Tämän kysymyksen ääreen olen palannut viime aikoina usein. Kun kirjoitan ja otan vastaan palautetta, luen, arvioin ja annan palautetta, tätä väistämättä joutuu ajattelemaan. Mikä on hyvää kieltä, mikä hyvin kirjoitettu? Jos jonkin tekstin parissa viihtyy, onko se silloin hyvää tai laadukasta? Entä jos jostain lukemastaan ei pidä, onko se huonoa ja laadutonta?
Mieltymyksiä on erilaisia ja lukemisen kokemus on subjektiivinen, mutta luulisi, että joitain yhteisiä ominaisuuksia laadukkaiksi miellettävistä teksteistä löytyy. Tällaisia voisivat olla:
1) Tyyli ja kielellinen ulkoasu (oikeakielinen tai ainakin looginen, jos poikkeaa kieliopillisesti)
2) Ajatus/idea tekstin takana (lajityypin uudistavuus, omaperäisyys)
3) Kerronnan sujuvuus (säilyykö lukijan kiinnostus lukea eteenpäin, tekstin ymmärrettävyys)
4) Aihe (sijoittuminen edustamansa lajityypin kaanoniin)
Kiinnostavaa on miettiä, kuinka paljon lukijan kokemukseen laadukkuudesta vaikuttaa kustantamon profiloituminen. Suomesta löytyy kaikenkokoisia kustantamoita, mutta koko ei välttämättä kerro laadusta. Monesti pieni voi tehdä laadukkaampaa työtä kuin iso, joka saattaa tuutata ulos löysempääkin tavaraa. Markkinointi- ja levitysmahdollisuudet ovat pienellä kustantamolla tyystin erilaiset kuin isolla, joten laatu ei valitettavasti takaa myyntiä.
Taikakirjaimien Raija pohti juuri blogikirjoituksessaan omakustanteita. Omakustanteita leimaa yhä epäily siitä, että voiko mikään, mikä ei ole ylittänyt kustannuskynnystä kaupallisissa kustantamoissa, olla oikeasti hyvää kirjallisuutta. Kieltämättä monet omakustanteet olisivat kaivanneet kustannustoimittajan punakynää ja vielä muutaman purkillisen verta ja hikeä. Harrastelijamaisuuden haistaa. Kun julkaisuja ilmestyy vuodessa tuhoton määrä, moni lukija pelaa varman päälle ja ostaa vain kaupallisten kustantamojen julkaisemia kirjoja. Jos kirjailija on uusi, voi hyväksi havaittu kustantamo madaltaa kynnystä tutustua teokseen.
Tai estää sen. Kuinka moni antaa toisen tilaisuuden kustantamolle, jolta tuli lukeneeksi huonosti toimitetun teoksen? Kuinka moni tarttuu omakustanteisiin turvautuneen kirjailijan toiseen teokseen, jos ei vakuuttunut ensimmäisestä?
***
Kuka määrittelee laadun?
Joskus tulee lukeneeksi kirjan, jonka aihe ei ole järin kiinnostava, henkilöhahmoihin ei samaistu ja tyylikin saattaa tökkiä. Silti voi hyvin olla, että pitää teosta laadukkaana. "Ihan hyvä, mutta ei minun juttuni."
Toisinaan kriitikoiden kehuma, mainoksissa räiskyvä tai muutaman lukutoukkatuttavan ylistämä kirja saattaa tuntua jonninjoutavalta höpinältä, jonka kustannusperusteita ei vain kykene ymmärtämään.
Laatu tunnutaan määrittelevän aina ulkopuolelta: sen tekevät kustantamo, kriitikot, asiantuntijat, toiset kirjailijat, tutkijat, toimittajat. Lukijoilla, eli kuluttajilla, ei sen sijaan vaikuttaisi olevan suurta auktoriteettia määritellä minkälainen kirjallisuus on laadukasta: roskaksi ja turhaksi ja hömppäviihteeksi miellettäviä kirjoja kustannetaan, koska niitä myydään. Suuret myyntiluvut eivät käänny merkiksi laadusta, usein melkein päinvastoin.
Proosa on taidetta eikä taiteen laadunvalvonta onnistu samalla tavalla kuin huonekalutehtaalla.
Jatkan aiheen pohtimista.
***
Lopuksi olisi hauska kuulla: millä tavalla sinä määrittelet, mikä on laadukasta kirjallisuutta? Mistä tunnistaa harrastelijamaisuuden? Vaikuttaako kustantamon tunnettuus/maine siihen, mihin kirjoihin tulet tarttuneeksi?
Hyvää pohdintaa. Itse en taida juurikaan edes tajuta, kuka kirjan on kustantanut. Suurempien kustantamojen tuotteet toki osuvat todennäköisemmin kohdalle, koska... ne osuvat todennäköisemmin kohdalle. Mutta muutaman sellaisen ison kustantamon tekeleen olen viime vuosina lukenut, että (sinun sanojesi mukaisesti ;) "kirjoittaisin itsekin paremman".
VastaaPoistaMinulla ei ole kapasiteettia tai opintoja, joiden perusteella arvioida kirjallisuutta asiantuntevasti. Se on ihan mutuhuttua. Kriitikot tehköön työnsä. Itsellä laatukriteerejä on kaksi:
1) Kirjan pitää olla hyvää suomea. Huono kieli tökkää silmään äkkiä.
2) Kunhan en kyllästy. Jos kyllästyn, jää kesken, en lue mitään kaunokirjallista hampaat irvessä.
Tai siis. Ei kirja, jonka kanssa kyllästyn, ole minusta välttämättä laaduton. Eräs taannoinen Finlandia-voittaja ärsytti jotenkin alusta loppuun, mutta kyllähän siitä tunnisti laatuproosan piirteet... mitä ne nyt sitten ovatkin.
PoistaSehän se mielenkiintoista onkin, kun voi lukea kirjan, joka ärsyttää ja josta ei oikeastaan edes pidä, mutta silti voi jälkikäteen sanoa, että "olihan se laadultaan hyvä". Mikä laadun siis määrittelee kirjallisuudessa? (Retorinen kysymys, pohjimmiltaan.)
PoistaEhkä yksi laadun merkki voisi olla jonkinasteinen omaperäisyys. Eli vaikka pyörä onkin keksitty ja Tuhkimo-tarina kerrottu kiljoona kertaa, niin hyvässä proosassa on aina jotain omanlaistaan (sen toimivan kieliasun lisäksi).
PoistaCalendula, samaa mietin minäkin, ja päädyin siihen, että genrekirjallisuudessa omaperäisyydellä saattaa olla vieläkin suurempi merkitys kuin valtavirtaproosassa.
PoistaMinulle on monesti käynyt niin, että hyvin kehuttu kirja on ollut minusta kehno, mutta olen kyllä tunnistanut, että kirja on "hyvä". Se ei vain ole ollut minun mieleeni.
VastaaPoistaLaadukkaassa kirjallisuudessa ei ainakaan minun kriteerieni mukaan ole kamalasti virheitä ja kirja on muutenkin viimeistelty, mutta pelkästään se ei riitä. Haluan myös että kirja jotenkin koskettaa minua tai viihdyttää (tai molempia).
Omakustanteissa olen törmännyt sekä laadukkaisiin että vähemmän laadukkaisiin. Pahimpia ovat olleet tietokirjat, joissa kaikki faktat ovat olleet pielessä.
Mutta aion kyllä lukea lisää omakustanteitakin, jos hyvältä kuulostava tulee vastaan ja vain ehdin. :) Joskin tuo on ehkä totta, että samalta kirjailijalta en uskalla välttämättä uutta kirjaa ottaa luettavaksi, jos ensimmäinen oli pettymys.
Ristiriitaa ja laadun määrittelemisen vaikeutta lisää mielestäni se, että voin hyvinkin lukea jonkin kirjan (oli se omakustanne tai kaupallisen toimijan kustantama), imeytyä tarinaan ja eläytyä henkilöihin ja silti luettuani todeta, että ei tämä kyllä kovin laadukas ollut.
PoistaVoin siis pitää tarinasta, vaikka tunnistan, että laatu ei ole kummoinen. Itse asiassa toisinaan olen tuskaillut, että voi kunpa tämäkin olisi paremmin kustannustoimitettu, sillä tarina olisi ollut sen arvoinen.
Tuntuu siltä, että laatu ei ole kiinni vain omasta mieltymyksestä tai lukumausta.
Minulle henkilökohtaisesti kriitikoiden tai muiden ylistykset tai lyttäämiset eivät merkitse mitään, kuten ei sekään minkä kustantamon kustantama kirja on tai onko omakustanne. Minä luen kirjan, jos sen takasivun teksti, kirjailija, aihe tai teema kiinnostaa. Minähän en voi mitenkään etukäteen tietää onko kirja minun mielestäni laadukas vai ei ja tässä mielessä teen aina riskipäätöksen ottaessani uuden kirjan kouraani lukeakseni sen. Mutta se on minusta riskin arvoista. Sitten kun olen lukenut voin vasta todella tietää oliko kirja laadukas. Tästä syystä en anna painoarvoa juurikaan sille, mikä kriitikoiden tms. yleinen mielipide jostain kirjasta on. Jälkikäteen voin sitten todeta olinko samaa mieltä kuin joku kriitikko vai en.
VastaaPoistaMiten sen laadun sitten määrittelee. Lyhyesti minä määrittelen sen niin, että jos kirjassa ei ole minua ärsyttäviä asioita liiaksi asti, se on riittävän laadukas. Jos luettuani kirjan minulle jää hyvä mieli tai kirja on jopa tehnyt erityisen vaikutuksen minuun ja herättänyt minussa tunteita ja uusia ajatuksia, on kirja mielestäni erityisen laadukas. Ja toki voi olla laadukkaita kirjoja, vaikka kirjan tarina ei sinänsä sitten minua kiinnostaisikaan. Esimerkiksi en juuri pahemmin pidä sota-aiheisista kirjoista, mutta silti pidän Linnan Tuntematonta Sotilasta laadukkaana kirjana.
Minun mielestäni lukijoiden ja vain lukijoiden pitäisi määritellä kirjan laatu, mutta kirjan ollessa kyseessä se on tietenkin hankala yhtälö, koska lukija ei voi päätellä kirjan laatua kunnolla ennen kuin on lukenut sen. Tämä on vähän siis muna-kana ongelma. Kriitikoissa esimerkiksi on se ongelma, että he kirjoittavat oman mielipiteensä asiasta. Minä en kiistä etteikö heidän mielipiteensä olisi oikea, totta kai se on heidän omalta kannaltaan oikea, mutta minun oma näkemys, vaikuttimet ja laatukriteerit ovat hyvinkin usein täysin erilaisia kuin kriitikoiden. Ja lukijat ovat myös eri mieltä keskenään laadusta. Ei ole siis olemassa yhtä ainoaa totuutta laadusta, niitä on useita...
Pitää vähän korjata kommenttiani... :) Takasivulla tarkoitin tietenkin takakantta... :) Ja muna-kana ongelmalla viittasin siis siihen, että jos on ostamassa kirjaa, niin ei voi tietää onko se laadukas ennen kuin on lukenut sen, mutta jotta voisi lukea sen se pitäisi ensin ostaa... :)(no voihan odottaa, että tulee kirjastoon... )
PoistaOnpas täällä nyt monia, jotka eivät kiinnitä kustantajaan mitään huomiota! (Kyllä, minä olen kiinnostunut aina kustantajastakin: jos olen todennut jonkun tekevän erityisen hyvää työtä, pidän silmäni auki saman puljun teoksien varalta. Ja toisin päin: jos joltakin on tullut luettua laadultaan heikkotasoista, en kyllä hevin tartu muihinkaan saman kustantamon julkaisuihin.) :)
PoistaKriitikoilla ja muilla kirjallisuuden auktoritäärihahmoilla on aika iso sananvalta siihen, mikä on hyvää ja laadukasta kirjallisuutta. Esimerkiksi apurahojen myöntäjätahot eivät mitenkään kykene tutustumaan jokaiseen teokseen, jonka kirjoittaja hakee avustusta kirjalliseen työhön. He turvautunevat kritiikkeihin, palkintoehdokkuuksiin jne, päätöksiä tehdessään. Eli ulkoiseen laadunvalvontaan.
Hei, olen uusi lukija. Blogissasi on todella laadukasta pohdintaa kirjoittamisesta ja kirjallisuudesta ;)
VastaaPoistaOlen huomannut, etten pahemmin lue kirja-arvosteluja. Elokuvia valittaessa tutkin kriitikoiden mielipiteitä ja tavallisten katsojien kokemuksia, mutta kirja on aivan oma eläimensä tässä suhteessa. Se on jotenkin persoonallisempi.
Laadukkaan kirjan parissa viihtyy. Sen kieli ei takkuile vaan tukee kirjan sisältöä. Sen maailma herää henkiin paperilla. Hahmot tuntuvat ihmisiltä, eivätkä hahmoilta.
Laadukkaat kirjat jäävät mieleen, piti niistä tai ei. Niillä on jotain sanottavaa.
Tervetuloa! Hienoa, jos koet löytäväsi täältä laatua. :D
PoistaTuo on yksi hyvä määritelmä sille, milloin tuntee lukeneensa laadukasta tavaraa: se jää mieleen.
Toisaalta lukiessani esimerkiksi kevyttä viihdekirjaa "aivot hetkeksi narikkaan" -periaatteella, on jopa jonkinlainen oletus, että kirja ei jää mieleen. Se ei saa siis kuormittaa liikaa väsyneitä aivosoluparkoja. Se lämmin lopputunne riittää.
Minulle kaikkein tärkein "laadun" kriteeri on kieli. Ei siis pelkästään kielen virheettömyys, vaan sen monipuolisuus, kiinnostavuus... Se, että huomaa kirjoittajan olevan taitava kielenkäyttäjä. Moni kirja, josta periaatteessa olisin voinut kiinnostua, on jäänyt heti alkuun kesken pelkästään huonon kielensä vuoksi.
VastaaPoistaEn kiinnitä kustantajiin oikeastaan minkäänlaista huomiota tehdessäni kirjavalintoja. Syy, miksi luettavakseni päätyy kuitenkin enemmän isojen kustantajien tuotoksia, on siinä, että pääosa lukemistani kirjoista on käännöskirjallisuutta - ja isoilla kustantamoilla nyt vain taitaa olla niiden osalta enemmän mahdollisuuksia napsia parhaat päältä. Mutta itse en ole kehittänyt itselleni oikein minkäänlaisia mielikuvia eri kustantamoista tai niiden "maineesta".
Ehkä olen jotenkin ylivirittynyt kustantamoiden julkaisulinjoihin, laatukriteereihin ja kirja-alan ihmisten mielikuviin kustantamoprofiileihin. En enää muista, ajattelinko niitä lainkaan silloin kun olin vielä "tavis-lukija", ennen kuin aloitin kirjailijan uran ja aloin itsekin toimia kustannusalalla.
PoistaOn muuten mielenkiintoinen yhtälö, että mainitset kielen olevan sinulle tärkein laatukriteeri, vaikka luet pääosin käännöskirjallisuutta. Hyvä kääntäminen on vaikeaa ja haasteellista puuhaa, ja itse olen jatkuvasti vähentänyt käännöskirjojen lukemista siitä syystä, että monien kirjojen kohdalla on törmännyt niin huonoon suomen kieleen, etten ole kyennyt nauttimaan itse tarinasta.
Silloin iskee turhautuminen kustantajaa kohtaan: todennäköisesti käännöstyö on jouduttu tekemään alipalkattuna ja liian tiukalla aikataululla. Hyvä käännös on erityistä herkkua!
Tarkennettakoon nyt vielä, että jonkin verran kustantamoiden kanssa tekemisissä olleena ja lisäksi kirjoittajatutuilta kuulleena uskon kyllä kustantamoissa olevan eroja, monessakin mielessä. Omaan lukemiskäyttäytymiseeni en kuitenkaan tämän ole huomannut vaikuttavan, enkä oikeastaan kiinnitä juuri huomiota kustantajaan siinä vaiheessa kun kirjoja valitsen itselleni luettavaksi :)
PoistaKäännösten laadussa on toki suuria eroja - parhaat ovat onneksi erinomaisia. Nautin suomen kielen lukemisesta kuitenkin niin paljon, että mieluiten ainakin yritän lukea kirjat käännettyinä, vaikka kieltämättä etenkin viime vuosina muutama kerta on jäänyt yritykseksi.
Mary tuossa mainitsikin taitavan kielenkäytön. Se on minullekin tärkeintä kun luen tai valitsen kirjaa jonka voisin ostaa.
VastaaPoista"Matti mietti minne Joniette olisi mahtanut mennä. Matti meni etsimään häntä ja löysi hänet lopulta ladosta. Joniette kaivoi heinäkasaa ja palästyi Mattia. Hän luuli Mattia ensin joksikin muuksi."
Tai:
"Matti pohti minne Joniette oli mahtanut mennä. Hän lähti etsimään tyttöä ja löysi tämän lopulta ladosta kaivamasta heinäkasaa. Joniette säikähti nähdessään Matin, aivan kuin hän olisi luullut poikaa joksikin toiseksi."
Tuossa on mielestäni eroa. En pidä liiallisista toistoista. Ne muistuttavat minua niistä teksteistä, joita itsekin kirjoitin joskus ala-asteella ainevihkoon. Huono teksti voi olla kuin tapahtumien luetteloimista vailla sujuvampaa kannattelevaa tuulta.
Myös hahmojen vuorosanat voivat töksähtää ja vaikuttaa päällemaalatuilta. Tätä on vaikeampi perustella, sillä tämän huomaa lähinnä tapahtumista ja tekstin maailmasta. Ja hahmojen kuvailuista.
Toinen suuri eroavuus on siinä kuinka kirjoittaa lyhyttä ja pitkää tarinaa. Romaani on romaani, siinä sivumäärät ovat avain polveilevaan tarinaan, jota tuleekin mielestäni tukea maltillisella kielellä. Pitkä ja moneen paikkaan, moniin henkilöhahmoihin poikkeava tarina on linna, joka vaatii tukirakenteita, jotta se ei luhistuisi omasta painostaan.
Mutta lyhyt tarina täytyisi rajata tarkemmin. Mielestäni siihen on kaksi vaihtoehtoa: joko kertoa monesta henkilöhahmosta yhdessä paikassa ja tilanteessa tai kertoa monesta tilanteesta ja paikasta vain yhden hahmon näkökulmasta. Liika on liikaa, ja liian polveileva tarina lyhyessä sivumäärässä saa tekstin vaikuttamaan hyvin amatöörimäiseltä. Jälleen kuin omasta ainevihkosestani repäistyltä.
Olen törmännyt muutamaan novelliin, joiden perimmäinen tarina on ollut kiehtova, mutta jotka ovat jättäneet minut vaikeroimaan: "Miksi yritit tiivistää tämän novelliin? Tämä kaikki olisi saanut arvoisensa kohtelun romaanin mittaisena, ja nyt se on rapaten roiskittu sivulta sivulle!"
Kustantamoilla ei ole väliä kun vain aihe on kiehtova. Jos se on, haluan lehteillä kirjaa ja vilkuilla sen kirjoitustyyliä. (Minä-kertoja karkottaa minut helposti. Minä-kertojalle tulisi mielestäni olla hyvä peruste, että näkisin sen mielekkääksi.)
Tämän takia omakustanteet jäävät valitettavasti minulta ostamatta. Koska ne useimmiten hautautuvat nettikauppojen listoille eikä niitä voi sieltä käsin lehteillä. Siksi omakustanteissa tulisi mielestäni olla sähköinen lukunäyte (Vai onko niistä?). Tämä ei toki haittaisi muissakaan sähköisissä julkaisuissa.
Käsittääkseni ainakin Elisa Kirjassa on monista sähkökirjoista lukunäyte (kuten Mifongin perinnöstä). Kindleä käyttäessäni hyödynnän lähestulkoon aina lukunäytemahdollisuutta, ellei kyseessä sitten ole niin tuttu kirjailija, että ostaisin mitä tahansa vain hän julkaiseekin.
PoistaHyvä ja ammattimainen kustannustoimittaminen on mielestäni isossa roolissa siinä, miksi kaupallisen kustantamon tuotosten ja omakustanteen väliset laadulliset erot voivat olla merkittäviä. Omaa kirjaansa ei vain pysty toimittamaan, ei kerta kaikkiaan, ja se että joku ulkopuolinen tekee pilkkukorjauksia, ei poista sisäisiä laatuongelmia.
Kuten sanoin, jatkan asian pohtimista. ;) Ehkä olen viisaampi vanhempana.
Olen samaa mieltä kustannustoimittamisen tärkeydestä. Kirjan kirjoittaminen on loppujen lopuksi aika huikea prosessi, jossa jokainen vaihe on lopputuloksen kannalta tärkeä. Kirjailijan on luotava illuusio, joka kestää rikkumatta koko sen ajan, kun lukija on tarinassa sisällä.
PoistaPienet kielelliset kökköydet ovat siitä jänniä, että kirjoitusvirheet, toisto jne ovat lukijan silmään valtavia virheitä, jotka huonontavat lukukokemusta välittömästi. Kirjassa ei tarvitse olla montaakaan pikkumokaa, ennen kuin koko tarina alkaa vaikuttaa laaduttomalta. Mutta kirjoitusprosessin ja kirjoittajan näkökulmasta ne ovat kuitenkin pientä viilausta, joka tehdään lopuksi, kun kaikki "tärkeät" ja "isot" jutut, kuten ajatusvirheet, uskottavuusongelmat ja aukot juonessa on korjattu. :) Hyvä, viimeistelty kieli on portti, jonka kautta tarina avautuu lukijalle. Portti ei saa narista tai olla repsallaan, mutta jos se on kunnossa, lukija ei välttämättä edes huomaa sitä, vaan puutarhan, joka avautuu portin takana.
En tietenkään sano, etteikö omakustanne voisi tässä mielessä olla ihan yhtä hyvä ja laadukas. Se riippuu niin paljon kirjoittajasta. Mutta omalla kohdallani se, että minulla on apuna ihminen, joka saa palkkaa siitä, että hän etsii käsiksestäni virheet ja epäolennaisuudet, on kerta kaikkiaan mahtavaa. Lukijakin kiittää. :)
"minulla on apuna ihminen, joka saa palkkaa siitä, että hän etsii käsiksestäni virheet ja epäolennaisuudet, on kerta kaikkiaan mahtavaa."
VastaaPoistaTämä henkilö on sellainen, jonka kanssa voi toden teolla keskustella, purkaa ajatuksiaan tarinasta. Ja joka välittää lopputuloksesta lähes yhtä paljon kuin itsekin.
Totisesti tämä on aarre. Se palaute, palaute, ja yhteinen ammattimainen ruodinta.
Upeaa, että arvostat sitä yhtä paljon kuin minä janoan sitä. :)
PS. Finncon 2013 on vain muutaman kuukauden päässä. Olen kuullut, että kirjoituskilpailut kariutuvat melko todennäköisesti, mutta pakko kokeilla ponnistaa. Ehkä näen siellä arvon kirjailijoitakin.
Jos siis työaikatauluni mahdollistaa Helsinginreissun... :S
Myös esilukijat ovat kullanarvoisia, mutta heillä on usein jonkinlainen tunneside kirjailijaan, eivätkä sen takia uskalla antaa niin suoraa palautetta kuin kustannustoimittaja. Tosin parin esilukijani kanssa minulla on sellainen sopimus, että ruoskaa saa ja tulee käyttää puolin ja toisin. (Minäkin siis luen heidän tekstejään) Hyvää tekstiä ei vaan synny hymistelemällä. :)
PoistaFinnconissa nähdään! Ainakin steampunk-paneelista löytää sekä minut että Meresmaan kätevästi samasta paikasta. ;)
Samaa mieltä Hain kanssa: kustannustoimittajan ero hyviinkin esilukijoihin on siinä, että hänen intressinsä ovat lopullisessa painotuotteessa, siinä että kirjasta tulee laadukas ja että se myy. Joskus kustannusmaailmassa taloudelliset ym. liiketoiminnan kannalta tärkeät asiat voivat vaikuttaa kirjan lopulliseen muotoon hyvinkin paljon -- ylipäätään siihen, kustannetaanko sitä lainkaan.
Poista