 |
| En anna teille ruusuja vaan vuokkoja. (c) J.S. Meresmaa |
Kirjailijakuukauteni tältä keväältä alkavat olla ohi. Vielä ensi viikko, sitten palaan muihin hommiin. Työn alla oleva käsikirjoitus alkaa selättyä, juuri nyt on hieno nousuvirtaus, sillä tiedän että tarinan loppuun saattamiseen on enää muutama tuhat sanaa. Kehoni ja mieleni ennakoi jo hurmaa, jonka viimeisten sanojen kirjoittaminen lietsoo. Olen tehnyt jotain uutta, luonut maailman ja ihmiset sinne.
Niin kuin puut keväisin avaavat silmunsa, aukeavat tarinat minussa.
Eilen selkeni erään, mahdollisesti ensi vuonna julkaisuun tulevan novellin ydinidea (oih, tuo sanahan kuulostaa aivan jonkin orkidean tieteelliseltä suvulta). Sitä ennen on tiedossa Mifongin editointia.
Toukokuussa nähtäville saapuvat seuraavat puhjenneet silmut: Käärmeenliekit -- suomalaisia lohikäärmetarinoita -antologia julkaistaan Osuuskummalta, ja sanokaa minun sanoneen, että tässä on nyt tulossa erityisen kovatasoisia tarinoita nautittavaksenne! Lisäksi vuoden toinen raapaleantologia, Kummalinnun munia 2/2015, saapuu sähköisesti luettavaksenne. Minulta on siinä täysi nelisorminen käsi sadan sanan tarinoita.
Edellinen raapaleantologia löytyy ostettavaksenne täältä. Näitä on näpsäkkä lukea vaikka puhelimesta. (Ja maksaa karkkipussin verran.)
Antakaa tarinoiden kirjoittaa jälkensä teihin Lukuviikon kunniaksi!
P.S. Jos olette PopCultiin menossa, muistakaa käydä moikkaamassa osuuskummajaisia! Meillä on siellä pöytä täynnä spesiaalisen hyvää spefiä!
Meikäläinenkin tykkää erityisesti toukokuusta ja aika lailla samoista syistä. Heräävä luonto tuoksuineen (tuomi on lempparini) on vain lyhyt, mutta kaunis hetki. Erityisen toukokuusta tekee myös kesän odotus, kesä kun on melkein muttei ihan kuitenkaan. Ja sitten ne bileet jo alkavat ja kestävät sen kolme kuukautta. Asioiden odottelu on joskus parempaa kuin saaminen. Joulussakin ne pari päivää ennen aattoa ovat usein tunnelmallisimpia.
VastaaPoistaNoita raapaleita on tunkenut silmille vähän sieltä sun täältä. Meikälle ne ovat aika uusi juttu vielä. Taisin kuulla niitä ensi kerran eräässä kirjallisuustapahtumassa, kun niitä luettiin ääneen. Olisivatkohan olleet Shimo Suntilan kirjoittamia, en ole varma. Mutta nokkelia ja hauskoja ne olivat. Tosin komiikka ei liene itseisarvo, kai niitä voi tehdä kaikenlaisia. Pitäisi munkin kokeilla, tiivistäminen ja rajoitteet ovat hyvää harjoitusta kirjoitustaidoille.
Kannattaa raapaloida!
PoistaEeppisen fantasian kirjoittajana minulla oli totuttelemista siihen, että löysi oikean vireen ja ideamitan, mutta kun niin kävi, sitä vähän koukuttuikin. Raapaleet taipuvat oikeastaan kaikkiin genreihin ja tyyleihin... Kauhua, scifiä, fantasiaa, huumoria, uuskummaa jne.
Suosittelen lämpimästi sekä Osuuskumman antologioita että Shimo Suntilan kokoelmaa!