelekaan.
VastaaPoistaYksi poikkeus tosin on, sitä saatan jopa kuunnella silloinkin, kun kirjoitan: Tenhi. Ihanan melankolista, tummaa, hidasta, viipyilevää... Suomeksi laulettua, mutta se jotenkin uppoaa musiikkiin niin, etteivät sanat erotu liikaa. Suosittelen!
Ja blogisi ansiosta muuten löysin Sólstafirin, siitä iso KIITOS!!! Se pääsi kertaheitolla tunnelmointimusiikkini joukkoon :)
Heh, olet ainakin jo toinen, joka on löytänyt Sólstafirin suositusteni kautta. :D Hyvähyvä!
PoistaJoo, virkerytmiä maistellakseen tarvitsee hiljaisuutta. Editoidessa olenkin aina ilman musiikkia, mieluiten ilman mitään ääntä.
Tenhi on tuttu, mutta en silti pysty kirjoittamaan sen soidessa. Vaikka olet ihan oikeassa siinä, että sanat uppoavat musiikkiin hidastempoisina, jään sitä silti kuuntelemaan. :)