Näinä päivinä olisin kai myöhässä omista kirjajulkkareistanikin. Talveen kyllästyminen alkoi samoihin aikoihin kuin talitintit aloittivat aamuserenadinsa (osaa muuten olla ärsyttävä riffi) ja kadut loskaantuivat. Veto on poissa. Tänään aurinko näyttäytyi ja tajusin, ettei sitä ole näkynyt viikkokausiin. Olen vähän myöhässä tästäkin: viime perjantaina Sanna Kangasniemi kolumnoi Hesarin Nyt-liitteessä otsikolla Kirjailija, unohda historiaa ja tulevaisuutta. (Kellahdin kärryistä jo otsikon kohdalla, myöhemmin se näemmä muutettiinkin.)
Ilmi kävi, että HS:n esikoiskirjaraatiinkin kuuluvalla toimittaja Kangasniemellä on ongelma: scifi ja historialliset romaanit. Historiallisissa romaaneissa häntä ihmetyttävät kummalliset esineet ja scifissä oudot nimet ja paikat, joita ei ole olemassa. Hän epäilee syyksi laiskuutta, mikä voi hyvinkin pitää paikkansa, sillä kolumni on melko laiskasti kirjoitettu ollakseen sanomalehdessä. (Haluaisin edelleen kovasti tehdä eroa nettikirjoittelun ja painetun julkaisun välillä, mutta vaikeaksi se käy.) Jutun pointti? Jos haluat kirjailijaksi, josta Kangasniemikin tykkää, kirjoita nykyajasta.
Vaikeaa siitä tekee se, että ilman menneisyyttä ei ole nykyisyyttä ja ilman tulevaisuutta ei ole -- no, tulevaisuutta. (Aika ei sitä paitsi kulje välttämättä lineaarisesti.)
Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa, myöntää tämä fantasiakirjailija. Herne ei nyt mennyt kovin syvälle nenään, mieluummin asetan sen multiin ikkunan alle ja annan itää, mutta surkuhupaisaltahan kolumni tuntui. Suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus ovat ominaisuuksia, joita mielellään näkisi kirjallisuudenkin puolella. Aina pitää kuitenkin olla jotain mistä snobbailla, jotain mitä dissata. Hienoa saada julkinen mielipide siitä, että tällainen genrekirjallisuus, joka ruokkii mielikuvitusta, avartaa maailmoita ja syventää ymmärrystä ihmiskunnasta ja ihmisyydestä, on edelleen 2010-luvulla hupsua hömpötystä, jota ei kai kirjallisuudeksi sopisi lukea. Ja että yhden toimittajan henkilökohtainen makumieltymys on painomusteen arvoinen.
Ja vielä: jos unohdettaisiin yleistys, että nykykirjailijat ovat kaikki toimittajia, mediatyöläisiä tai ylipäätään korkeakouluista. On meitä duunareitakin vielä. Mutta ehkä fantasiakirjailija ei toimittaja Kangasniemen mielestä kirjailijoiden joukkoon kuulukaan.
Minä, minusta, minuun, lauloi Ismo Alanko taannoin (vai pitäisikö sanoa muinoin -- kiesus, että tunnen itseni vanhaksi!). Siitä lähtökohdasta monet kolumnit tuntuvat nykyään versovan.
Onneksi kuitenkin tunnet itsesi vanhaksi Alanko-lainauksen takia, koska sehän tarkoittaa että elit tuon biisin ja näin siitä on uskottavaa kirjoittaa.
VastaaPoistaNyt repesin! :D
PoistaMinulta oli mennyt ohi koko juttu, luin nyt. Ajattelin että se on jotain kummallista ironiaa, että ei kai se olla tosissaan kirjoitettu... jos on, niin, aika tökerö kolumni.
VastaaPoistaIroniakin pitäisi kai olla löydettävissä tekstistä jotenkin... Yritin kovasti, mutta en sitä löytänyt kaiken pintakerrostumankaan alta.
PoistaJos ironiaa oli, mitä mahdettiin ironisoida? Äh, ei mun talvisäilykkeiset aivot kykene tällaisiin hämykolumnianalyyseihin. Jos juttu olisi olisi ollut yleisökirjoitusosastolla, pysyisin minäkin kieseissä. Kai. ;)
Niin pitäisi. En minäkään ymmärrä mitä se olisi ironisoinut. Tahdoin vain kovasti uskoa, ettei kukaan oikeasti olisi tuota mieltä ja perustelisi noin heikoilla argumenteilla. Siksi ajattelin, että jospa se olisi ironiaa. :) Mutta ei se tainnut olla.
PoistaTuo kolumni oli oikeasti niin köyhä vetäisy, että reagoin siihen peräti yhden twiitin voimin. Ei viitsinyt edes sitä kuuluisaa hernettä vetää nenään. :)
VastaaPoistaHämmentävää on, jos lehdissä ajatellaan, että nettiin voi heittää mitä tahansa flunssakauden rykäisyjä. Ei sitä aina tiedä, milloin joku Facebookiin linkattu juttu on paperilehtimateriaalia ja milloin pelkästään nettiin kirjoitettu. Jos juttu tulee tietyn lehden sivuilta, se on silloin sen instanssin juttu ja laatu heijastuu kokonaismielikuvaan ko. lehdestä.
Sinällään olen tyytyväinen aina, kun tällaiset piilevät elitistiset mielipiteet tulevat julki. Ärsyttävämpää se on, jos "kaikki tietää", että joku tyyppi jossain lautakunnassa/lehdessä tms. vihaa jotain genreä, mutta ei sille mitään voi, koska "se nyt on vaan sellainen tyyppi". Heh. Heh.
Hyvä pointti tuo, että ei ole oikeastaan hirveästi väliä sillä, onko juttu vain netissä vai myös paperiversiossa -- jutun ajattelee kuuluvan joka tapauksessa lehden yleiseen linjaan (ja tasoon).
PoistaOlipa omituinen kolumni... Kuka tämä Kangasniemi on? On niin outo nimi, kuulostaa laiskasti keksityltä fantasiakirjan hahmolta? ;-)
VastaaPoistaFiktiossa on se hienous, että se kertoo parhaiten totuuden siitäkin huolimatta, että kaikki kirjoitettu on yhden ihmisen läpi suodattunutta mielikuvitusta.
PoistaOnpa hurja onni, että en koe tarvetta tulla Sanna Kangasniemen suosikkikirjailijaksi. Muuten joutuisin etsimään jonkun ihmisen jonka elämästä kertoisin, koska muuten kirjoittaisin jostakusta, joka ei olekaan olemassa. Voisin tietysti kirjoittaa romaaneja itsestäni, varsinkin kun olen elänyt omana elinaikanani. Luulisi siis, että tiedän kuinka elämäni aikana olenkaan elänyt.
VastaaPoistaPaitsi känni-iltoinani, niissä joutuisin joustamaan Kangasniemen inhokkialueelle kun joutuisin kyhäämään fiktiota...
Hassua tässä on se, että en itse keksi miten nykyaikaan sijoittuva realismi olisi enemmän totta kuin mikään muukaan fiktiivinen teksti.
Poista"Voisin tietysti kirjoittaa romaaneja itsestäni, varsinkin kun olen elänyt omana elinaikanani."
Poista:))))))))))
Ai että oli ärsyttävä juttu. Mun mielestä ihmiset taas kirjoittavat liikaa tylsää, nihkeetä nykyaikaa, joka ei kiinnosta ketään mielikuvitusrikasta ihmistä. Toisekseen juuri tuo kirjailijoiden ammatti. Ensinnäkin ammatti. On meitä opiskelijakirjailijoitakin olemassa!
VastaaPoistaOpiskelijakirjailijat, totta! :D
PoistaEikä saa unohtaa eläkeläiskirjailijoitakaan.
Somessa heiluminen taitaa heikentää joidenkin journalistien käsitystä siitä, mikä ero on henkkoht mielipiteellä ja ammattimaisesti kirjoitetulla jutulla. Itse asiassa voisin pistää itsellenikin asian korvan taakse, etten kovin helposti lankeaisi samaan.
VastaaPoistaToi kolumnintekele oli kyllä aivopieruksikin niin vaimea ja hajuton törähdys, ettei isompaa reaktiota täällä syntynyt. No okei, naurahdin :)
Sehän tässä myös ihmetyttää, että nettikirjoittelun huterin taso alkaa siirtyä näemmä arvostettujenkin lehtien alaisuuteen. Toimittajilla on aika ankeat ajat muutenkin. Tämän tason kolumnit eivät mielestäni ainakaan paranna lukijoiden mielikuvaa toimittajien ammattitaidon merkittävyydestä.
PoistaReagoin jo itsekin. Ilmeisesti tuo oli sitä kuuluisaa ironiaa, ainakin saman kirjoittajan aiemmista kolumneista päätellen. Joskaan ironiana tai kolumnina se ei ollut tippaakaan onnistunut. Aina ei voi löytää jyvää, ja sokea kana kellahtaa hengettömänä maahan.
VastaaPoistaTämän kanan sai kyllä kyniä ja pistää soppaan porisemaan. ;)
Poista