Vaellus alkaa yhdestä askeleesta ja romaani kirjoitetaan sana kerrallaan.
Näitä kahta sanontaa mietin usein, kun tuntuu siltä, että projekteja, kirjoittamista ja tekemistä on tulvaksi asti. Askel kerrallaan, sana kerrallaan. Muuta ei vaadita.
Romaanin kirjoittamisessa tulee vaihe, kun kirjoittajan pitää hyväksyä, että se on siinä: parempaan en pysty. Totuus lienee, että kirja ei koskaan ole valmis -- eikä kirjailijakaan. Kirja muuttuu lukijoiden mielissä ja kirjailijakin kasvaa ja kehittyy ihmisenä. Sellaista kirjaa, joka kaikille esiintyisi samanlaisena, on mahdoton kirjoittaa.
***
Esikoiskirjailijan vuosi on pitkä. Katson sen alkavan kustannussopimuksesta ja päättyvän seuraavan kirjan julkaisuun. Teknisesti voisi ajatella, että esikoiskirjailijan vuosi alkaa esikoiskirjan julkaisusta ja päättyy toisen kirjan julkaisuun, mutta tämä ajattelu sulkee pois kaiken sen, mitä jännittävää tapahtuu ennen ensimmäistä julkaisua: sopimukset, kustannusväkeen tutustuminen, kirjailijakollegat, käsikirjoituksen muokkaus ja viimeistely, esittelytekstien kanssa puljaaminen, taittoversioon tutustuminen, kannen suunnittelu, koko projektin aikataulu... Mielestäni kaikki tämä on merkittävää, koska esikoiskirjailija kohtaa paljon uusia asioita ja ihmisiä jo ennen kuin kirja julkaistaan. Ehdottomasti ne ovat osa esikoiskirjailijan vuotta.
Julkaisun jälkeen uutta ihmeellistä tulee lisää: oman kirjan saa ensimmäistä kertaa käteensä. Ensimmäiset arviot, lehtikritiikit, lukijapalaute, haastattelupyynnöt, toimittajien kanssa toimiminen, messuesiintymiset, haastattelut, paneelit. Vähitellen alkaa rakentua jonkinlainen käsitys omasta kirjailijaidentiteetistä, mutta voi miten hauras se tässä vaiheessa onkaan!
Jos tähtää kirjailijaksi, ei homma suinkaan pääty siihen, että kirja kustannetaan. Ei ainakaan, jos aikoo jatkaa uralla enemmän kuin yhden kirjan verran. Samppanjan ja onnitteluiden lisäksi esikoiskirjailijan vuoteen kuuluu myös paljon selvitettävää. Verotus, apurahat ja kirjamyynnin kiemurat ovat asioita, joista kenties haluaa ottaa selvää. Eriarvoisuus, epäreiluus, kilpailu, kateus sekä ulkoiset ja sisäiset paineet on kohdattava. Jatkuva itsensä ja työnsä uudelleen arvioiminen ja omien taitojensa epäily kuuluvat myös asiaan.
Mutta jos vuosi on rankka, on se myös antoisa.
***
Tällä hetkellä odottelen kuulumisia kustantamolta. Ensi kuussa on kokous, jossa selviää seuraavan Mifongin aikataulu. Mifongin perintö, niin rakas kuin se minulle esikoisena onkin, elelee elämäänsä varsin kaukana mielestäni. Kirjoitan edelleen kirjoittamisen ilosta: monta pientä, tai vähän suurempaakin, kirjallista projektia on liedellä porisemassa. Syksyn mittaan niistä kuuluu varmasti enemmän.
En koskaan ole valmis. Aina löytyy mielenkiintoinen polku seurattavaksi, outo ihmismielen sopukka tutkittavaksi, ihmeellinen maailma luotavaksi. Ja hyvä tarina kerrottavaksi.
Sana ja askel kerrallaan.
