Uusi keesi on kypsynyt mielessä jokin aikaa, ja reilu viikko sitten sen toteutin. Irokeesejä ja muunlaista sänkikynintää on näkynyt katukuvassa vuoden tai pari, ysäriltä itselle tutut piilokaljutkin ovat tulleet takaisin. Hiuksilla on kiva leikkiä, koska ne kasvavat takaisin!
Ystävä kysyi mielenkiintoisen kysymyksen, jota en itse ole tullut lainkaan ajatelleeksi: tunnenko nyt näyttäväni eniten omalta itseltäni? Hän on nähnyt kaikenlaista tukkamallia meikätytöllä, joskin afro- ja kaljukokeiluni sijoittuvat aikaan ennen häntä.
Mutta tiedättekö mitä? Kaikenlaista olen tukassani kokeillut, ja ihan muutamaa mallia lukuun ottamatta tunnen näyttäväni omalta itseltäni. Oli tukka sitten pitkä, polkka tai lyhyt. Niin tunnen nytkin. Tärkeintä on helppohoitoisuus. Tuskastun nopeasti, jos malli vaatii jatkuvaa huoltoa.
Kysymys sai minut miettimään, että ehkä on ihmisiä, jotka kokevat vain tietyn tyylin kuvastavan itseään. Omalla kohdallani näin ei taida olla. Kokeilen, kyllästyn, vaihdan -- niin vaatetyylejä kuin tukkatyyliä. En koe etsiväni mitään "ominta omaa", vaikka tokihan esimerkiksi vaatekaappi olisi vähemmän katastrofi, jos pitäisin vain tietyntyylisistä vaatteista. Onko oma tyyli jotain, mikä pitää löytää? En ajattele etsiväni aktiivisesti mitään, vaan käytän sitä mikä silmää kulloinkin miellyttää.
 |
| (c) J.S. Meresmaa |
Pysyvyys on asia, jota yleisesti pidetään arvossa. Mutta oikeastaanhan vain muutos on pysyvää -- joskus se vain on niin hidasta, että ihminen ei sitä tahdo tajuta (kuten evoluutio). Luovuus on jatkuvaa muutosta, ja silti se itsessään on pysyvä olotila.
Minulla on ollut hyvin luova olotila viime aikoina. Johtuisiko lähestyvästä keväästä vai lähestyvästä kirjoitusvapaasta? Vai tukkamuutoksesta?
Näyttää hyvältä :)
VastaaPoistaMulla ei ole muuten mitään yhtenäistä tyyliä, ja myös hiusten väri voi vaihdella, mutta mulla on pitkätukkaisen ihmisen identiteetti. Pidin joitakin vuosia sitten polkkatukkaa pari vuotta, mutta sitten kasvatin taas hiukseni pitkiksi. Polkkatukassa ei sinänsä ollut mitään vikaa, ja sain kehuja, että se sopii mulle tosi hyvin. Mutta silti koen, että näytän eniten itseltäni pitkähiuksisena.
VastaaPoistaSulla on taas tulossa kirjoitusvapaa? Kuulostaa ihanalta.
Tosi jännää! Olen oikeasti niin toope, etten ole tullut aikaisemmin ajatelleeksi, miten jotkut ihmiset voivat tällä tavalla "nähdä" itsensä. :)
PoistaKirjoitusvapaa alkaa helmikuusta! Kiitos taannoin myönnettyjen apurahojen, pääsen yhden ihka uuden projektin kimppuun. Odotan kyllä innolla, mitä siitä kässäristä tulee.
Näyttää kivalta!
VastaaPoistaMinulle on tärkeää olla pitkä, punainen tukka. Jos hiustenväriä voisi oikeasti vaihdella kätevästi ilman, että hiukset ja päänahka siitä mitenkään kärsisivät, voisin harkita muitakin värejä. Samoin pituuksia, jos hiukseni kasvaisivat yli sen 3 mm kuussa. (Toisaalta kun kärsii vaikeasta hiustenlähdöstä, niin mikään varsinainen "kampaus" ei ole mahdollinen.) Samalla en kuitenkaan koe identiteettini olevan "punatukkainen", vaikka punaisista hiuksista aloin haaveilla varmaan 10-vuotiaana. Joillain ihmisillä lukee hiusten väri esimerkiksi Twitter-profiilissa (tai jopa käyttäjätunnuksessa), sitä en aivan tajua.
Tykkään usein kaljusta naisilla, mutta itselleni en sitä haluaisi. Se on aina se mitä ehdotetaan kun valitan hiustenlähtöä. Monikaan näistä ihmisistä ei varmaan itse sitä kokeilisi.
Minulla on ollut enemmän tai vähemmän sama vaatetyyli (värikäs, vähän 60/70-lukuvaikutteinen) 14-vuotiaasta. Toki aina välillä kokeilee jotain yksittäisiä hieman erilaisia vaatekappaleita. Ja tietysti vaatteilla voi leikitellä paljon saman tyylinkin sisällä. Saatan joskus keksiä pukeutua vaikkapa kokoviolettiin ihan huvin vuoksi. Enkä vaatteita ostaessa mieti, että "onko tämä nyt minun tyyliseni". Jos pidän siitä, se sopii minun tyyliini. Noin niin kuin by definition.
"Enkä vaatteita ostaessa mieti, että "onko tämä nyt minun tyyliseni". Jos pidän siitä, se sopii minun tyyliini. Noin niin kuin by definition."
PoistaTunnistan tuon. Joskin kun olen niin eklektinen ja välillä arvaamatonkin siinä, mikä silmää miellyttää, on ihan sattuman kauppaa, sopiiko vaate oikeastaan yhtään minkään jo kaapista löytyvän kanssa. :D
Siis ei kai tässä muuten olisi vaikeutta, mutta kun olen toisaalta hyvin konservatiivinen ja tylsä pukeutuja, eli en voi heittää ruutua, raitaa ja pilkkua samaan aikaan päälle, koska se ahdistaisi. Ja väritkin on osuttava yksiin. Ja... Niin.