30.1.2014

Tähdet, tähdet

Ei ole vaikea arvata, mistä tähtiarviot ovat saaneet alkunsa. Sieltä mistä muutkin viihteen tähdet: Hollywoodista. Nopealla vilkaisulla katsoja on helppo päätellä, mitkä elokuvat olisivat katsomisen arvoisia. (Vaikka arvio kuvastaakin kriitikon mieltymyksiä, ei tätä kovin moni kulttuurinkuluttaja pysähdy miettimään.)

Tähdet opastavat, niin yötaivaalla kuin arvioissakin. Lehtiarvioiden rinnalle ovat tulleet kuvalliset tähtiarviot: niitä annetaan niin päivälehdissä, kirjojen kansiin painettuina suosituksina kuin tavislukijoiden henkilökohtaisissa lukupäiväkirjoissa netissä. Kivoja, säihkyvän kultaisia tähtiä!

Mutta mitä pelkistä tähdistä oikeastaan voi päätellä itse kirjasta? Ei paljon mitään. Jos ei tunne tähtien antajaa eikä pääse tarkastelemaan hänen lukuhistoriansa tähdityksiä, on ihan sama kuinka monta tähteä on annettu. Entä mikä on maksimitähtimäärä? Kolme, viisi vai kymmenen? Kolmessa on melko vähän valinnanvaraa, kymmenessä liikaakin. Mitä eroa on esimerkiksi kirjoilla, joista toinen on saanut kuusi ja toinen seitsemän tähteä kymmenestä?

Lukukokemukseen vaikuttaa moni asia. Sen hetkinen mielentila, aikaisemmin luetut kirjat, ennakko-odotukset, lukemisen ja arvion antamisen välinen aika, toisten antamat arviot... Lisänä tulee se, että jokaisella tähdittäjällä on oma mielikuvansa siitä, mikä tähtimäärä kuvastaa minkäkinlaista kokemusta. Kolme viidestä on toiselle todella hyvä ja suositeltava kirja, kun taas toisella se kuvastaa jonkinasteista pettymystä.

Myös arvioijan tai kirjailijan sukupuolella, iällä ja jopa kansallisuudella voi olla merkitystä: annetaanko kotimaiselle kirjalle ankarammin tähtiä, nuoren kirjoittamalle kannustamistarkoituksessa enemmän tähtiä, samaa sukupuolta edustavalle tsemppitähtiä? Kirjan ulkoasu vaikuttaa myös. Epäviehättävä kansi, lukuisat typot tai liian pieni fontti voivat pudottaa tähtiä.

Ilman tekstiarviota, joka aukaisisi lukukokemuksen perustelut, tähdet voivat olla todella harhaanjohtavia. Esimerkiksi Goodreadsissa se, ettei anna kirjalle tähtiä ollenkaan on huomattavasti parempi vaihtoehto keskiarvolle kuin se, että antaisi kirjalle yhden tai kaksi tähteä.

On tähti- ja pistearvioista toki jotain iloakin: kirjablogista voi vaikkapa hakea kirjatoukan parhaimmat ja huonoimmat lukukokemukset, verrata niitä omaan lukumakuunsa ja löytää itselleen mieluisaa, uutta luettavaa!

***

Rakkaat lukijat, tähditättekö omia lukukokemuksianne? Onko se ollut helppoa vai hankalaa? Hyödyllistä vai harhaanjohtavaa? Entä onko joskus tehnyt mieli muuttaa tähtien määrää suuntaan tai toiseen, kun lukemisesta on kulunut enemmän aikaa? Jakakaa ajatuksianne tähdillä ja pisteillä arvioimisesta!

8 kommenttia:

  1. Tähditän (tai siis pisteytän). Se helpottaa jotenkin omaa suhtautumistani paljon ja tykkään katsoa muidenkin blogeista tähtiä/pisteitä :)

    Tähtiarvio on tietysti aina yksilöllinen – ihan kuten sanallinenkin arvostelu. Siihen vaikuttaa tosiaan niin mielentila kuin oma lukumakukin. Jos joku sanoo antologiasta, että "se oli sairaan hyvä!", niin arvion pohjalla voi olla se paras yksittäinen novelli – tai kokonaisuus. Mahdollisesti kaikki siltä väliltä.

    Näen siis tähdet arvion tiivistyksenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiivistys on hyvä kiteytys. Hyvässä lykyssä siinä varmaan pyritään mahdollisimman objektiivisesti antamaan lopputuomio kirjalle.

      Vaikeaa se on, etenkin jos ei kirjoita sanallista arviota rinnalle. Joltain osin kirja kun voi olla viiden tähden arvoinen, toiselta osin kahden tähden. Onko se kuitenkin loppufiilis, eli tunne, joka tähtimäärän lopulta määrää?

      Poista
  2. Itse käytän myös tähtiä, tai pisteitä. Mielestäni ne ovat äärimmäisen hyödyllisiä, mutta kuten sanoit, ne ovat harhaanjohtavia ja liian suppeita. Silti uskon niistä olevan hyötyä esimerkiksi silloin, jos joku lukee listaa kaikista kirjoista joita olen lukenut. Sieltä on helppo etsiä ne hyvät ja huonot.

    Itse kuitenkin arvioin aika tiukkaan pisteiden suhteen ja 80% saa arviolla 1-5 kolmosen. Yhdenkin numeron sisällä on iso haitari niiden välillä mitä suosittelisin ja mitä en, mutta se kertoo yleisfiiliksen. Kuten Morre sanoi, se tiivistää ja antaa nopealla vilkaisulla yleisilmeen. Silti toivon, ettei kukaan lue pelkkää numeroa.

    Itselläni numeron laittaminen on auttanut arvioimaan siinä, miten hyvä kirja on. Varsinkin kun ei ole puolikkaita, joutuu toisinaan todella pohtimaan, miten hyvä kirja sitten oli kyseessä.

    Toisaalta taas olet viennyt asian ehkä liiankin pitkälle. Jopa tekstiarviosta on toisinaan hankala sanoa kaikkia asioita joita listasit, varsinkin aiempia kokemuksia, kun miettii esimerkiksi Hesarin tai muun lehden arvioita. Rajattu määrätilaa, niin siinä on vaikea kertoa mistään muusta kuin itse siitä teoksesta, piti siitä tai sitten ei. Tähdet auttavat siinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Painetun tekstiarvion tila on tosiaan erittäin rajallinen. Lisäksi nyt, kun lehtikritiikit ovat harvinaista herkkua kirjailijoille, niiden merkitys painottuu.

      Muutaman kerran on tullut luettua arvio, jossa lähinnä moititaan teosta, kerrotaan mikä kaikki siinä on mennyt pieleen, mutta sitten kuitenkin tähdet (tai pisteet) ovat reilusti keskiarvon yläpuolella. Siitä tulee todella kummallinen ja ristiriitainen fiilis lukijalle: oliko teos nyt siis hyvä vai huono? Suositteliko kriitikko sitä vai ei?

      Ja tosiaan, ei minun ollut tarkoitus väittää, että tekstiarvio kertoisi paremmin kaiken, mikä annetun arvion takana vaikuttaa -- sitä tuskin edes arvion kirjoittaja itse aina tietää -- mutta perusteluille se kiistämättä antaa mahdollisuuden.

      Poista
  3. Omassa blogissani en anna tähtiä. Ehkä se olisi jollain tavalla lukijaystävällisempää - joku voi nopealla vilkaisulla katsoa, mitä pidin kirjasta ja sen jälkeen päättää, lukeeko bloggaustani ollenkaan. Mutta kuten totesitkin, mielipide on niin paljon muuta kuin muutama keltainen tähti. Pyrin kertomaan mielipiteeni mahdollisimman monisanaisesti ja nostamaan kirjoista esiin myös hyviä puolia, vaikken se olisi noussutkaan uudeksi henkilökohtaiseksi suosikikseni.

    Goodreadsissa ja Risingshadowissa annan tähtiä, koska siihen on helppo mahdollisuus, mutta ne ovat mielestäni tosi karkeita arvosteluja. Suomalaisiin kirjoihin pyrin kirjoittamaan jotain sanallista kylkeen, mutta kyllä ne mielipiteet painottuvat enemmän blogin puolelle.

    Sen olen huomannut, että lähes kaikkien kirjojen keskiarvo tähdissä on noin kolmen paikkeilla. Joku pitää sitä maailman parhaana kirjana ja joku toinen vihaa koko sydämestään, ja sitä kautta muodostuu lähes mitäänsanomaton kolmosen arvosana.

    Ja se on kyllä totta, että mielipide kirjasta ajan kuluessa saattaa muuttua. Joskus Goodreadsia selatessaan hämmästelee, miten onkaan jollekin hyvälle kirjalle antanut niin kehnon arvosanan ja joku kehno kirja saanut niin hyvän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua kiehtoo tuo kirjojen jälkimaku. Jotain teosta kohtaan voi tuntea välitöntä inhoa ja kammoa lukemisen jälkeen -- jonkinlaista hylkyreaktiota -- ja sitten vuoden päästä huomata, että hemmetti kun oli hyvä kirja. Laittoi liikkeelle lohkareita.

      Ja toisaalta, myönnän, Goodreadsissa olen antanut joillekin ylimääräisiä tähtiä, koska en hennonnut antaa vain yhtä tai kahta.

      Ajattelen vähän niin, että jokaisella julkaistulla kirjalla on paikkansa. Jotain hyvää siinä on oltava, koska se on päässyt kustantamon porteista läpi. Täysin arvotonta kirjaa ei olekaan.

      Poista
  4. Lukaisin koko blogisi läpi ja olen varma, että Mifongin perintö ja Mifongin aika ovat seuraavat opukset, joihin aion syventyä etukannesta takakanteen. :) Esität asiat lyhyesti ja ytimekkäästi, mutta silti hyvin liukuvasti, sekä niin, että tekstin lukua ei tekisi mieli lopettaa kesken. Moni aihe oli kuin omasta suustani (tai näppäimistöltä), ja olin kuvittelevani nyökkäävinäni useille lauseillesi. Hassua. :D Kielioppi on todellakin ikuista harjoittelua. ja tunnen saavani sen kanssa harmaita hiuksia harva se päivä. Itselläni valmistui juuri puolitoista vuotta työstämäni käsikirjoitus (todellisuuteen liittyvä, mutta fantasiaan kallistuva tarina), ja odottelen parhaillaan, lukeudunko monien hylsy-kirjeiden saaneiden kastiin. Toivoa valaa kuitenkin nämä kattavat postauksesi, sekä omakohtainen kokemuksesi kirjailijan raa'alla alkutaipaleella. Oikein suuret tsemppaukset jatkoon, tunnut tasapainoiselta ja vahvalta ihmiseltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, Nenne! Ihana kuulla, että blogistani on ollut sinulle hyötyä -- yksi sen olemassaolon syistä on juurikin tarjota jonkinlaista näkökulmaa aloittelevan kirjailijan taipaleeseen (vaikka yksilöllisiä taipaleita ovatkin).

      Onnittelut käsikirjoituksen valmistumisesta, se ei ole mikään vähäinen saavutus! Ja rutkasti onnea ja kärsivällisyyttä kustantamokierrokselle. :)

      Poista