Laskeskelin, että viime vuonna kirjoitin noin kymmenen raapaletta. Ei hassummin, kun ottaa huomioon raapaleiden kirjoittamisen olevan minulle melko uusi juttu.
Ensimmäisen kirjoitin helmikuussa 2013. Sadan sanan tarinan kokoisten ideoiden tunnistamiseen on sen jälkeen harjaantunut, ja niitä tuntuu putkahtelevan mieleen säännöllisen epäsäännöllisesti. Olen alkanut kerätä muistiinpanoina sähköpostiini lauseita, otsikoita, ideoita ja tunnelmia, joista toivottavasti kasvaa ajan myötä pontevia raapaleita. Muutamia onkin tullut kirjoitettua hiljan: yksi sai muotonsa eilen illalla.
Raapaleaihiot ovat kuin pieniä pennosia, jotka odottavat säästöpossussa sinnikkäästi päivää, jolloin ne otetaan esiin ja niillä käydään ostamassa hyvää mieltä. Sillä mitä muutakaan voisi syntyä minitarinan valmiiksi saattamisesta?
Mitta onkin yksi raapaleiden hienouksista: sata sanaa, kyllähän sellaisen saa valmiiksi vaikka ruokatauolla. Ja jos joku niistä joskus potkiikin vastaan eikä suostu asettumaan, pulman ratkaisu se vasta antoisaa on!
 |
| (c) J.S. Meresmaa |
Viime vuoden raapalepalvelussa minulta ilmestyneet kolme raapaletta (
Kaupan hyllyllä,
Suojelija ja
Kengät) saa painettuna omakseen parin viikon päästä julkistettavan
Kummalinnun munia 1 -antologian muodossa. Kirjanen tarjoaa tuhdin annoksen osuuskummajaisten tarinoita myös heille, jotka eivät raapalepalvelua itselleen tilanneet.
Raapaleet eivät tähän antologiaan lopu: tänä vuonna Osuuskummalta saa raapaleita luettavakseen neljä kertaa vuodessa ilmestyvän e-julkaisun kautta. Sinne on tulossa lisää meikäläisenkin kirjoitelmia. Ensimmäinen näistä 2015 vuoden
Kummalinnun munista julkaistaan myös parin viikon päästä. Raapaleeni
Lisääntymisoppia,
Vertaistukiryhmä,
Käykää sisään! ja
Vihaaja löytyvät sitten sieltä.
Lisää tuntuu syntyvän, kun makuun pääsee. Seuraava haaste onkin kääntää näitä toisille kielille!
***
Mites on, rakkaat lukijat? Luetteko tai kirjoitatteko raapaleita? Mitä mieltä niistä olette?
