Hirviöhoitola-sarja alkaa!

Iloisia uutisia: Hirviöhoitola-sarjan ensimmäinen osa, Kartanon kummajaiset, on tullut painosta! Sain tekijänkappaleet käsiini viime perjantaina ja luultavasti tämän viikon kuluessa kirja ehtii myös kauppoihin.

Kuvaus:

"Jännittävä kirjasarja hirviöistä alkaa! Helppolukuinen, kuvitettu romaani alakouluikäisille. 

Lili ja Lotta saapuvat Lumolan kartanoon viettämään kesää Elviira-tädin kanssa. Täti varoittaa heitä paikan aaveista, mutta tytöt tietävät, että sellaisia ei ole olemassa. Yöllä alkaa kuitenkin kuulua kummia ääniä, ja seinästä ilmestyy läpikuultava hahmo. Voiko kummituksia sittenkin olla olemassa? Ja entä jos ne ovatkin lopulta aika mukavia tyyppejä? Luvassa on unohtumaton kesä, sillä paikka ei ole mikä tahansa kartano - vaan oikeiden kummitusten ja outojen otusten täyttämä hirviöhoitola!"

 

Kuvituksen on tehnyt Emma Rautala, joka on onnistunut vangitsemaan täydellisesti Hirviöhoitolan tunnelman ja asukkaat.

Olen aiemmin tehnyt yhden lastenkirjan, Minä, kissan, joka yhdistää fiktiota ja faktaa, mutta olen tiennyt jo pitkään haluavani tehdä lisää lastenkirjoja. Tämä unelma toteutuu nyt Hirviöhoitolan myötä!

Tarinamaailman idea on ollut minulla vuosikausia ja olen kehitellyt sitä pikkuhiljaa silloin tällöin eteenpäin. Muiden akuuttien kirjaprojektien vuoksi sille ei kuitenkaan ole löytynyt aikaa -- ennen kuin nyt. Kun Kariston Kirjakärpäseen aukeni mahdollisuus tarjota jotakin jännittävää konseptia, tiesin heti, mikä se olisi: Hirviöhoitola!

Lisää tätä maailmaa on siis luvassa. Jo ensi syksynä tulee sarjan seuraava osa. Tuskin maltan odottaa, että pääsen paljastamaan nimen ja kannen!

Lasten kirjat ja nuorten kirjat

Bookplus -nettikirjakaupan sivuilla Mifongin perintö on lipsahtanut lastenkirjoihin. Ei fantasiaan ollenkaan. Voe hyvänen aika. Onkohan niin, että koska lasten ja nuorten kirjat niputetaan yleensä yhteen lanu-kirjoiksi, se voi aiheuttaa tällaisia sekaannuksia? Vai onko tämä vain fantasiakirjojen ongelma?

Blogimaailmassa on jonkin verran ollut kirjoittelua siitä, että "nuoret aikuiset" -kategoria saattaisi olla hivuttautumassa kotimaankin kirjallisuuskenttään. Nuoret aikuiset vain alkavat olla aika nuoria. Jo alakouluikäiset haluavat, että heitä kutsutaan nuoriksi. Kukaan ei halua olla lapsi. (Ja toisaalta olen mieltänyt itseni nuoreksi aikuiseksi siitä pitäen, kun täytin 18 vuotta.)

Jos aikuista sanotaan lapseksi, sillä ei yleensä tarkoiteta mitään hyvää. Silti jokainen aikuinen on joskus ollut lapsi ja se lapsi on hänestä löydettävissä (ainakin toivottavasti!) edelleen. Millainen on aikuinen, joka on unohtanut lapsuuden kokemuksen?

Lapsille ja nuorille kirjoittavat ovat listanneet ainakin näitä syiksi, miksi kirjoittavat juuri tälle ikäryhmälle (Jostain syystä heiltä aina kysytään, miksi he kirjoittavat lapsille ja nuorille -- olenkohan koskaan kuullut kenenkään kysyvän, miksi joku kirjoittaa aikuisille?):
- koska se on kivaa
- lapset ja nuoret antavat aikuisia rehellisempää palautetta
- on innostavaa ja piristävää kirjoittaa elämänjaksosta, jolloin tapahtuu monenlaisia "ekoja kertoja"
- nuoriin lukijoihin on mahdollista vaikuttaa syvemmin -- toisin sanoen lukukokemukset ovat usein juuri nuorena hyvinkin mullistavia
- lasten ja nuorten kirjoja on mahdollista kirjoittaa useampia vuodessa.

Ehkä tärkeämpää olisi kuitenkin tunnistaa, että  monet kirjailijat eivät tietoisesti valitse kirjoittavansa jollekin ikäryhmälle. He kertovat tarinan ja kustantaja päättää mihin se lokeroidaan. "Lapset ja nuoret" ovat jossain määrin mielestäni hankalan laaja ryhmä. Mitä yhteistä on esimerkiksi kahdeksanvuotiaalla ja viisitoistavuotiaalla? Ei välttämättä mitään. Ihan yhtä lailla kuin yleisen kirjallisuuden puolella, iällä ei ole suurin merkitys sille, mitä lukee. Aihepiirillä ja lajityypillä on enemmän.

Valistuneimmat kirjallisuudennautiskelijat varmasti tietävät raja-aitojen keinotekoisuuden ja osaavat etsiä luettavansa ilman ikäluokitteluun perustuvia ennakkoluuloja, mutta satunnaisilta kirjallisuuden kuluttajilta tai niiltä, joita kirja-alan kiemurat eivät syvemmin kiinnosta, nämä karsinat voivat piilottaa kirjoja, joista he löytäisivät lukunautinnon. Kenties jopa uuden lempikirjan.

***

Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokkaat julkistettiin tällä viikolla. Mukana on Roope Lipasti, jonka luokitteleminen esikoiskirjailijaksi puhututti viime maaliskuussa muun muassa Grafomaniassa. Tästä lienee pääteltävissä, että lastenkirjallisuutta ei Helsingin Sanomissa luokitella kirjallisuudeksi, sillä Kirjailijaliittoonkin kuuluva Lipasti on raadin mielestä kirjailija vasta nyt, kun on julkaissut aikuisille.