11.10.2012

Lainauskorvauskeskustelujen lämmöissä

Sanaston vetoomus hallitukselle on poikinut keskustelua eri sosiaalisissa medioissa.

Jälleen hämmästelen sitä nyreyttä ja jopa vihaa, jolla Suomessa saatetaan suhtautua siihen, että jokin ammattiryhmä yrittää parantaa tulotasoaan. Miksi se koetaan niin uhkaavana, pelottavana? Ja kun kyseessä olevat summat ovat verrattain pieniä -- nyt puhumme kymmenistä senteistä per laina ja kulttuurin osuus valtion budjetissa on kahden prosentin luokkaa (prosentissa mukana vapaa-aika ja uskonto) -- asia ihmetyttää minua yhä enemmän.

Yritän ymmärtää, mistä kireys johtuu.

1) Jos kirjailija ei kirjoita kirjoja, jotka myisivät tarpeeksi hyvin, ei hänen kirjailijuudelleen ole oikeutusta.

Tämä ajatus sisältää kummallisen oletuksen siitä, että vain kaupallisesti menestynyt teos on hyvää kirjallisuutta. En usko, että tämän voi allekirjoittaa kukaan, joka on lukenut muutakin kuin aapisen alakoulussa.

Milloin kirja on kyllin hyvä, jotta kirjailija olisi oikeutettu kohtuulliseen korvaukseen?

Kertokaa, jos keksitte.

Ehkäpä kyse on siitä, että lainauskorvaus maksetaan yhteisistä rahoista. Ehkä ajattelija kokee ahdistusta siitä, että hänen rahoillaan tuetaan työtä, joka ei ole itsessään kannattavaa. Yhteiskuntamme kuitenkin rakentuu monista palikoista, jotka eivät ole kaupallisessa mielessä kannattavia, mutta kuitenkin välttämättömiä. Voisiko näin ajattelevaa helpottaa tieto, että kirja on kaikille yhteinen ja olemassa kun se on kirjastossa lainattavissa? Vaikkei itse juuri sitä kirjaa lukisi, joku muu voi lukea ja saada kokemuksen, joka muuttaa jotakin. Antaa kenties hymyn, naurun, kyyneleen, lohdun, tiedon.

2) Jos kirjailijoita olisi vähemmän, heille riittäisi "kakusta" enemmän.

Kirjan painaminen on kieltämättä nykyään helppoa -- kuka tahansa voi julkaista kirjan. Mutta kirjallisuuden voimavara on nimenomaan sen monipuolisuus ja tarjonta. Kirjailija kirjoittaa yhtä teosta vähintään vuoden, mutta parhaassa tapauksessa lukija lukee sen päivässä. Koskaan ei voi etukäteen tietää, mikä kirja muuttaa elämäsi.

3) Kirjailijuus on kutsumusammatti. Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Mitäs kirjoitat.

Minulta puuttuvat sanat, joilla kuvata tunnetta, kun joku vetää tämän kortin esiin. Jos kokee asemansa tai kohtelunsa epäoikeudenmukaiseksi, siitä pitäisi siis vaieta? Olosuhteita ei saisi yrittää muuttaa paremmiksi? Toki jokainen meistä tekee valintoja elämässään ja jotkin polut vievät kuivemmille maille kuin toiset. Mutta eikö siellä aavikollakaan saisi pyrkiä keidasta kasvattamaan? Sademetsissäolijat sitten huutelevat, että mitäs menit aavikolle, tulisit tänne missä on vettä. On kuitenkin niin, että kirjailijoita ja muita kulttuurintekijöitä tarvitaan. Jos haluaa kuunnella musiikkia, lukea kirjoja, katsoa elokuvia, käydä teatterissa tai oopperassa tai baletissa, on oltava alkutuotantoa. Ja usein jos jostain kirjasta tulee hitti, siitä tehdään elokuva, tietokonepeli, teatteriesitys, ja ne kaikki ruokkivat toisiaan ja voi pojat kuinka veroäyrejä kiliseekään valtion kitisevään kirstuun.

Minkälainen yhteiskuntamme olisi, jos meillä ei olisi kirjailijoita ja runoilijoita? Ellei olisi Kiveä, Waltaria, Päätaloa, Linnaa, Leinoa? (Puhumattakaan nykypäivän kirjailijoista.) Jos ei olisi kirjoja, joiden kautta katsoa ja oppia maailmoista ja siitä, mikä meistä tekee ihmisen, mikä meitä yhdistää ja erottaa sukupuolesta ja kansallisuudesta ja iästä riippumatta, millainen kokemus elämä olisi?

***

No niin. Sieltähän se ydin löytyykin: pohjimmiltaan kyse on arvoista. Minkä arvoista on se, että meillä on vahva kotimainen kirjallisuuskenttä? Haluammeko, että se säilyy vai lainaammeko kaiken mieluummin ulkomailta, mistä tänne ulottuvat vain ne kaupallisesti menestyneet teokset?

Ilmaisten kirjastojen olemassaolo ja valikoiman kattavuus on äärimmäisen tärkeää tasa-arvoiselle ja oikeudenmukaiselle yhteiskunnalle. Lainauskorvauksen korottaminen ei ole niille uhaksi, sillä kirjasto ei näitä korvauksia maksa.

18 kommenttia:

  1. Noi argumentit on kaikki jotenkin kummallisia. Itse innokkaana lukijana olen kirjastokorvauksen kasvattamisen kannalla (kuten tietenkin myös ilmaisten kirjastojen, mutta eiväthän nämä asiat toisiinsa liity.)

    Arvoistahan tässä toden totta on kyse, mutta ihan finanssipoliittisestikaan en tajua, mitä järkeä on kulttuurin rapauttamisessa. Se kaikki ruokkii sitä hyvinvointia, jolle ehkä tulevaisuudenkin hyvinvointi voidaan rakentaa. Ei varmana tule innovointia kuolleesta kulttuurisesta ympäristöstä.

    Nyt käy muuten ehkä sääliksi jotain Hirvisaarea: mitä sekään nyt voi asiaan sanoa leimautumatta ahneeksi? "En minä niillä kirjastokorvauksilla, mutta vähemmän tunnetut kollegani..."

    (En tosin tiedä, onko hän ottanut asiaan kantaa lainkaan.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, eiväthän kirjastokorvauksien kohtuulliseksi korottaminen kirjastoista maksullisia tee. Ei se tee edes kirjailijoista (siitä valtavirrasta) hyvin toimeentulevia.

      EU:ssa nyt vain on menty sellainen direktiivi säätämään, että lainauksesta pitää maksaa teoksen tekijälle kohtuullinen korvaus. Minun on vaikea ymmärtää, miksi Suomessa pullikoidaan tätä päättäjätasollakin vastaan, kun monessa muussa pidetään viivottimet tiukasti suoristettuina ja kengännauhat solmittuina. :)

      Ja luulen myös, ettei Hirvisaari ihan tuollaiseen otsikkoon olisi nimeään halunnut...

      Poista
  2. Lieneekö ajatus kirjoitukseen syntynyt tämän Talouselämän suomalaisen kirjallisuuden päivän kunniaksi julkaisemasta jutusta. Uutisen kärki on kieltämättä mielenkiintoisesti muotoiltu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sieltäpä sieltä. ;) Ja vähän saanut pontta muistakin keskusteluista.

      Poista
  3. Tai sitten se koetaan yksinkertaisesti verovarojen tuhlaamiseksi ja pelätään, että hieno kirjastosysteemi joudutaan purkamaan varojen puutteessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä ilmeisesti pelätään: että kirjastosysteemimme romahtaisi. Taitaa olla kuitenkin niin, että itse pelko ei ole aiheeton (kirjastoilla ei mene hyvin, sillä kunnillakaan ei mene hyvin), mutta pelon lähde on.

      Lainauskorvaus ei kirjastoja uhkaa.

      Poista
    2. "Lainauskorvaus ei kirjastoja uhkaa."

      Väitteesi kaipaisi hieman perusteluja, koska tekijänoikeuskorvausten maksaminen ei toki heti (ja suoranaisesti) vaikuta, mutta pidemmällä viiveellä vaikuttaa aivan varmasti kirjastojen toimintaan. Nehän juuri lainaavat kirjoja! Ja kyse on lainaksi annetusta teoksesta.

      Kirjaston eräs ydintehtävä on edistää tiedon ja taidon, sanalla sanoen: sivistyksen, vapaata kulkua ja helppoa saatavuutta (mm lainaaminen) siten, että se on asiakkaalle maksutonta.

      Tosin kirjastojen tulevaisuus ei näytä hyvältä, mutta toimeen on tultava. Kovin moni ei siitä - paitsi kirjastoalan ihmiset - tunnu olevan huolissaan.

      Korvaus josta puhutaan on tarkalleen sanottuna tekijänoikeusmaksu joita kunnat ovat jo vuosikausia maksaneet esim. musiikista könttäsummana tekijänoikeusjärjestölle, joka sitä on jakanut eteenpäin.

      Sanasto haluaa nyt esiintyä kovasti suomalaisen kirjallisuuden puolesta puhujana, mutta tätä EU-lainauskorvausta, tekijänoikeusmaksua, maksetaan myös kaikille muillekin kuin vain suomalaisille kirjailijoille.

      Edunsaaja ei minusta voi _yksinomaan_ määritellä mitä hän haluaa jos joku lainaa hänen kirjoittamansa teoksen ja lukee sitä. Se täytyy neuvotella, koska kyse on yhteisistä verorahoista. Neuvottelun tulos ei ehkä ole mitä olla vaatimassa vaan se mikä on mahdollista ja kohtuullista.



      Poista
    3. Kiitos kommentista!

      "Väitteesi kaipaisi hieman perusteluja, koska tekijänoikeuskorvausten maksaminen ei toki heti (ja suoranaisesti) vaikuta, mutta pidemmällä viiveellä vaikuttaa aivan varmasti kirjastojen toimintaan. Nehän juuri lainaavat kirjoja! Ja kyse on lainaksi annetusta teoksesta."

      Jos ollaan aivan tarkkoja, niin kirjoitin, että lainauskorvaus ei uhkaa kirjastoja -- mutta olen kanssasi samaa mieltä siitä, että se varmasti tulevaisuudessa voi siihen vaikuttaa, mikäli korvaustasossa joskus päästään pohjoismaiselle tasolle. Suomessa ilmaista kirjastoa pidetään kansalaisoikeutena ja maksuttomana se pitäisi säilyttää, sillä kirjastoja käyttävät etenkin ne, joilla ei yksinkertaisesti ole varaa ostaa kaikkia kirjoja, joita haluaisivat lukea. Mutta jos kansalaisuus antaa oikeuksia, luo se myös velvollisuuksia. Minusta oikeudenmukainen tekijänkorvaus on tällainen velvollisuus.

      Kirjallisuus on kulttuurin tukijalka ja nykyinen korvaus on häpeällinen. Ei ole kyse siitä, etteikö valtiolla olisi varaa. On kyse siitä, mitä pidetään arvokkaana ja mihin sitä rahaa halutaan ohjata. Kuntien tilanne on tiukka, totta, mutta tekijänoikeuskorvaukset maksaa valtio.


      "Sanasto haluaa nyt esiintyä kovasti suomalaisen kirjallisuuden puolesta puhujana, mutta tätä EU-lainauskorvausta, tekijänoikeusmaksua, maksetaan myös kaikille muillekin kuin vain suomalaisille kirjailijoille."

      Mielestäni Sanasto puhuu hyvinkin suomalaisen kirjallisuuden puolesta. Voisi kuvitella, että jos lainauskorvauksia aletaan maksaa myös ulkomaisille kirjailijoille, kirjastojen valikoima saattaa muuttua enemmän kotimaiseen antiin keskittyneeksi: minusta ainakaan ei tunnu mukavalta ajatukselta maksaa verorahoistani tukea ulkomaiselle kirjailijalle, jonka teoksia en välttämättä edes lainaa. Mutta kotimaista kirjallisuutta tukisin mielelläni.

      Jos joku sitten haluaa lukea sen uusimman ulkomaisen hittikirjan, hän ostaa sen omakseen ja kyseinen kirjailija saa näin korvauksensa. Kirjastoilla on kuitenkin valta päättää mitä he valikoimiinsa ottavat ja kuinka paljon. On mielenkiintoista miettiä, millä tavalla se muuttaisi kirjastojen hankintoja.

      "Edunsaaja ei minusta voi _yksinomaan_ määritellä mitä hän haluaa jos joku lainaa hänen kirjoittamansa teoksen ja lukee sitä. Se täytyy neuvotella, koska kyse on yhteisistä verorahoista. Neuvottelun tulos ei ehkä ole mitä olla vaatimassa vaan se mikä on mahdollista ja kohtuullista."

      Myös kyseinen edunsaaja -- kirjailija -- maksaa veroja. Kysymys kuuluukin, eikö tekijälle kuulu teoksensa ilmaisesta ja laajamittaisesta jakelusta kohtuullinen korvaus? Ei tällä vetoomuksella olla sanelemassa ehtoja vaan nimenomaan neuvottelemassa. On täysin käsittämätöntä, että esimerkiksi tietokirjailijat eivät saa minkäänlaisia korvauksia tällä hetkellä.

      Poista
    4. "Voisi kuvitella, että jos lainauskorvauksia aletaan maksaa myös ulkomaisille kirjailijoille, kirjastojen valikoima saattaa muuttua enemmän kotimaiseen antiin keskittyneeksi: minusta ainakaan ei tunnu mukavalta ajatukselta maksaa verorahoistani tukea ulkomaiselle kirjailijalle, jonka teoksia en välttämättä edes lainaa. Mutta kotimaista kirjallisuutta tukisin mielelläni. "

      1. Tätä EU-lainauskorvausta maksetaan jo kaikille EU:n jäsenvaltioiden kirjailijoille - ja maksetaan edelleen. Sinun pahaa mieltäsi ei siinä kuunnella.

      2. Kirjastojen toiminta perustuu myös aivan muulle kuin sinä kuvittelet.

      Arvoneutraalius aineistovalinnoissa tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kirjastot eivät valitse, eikä se tule koskaan valitsemaan vain yhdenlaista, yhdenmukaista kulttuurista aineistoa kokoelmiinsa, tuntuupa se sinusta kivalta tai ei.

      3."Eikö tekijälle kuulu teoksensa ilmaisesta ja laajamittaisesta jakelusta kohtuullinen korvaus?"

      Sinulla on oikeus kieltää kirjasi laajamittainen jakelu. Ilmoitat vain ettet halua kirjaasi jaettavan kirjastoihin.

      Toivon, että tutustut myös kirjastolakiin.

      Poista
    5. "1. Tätä EU-lainauskorvausta maksetaan jo kaikille EU:n jäsenvaltioiden kirjailijoille - ja maksetaan edelleen. Sinun pahaa mieltäsi ei siinä kuunnella."

      Miksi en löydä tästä mitään tietoa tai tilastoja? Jos kerran tiedät asiasta tarkemmin, ole hyvä ja anna lähteitä -- kuulisin asiasta mielelläni!

      Toivoisin myös keskusteluun asiallisuutta: värität sanojani omilla tulkinnoillasi ja vääristelet kokemustani. Jos minusta jokin asia ei tunnu oikeudenmukaiselta tai järkevältä, on kummallista kuvitella, että otaksuisin "mieleni pahoittamisen" jotenkin muuttavan asioita sinällään. Näin ei ole. Allekirjoitukseni Sanaston vetoomuksessa on parempi tapa toimia, samoin keskustelun herättäminen.

      "2. Kirjastojen toiminta perustuu myös aivan muulle kuin sinä kuvittelet.

      Arvoneutraalius aineistovalinnoissa tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kirjastot eivät valitse, eikä se tule koskaan valitsemaan vain yhdenlaista, yhdenmukaista kulttuurista aineistoa kokoelmiinsa, tuntuupa se sinusta kivalta tai ei."

      Ei siitä ole kovin pitkä aika, kun luin Suomen Kuvalehdestä sensuurista, jotka Suomen kirjastoissa ilmenee. Arvoneutraliuteen pyrkiminen on totta kai reiluuden ja sivistyksen mitta, mutta totuus voi olla toinen. Ihmisten tekemä tämä maailma, epätäydellinen.

      "3."Eikö tekijälle kuulu teoksensa ilmaisesta ja laajamittaisesta jakelusta kohtuullinen korvaus?"

      Sinulla on oikeus kieltää kirjasi laajamittainen jakelu. Ilmoitat vain ettet halua kirjaasi jaettavan kirjastoihin."

      Et vastaa kysymykseen, jonka esitän. Miksi kieltäisin kirjani lukijoilta? Onko niin, että ellei halua työtään jaettavan ilmaiseksi (sillä sitä se käytännössä kirjailijoiden valtaosan kohdalla tällä hetkellä tarkoittaa), sen tekemisestä on luovuttava?

      Kyse on edelleen EU tuomioistuimen määräyksestä, EU:n direktiivistä, jota Suomi ei tällä hetkellä noudata. Haluaisin ymmärtää miksi koet sen niin suurena uhkana, jos kerran arvostat kirjastoja.

      Ilman kirjailijoita niidenkin hyllyillä olisi melko tyhjää.

      Poista
    6. EU:n "lainauskorvaus" (itseasiassa tekijänoikeuskorvaus) on sellainen, että sitä maksetaan aivan kaikille kirjailijoille, EU:n alueella. Korvauksia maksetaan valtion kassasta. Miten? Jos totta puhutaan, kukaan ei tarkkaan ottaen ja ihan varmasti tiedä.

      Valtioilla on oikeus määritellä mikä on se summa joka on jaettavissa minäkin vuonna. Päätös, kansallisella tasolla,syntyy eri osapuolien neuvotteluissa. Meillä se on nyt ollut mikä on ollut.

      Nämä EU määräykset eivät ihan aina synkkaa suomalaisten, kansallisten lakien kanssa. Kirjastolaki on eräs niistä.

      EU tuomioistuin määräsi, koska meillä on olemassa sellainen laki, sellainen kansallinen erityisyys, että kirjasto on maksuton eikä erillistä lainauskorvausta peritä. Asia on järjestetty ja kirjailijat ovat saaneet ensimmäiset korvauksensa.

      Minulla, enkä usko että kellään kirja-alan toimijalla, on kirjailijoiden toimeentuloon liittyvissä asioissa mitään vastaan sanomista.

      Kyse on siitä mistä ja miten kirjailijoiden toimeentulo rahoitetaan. Minusta se ei voi tulla kuntien (toisin sanoen: kirjastojen) budjetteihin. Vaan, että se on valtion asia.

      Tämä on oleellisen tärkeä asia tässä.

      Poista
    7. Olen täysin samaa mieltä kanssasi siitä, että kuntien ja siten kirjastojen maksettavaksi tällainen korvaus ei saa päätyä.

      Lähetin Sanastolle tiedustelun ulkomaalaisille kirjailijoille maksettavista lainauskorvauksista ja niiden tilityskäytännöstä. Kyllähän jonkun on pakko tietää, mihin ja miten verorahoja käytetään.

      Poista
  4. Kirjailijamyytti ei yhtään auta tässä asiassa. Tunteenpalolla sitä kirjallisuutta tehdään, intohimosta ja vereslihalla tuskissaan kärsitään niin kuin kunnon taiteilijasielujen kuuluu. Rahasta ei puhuta eikä siitä mitään ymmärretä. Sitä paitsi, jos kirjailijan rentulle antaa rahaa, sehän pistää sen vaan punaviiniin ja tupakkaan.

    Oikeasti, tehdystä työstä kuuluu saada korvaus ja kansa ilman omaa kulttuuria on kuoleva kansa. Ei mulla muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on mielenkiintoista, että jos jotakin tekee sisäisestä pakosta ja halusta, olisi lopputulos (teos, oli se sitten mikä hyvänsä) jotenkin vähäarvoisempi.

      Kaikessa taiteessa sen arvon määrittää loppuviimein teoksen kokija -- ja kuten tiedämme, saman teoksen voi kymmenen ihmistä kokea kymmenellä eri tavalla.

      Poista
  5. Näissä kulttuurin rahoittamiseen liittyvissä keskusteluissa tulee aina esille se absurdi "veronmaksajien rahoihin" vetoaminen. Eipä asu Suomessa sellaista kirjailijaa, joka ei kirjamyynnistään veroja maksaisi tai alv:tä jokaisesta ostoksestaan. :)

    VastaaPoista
  6. Asiaa, jälleen!! Erittäin hyvä kirjoitus!

    VastaaPoista