Ennen kuin arvaatkaan, unelma

Mifongin kadottama on lähtenyt taittoon ja enää vuorossa on oikoluku ennen kuin kirja pääsee painoon ja lukijoiden käsiin. Jihuu!

Viimeiset päivät ennen pumaskan lähetystä (se oli jo viime viikolla) kuluivat karttojen ja vinjettien piirtämisen parissa, joten aikamoista kiirettä on pitänyt kun illat ovat olleet täynnä työtä ja päivät ovat olleet täynnä työtä, joskin toisenlaista. Lisäksi tähän on mahtunut haastatteluja ja valokuvauksia ja uusi puhelin (äly-!), jolla pääsen vastaisuudessa jakamaan kuulumisia paremmin niin Instagramissa kuin mahdollisesti Twitterissä. (Twitteristä en vielä tiedä, sopiiko se minulle.)

Jotain kesästäni kertoo, että vasta elokuussa pääsin hetkeksi lueskelemaan riippumattoon omenapuiden alle. Rentoutumaan toden teolla savusaunassa, irti kirjoittamispaineista.

Kesätöitä on jäljellä enää viikko ja yksi päivä. Sen jälkeen... Niin, sen jälkeen. Hyppy suureen tuntemattomaan. Taloudelliseen epävarmuuteen, täydelliseen vapauteen. Aion omistautua kokonaan sille, mikä on nyt tärkeintä. Sille mikä minusta on vuosien myötä sukeutunut. Kirjailijuudelle. Tarinoille.

Ideoita ja projekteja riittää kymmeneksi vuodeksi, joten ei tässä tarvitse tylsistyä saati kattoon syljeskellä.

Nytkö se sitten toteutuu. Unelma.

Miksi haluta kirjailijaksi?

Päivänä eräänä mietiskelin tätä. Kirjailija on ammatti siinä missä muutkin. Joku tietää jo pienestä pitäen haluavansa poliisiksi tai opettajaksi, miksi ei siis myös kirjailijaksi. Minä en tiennyt miksi halusin, mutta koska aikuiset lapsilta lähestulkoon aina kysyvät, vastasin mitä kuvittelin haluavani.

Kirjailija ei ole ollenkaan hullumpi vaihtoehto. Lapsena kokee hyvin vahvoja lukuelämyksiä. Kirjailijat taikovat ihmisiä ja kokonaisia maailmoita. Mikäs sen hienompaa. En kuitenkaan haaveillut kirjailijuudesta. Syytä en tiedä. Jossain vaiheessa halusin Lara Croftiksi. Nyt myöhemmin ajateltuna kirjailijuus mahdollistaa tuon Lara Croftina olonkin, joten suunta on oikea. Mutta mitä ihmiset ajattelevat kirjailijuuden olevan? Minkälainen mielikuva keskivertolukijalla, harrastajakirjoittajalla tai julkaisusta haaveilevalla tästä ammatista on?

Otsikon kysymykseen väistämättä liittyy myös kysymys siitä, milloin voi kutsua itseään kirjailijaksi. Siihen lienee yhtä monta vastausta kuin on vastaajia, mutta jätetään sen pohtiminen tällä kertaa vähemmälle.

Jos sinun unelma-ammattisi on kirjailija, olisi kiinnostavaa kuulla, miksi. Minun kohdallani ala tuli eteen varkain enkä edes tiennyt unelmaani ennen kuin se jo kurkisteli nurkan takaa. Kirjailijuuden romantisoitu kuva on karissut nopeasti, mutta lumo on säilynyt.

Voisi melkein sanoa, että tämä on spekulatiivinen ammatti.

Mutta pitemmittä puheitta: miksi haluta kirjailijaksi?