Epätäydellisyyksien virrassa

Menin sitten padoista kirjoittamaan viimeksi, ja niin siinä sitten kävi: tarinan tuloa ei voinut estää. Aloitin perjantai-iltana ja valmis olin tänään puolilta päivin.

A Room With a View. (c) J.S. Meresmaa

Kirjoitusvintti. (c) J.S. Meresmaa

Kirjoitustaukoa oli olosuhteiden pakosta takana viitisen kuukautta. Etukäteen vähän jännitti, että kuinka homma etenee viikonloppuna -- mikä ihme siinä aina onkin, että epäilee pystyykö enää? Kun on nyt kuitenkin noita romaaneja muutaman kirjoittanut ja novellejakin alkaa olla koossa muutama. Luulisi todisteiden puhuvan puolestaan.

On auttanut paljon, kun olen tajunnut osan pelosta johtuvan siitä, että kun omat kriteerit ja kunnianhimo ovat korkealla, raakatekstin tuottaminen on silkkaa kidutusta. Tuo virke ei ole mistään kotoisin, väärä sanajärjestys, kökkö ilmaisu, mitenkäs olikaan sen pilkun kanssa, no nyt kirjoitit tuon nimen taas väärin... Sisäinen viilari vääntää voimalla luomista vastaan. Ja kun on se hetki, kun pitäisi antautua, ei korjata. Olla epätäydellinen ennen kuin löytää sen mitä sanoillaan hakee. Epätäydellisyyttä pitäisi syleillä!

Metsälampi, miltei umpeen ruohottunut.
(c) J.S. Meresmaa

Niin, viikonloppuni oli siis varsin onnistunut. Ylitin parhaimmatkin toiveeni, sillä sain kasaan novellin kokonaisuudessaan. Odotin, että pääsisin vain hyvään vauhtiin sen kanssa, ehkäpä jopa puoliväliin. Toisin kävi. Kahden päivän saldo oli huikea, 7000, ja itselleni todella kannustava tämän syksyn aloitukseen, sillä tehoja tullaan vaatimaan. Olen yhä hieman äimistynyt, mutta tullut kirjoituspöllyistä jo takaisin maan pinnalle. Tuttu epätunne on täällä taas: epäuskoinen, epätoivoinen, epätietoinen... Epätäydellinen!

Se on kyllä myönnettävä, että kaikkeni tein olosuhteiden sopivaksi säätämiseksi: luonto lähelle, netti kauas, ruokatarjoilu, kirjoitusrauha ja sauna. Lähdekirjat nappasin mukaan, vaikka olinkin niitä pari viikkoa lueskellut -- kyseessä on historiallinen spefinovelli, joten aina joitakin vuosilukuja ynnä muita joutuu tarkistelemaan kirjoittamisenkin lomassa.

Mutta aika oli kypsä, metsä antelias, ja vaikka mustikoita sainkin vain muutaman desin, sain juuri ne puuttuvat palaset ehjän tarinan rakentamiseen.

Pilvet! (c) J.S. Meresmaa