Erheitä etsimässä

Shiiit. Mitä tapahtui heinäkuulle? Se otti ja mennä humpsahti päivätöiden parissa.

Ehdin sentään vähän kirjailijantöitäkin: Mifongin kätkemän taittovedos on nyt oikoluettu. Joka kerta kiroan loppuvaiheessa, että miksi pitää ihmisen kirjoittaa tiiliskiviä. Pääsisi vähemmällä, jos kirjoittaisi tiiviimmin. Sitten muistan, että sille on syynsä minkä vuoksi sarjasta itsestään on kasvanut nyt jo neliosainen ja aivan varmuudella vähintään viisiosainen: tämä fantasiatarina nyt vain on xxxl-kokoa. Henkilöhahmot ja juonet vaativat tilansa, mifongeista puhumattakaan!

Viime vuoden oikolukuloppukiristä helteen piinassa viisastuneena vannoin, että tekisin tänä vuonna viisaammin ja olisin oikein ekstrahuolellinen sen kässäriversion kanssa, joka menee taittoon. Olisi sitten vähemmän korjailtavaa oikolukuvaiheessa.

(c) J.S. Meresmaa

No, kyllä sitä korjailtavaa silti löytyi. Itseni huvitukseksi keräsin dataa siitä, minkälaisia korjauksia ja kuinka paljon Kätkemän taittoversioon tein.

Taittokorjaus (sisältää muun muassa sellaisia asioita kuin tavutusvirheet, sisennysvirheet, väärät kappalejaot ja rivitysvirheet) 20 kpl 

Typo (tahattomat yhden kirjaimen suuruiset kirjoitusvirheet, kuten "virheät silmät" tai "käänsi päätän") 13 kpl 

Sanatoisto (sama tai hyvin samankaltainen sana toistuu liian lähekkäin virkkeessä/kappaleessa/luvussa) 3 kpl

Erisnimivirhe (toisinaan pyllyillään nimien kanssa, kun henkilöhahmoja on iso liuta) 3 kpl

Taivutusvirhe (sisältää myös rektiovirheet) 12 kpl

Puuttuva sana  1 kpl

Sanamuutos (joskus oikolukiessa pälkähtää mieleen osuvampi sana, tai sitten jokin sana toistuu liiankin yleisesti omassa sanastossa, jolloin on hyvä varioida vähän) 47 kpl

Pilkku (joko puuttuva tai ylimääräinen) 11 kpl

Poisto (täytesanoja, turhia alleviivauksia tai johtolauseita) 40 kpl 

Yhdyssanavirhe 4 kpl

Lauserakennemuutos/Sanajärjestysmuutos (joskus huomaa väärän painotuksen tai kankean ilmaisun) 10 kpl 

Lisäys (kun on jäänyt jotain huomionarvoista/tärkeää mainitsematta...) 7 kpl 

Kaksoispisteen poisto (tämä on minulla ihan omanaan, koska se on yltynyt maneeriksi ja on siten ankaran tarkkailun alla) 5 kpl

***

Lopuksi kukkaniitty ja metsämansikoita, koska iso urakka alkaa olla takana! Kätkemää odotellaan kirjakauppoihin saapuvaksi syyskuussa, silloin maisemat ja tunnelmat ovat jo erilaiset.

(c) J.S. Meresmaa

(c) J.S. Meresmaa

Sarjakirjailijan pohdintoja (eli sarjojen edut ja haitat)

Kaikki tarinat eivät mahdu yksiin kansiin. Se on totuus. Eivät kaikki tarinat kysy lupaa, vaan alkavat kasvaa välittämättä luojansa tuumailuista tai kustantamoiden pöytäkirjoista.

Kirjasarjoja sekä vihataan että rakastetaan. Kustantajan näkökulmasta paljon riippuu siitä, tuleeko sarjasta menestys vai ei -- kuinkas ollakaan! Raha puhuu. Välittömistä myyntihiteistä saatetaan rukoilla sarjaa, kun taas joidenkin sarjojen kohdalla rukoillaan niiden päättymistä. (Yhtä lailla lukijoiden kuin kustantamoiden puolelta.)

Jostain syystä kirjasarjoista puhuttaessa ensimmäisenä ajatellaan köykäistä, lasten- ja nuortenkirjallisuutta, dekkareita. Viihdettä kuitenkin, sellaista, jota ei ihan riemumielin haluttaisi valtiollisesti tukea. Yksittäisissä romaaneissa ajatellaan kai olevan syvyyttä ja merkitystä enemmän. Ne ovat selkeitä, jämäköitä, selvästi harkittuja ja rajattuja. Poikkeuksen tekee tietenkin Iijoki-sarja. Ja Täällä Pohjantähden alla.

Joskus rajat sarjojen ja yksittäisten teosten kohdalla häilyvät. Yksi paksu teos voidaan kansittaa useampiin osiin, kuten Taru sormusten herrasta -trilogia. Joskus taas trilogian osat liittyvät toisiinsa vain teemallisesti, eivät niinkään tarinallisesti tai juonellisesti.

***

Myönnetään, kirjasarjat ovat hankalia.

Kivijalkakaupoista sarjan osia löytyy satunnaisesti, jolloin on vaikea myydä sarjan kakkos- tai kolmososaa ostajalle, jolle ykkönen ei ole tuttu ja jota ei kaupasta löydy. (Poikkeuksen tekevät luonnollisesti ne myyntihitit, joiden KAIKKIA osia pidetään uskollisesti saatavilla.) Kirjastossakin voi olla vaikea vinkata sarjaa, jos vain loppupuolen osia on lainattavissa. Ja sitten on vielä se, että jos alkaa lukea sarjaa, jota parhaillaan kirjoitetaan, joutuu seuraavaa osaa odottamaan vuoden, joskus kauemminkin, ja aina on olemassa vaara, että kirjailija kuolla kupsahtaa tai muuten vain lakkaa kirjoittamasta. Tai on ainakin pirun hidas.

Jotkut eivät aloita lukemaan sarjaa ollenkaan ennen kuin tietävät, että se on kohdannut onnellisen loppunsa -- eli loppunut sentään.

Trilogia on hyvä vaihtoehto, jos on aivan pakko kirjoittaa enemmän kuin yksittäinen teos. Se sentään on sarjakoko, joka jotenkin on hallittavissa niin kustantamossa, kaupoissa, kirjastossa kuin kouluissa. Se on uskottava, napakka ja klassinen. Sen lopetus on selkeästi niin lukijan kuin kustantajan tiedossa, ja viimeisten osien valmistumisvuodet antavat lisähappea ensimmäiselle osalle, joka yksittäisenä kirjana olisi jo vaipunut unholaan. Jokainen uusi osa sarjaan pitää aiemmatkin osat tuoreena ja suuren yleisön mielessä, se on sarjan kirjoittamisen etu. Julkinen kiinnostus kyllä vähenee osa osalta, esikoisen saamaa huomiota ei kannata odottaa. Sarjakirjailija sentään tietää, ettei se todennäköisesti johdu yksittäisestä kirjasta, vaan yleisestä sarjoihin suhtautumisen luonteesta.

Jos oikein hyvin käy, trilogian käännösoikeuksien myyminen ulkomaille onnistuu. Pidemmät sarjat voivat käydä turhan tyyriiksi kustantajan kukkarolle, sen osoittaa joidenkin suomennosten ennenaikainen lopettaminen etenkin pitkien fantasiasarjojen kohdalla.

Kaiken kukkuraksi kirjasarjat vievät tolkuttomasti tilaa kirjahyllystä, ja osien nimistä ja ilmestymisjärjestyksestä on vaikea pysyä perillä.

***

Kirjailija ei tietenkään tästä kaikesta osaa ottaa opikseen. Ei välitä. Menee tarinan perässä kuin pässi narussa. Aina ei edes tiedä määkiikö itse vai onko se joku muu.

Hullu tuulihelle

Perjantai. Helle. Hullu tuuli tekee mahdottomaksi taittovedoksen oikoluvun ulkosalla, joten varauduin herkkueväillä viikonlopun koitokseen. Kyseessä on siis Mifongin kätkemä, joka on kaavailtu painoon meneväksi elokuussa ja julkaistavaksi syyskuussa. Kummasti muistelisin, että myös Mahdin taittovedoksia tahkosin tajuttomassa kuumuudessa. Onko tästä muodostumassa perinne?

Viides Mifonki-käsikirjoitus on muuten saanut nimensä: Mifongin kadottama. Päästä kuuluu hiljaisia naksahduksia (älkää huolestuko!), kun tarinan osaset, pienet ja suuret, loksahtelevat kohdilleen.

Jännää.

(c) J.S. Meresmaa

Huomenna lauantaina on muuten Tampereen Vapriikissa Dark Market, mikä on Lumous-festivaalin yhteydessä järjestettävä sympaattinen myyntitapahtuma. Osuuskummakin on paikalla!

Archipelacon 10+

Archipelacon on ohi. Niisk. Conin jälkeinen kooma vihdoin voitettu, joten kykenen raportoimaan.

Oli muuten melkomoista. Kaunis Maarianhamina, ihanat kollegat, kiinnostava ohjelma, erinomaiset järjestelyt ja tunnelma. Ja tietenkin... kirjoja. Ihmisiä. Hymyjä. Naurua. Yhteenkuuluvuutta.

Seuraa kuvapainotteinen raportti, koska tapahtui paljon sellaista, mihin sanat eivät yllä. (Kuvat minun, ellei toisin mainita.)

Ihanat naiset lähtötunnelmissa. Matkakumppanit olivat
mielettömiä mimmejä, kiitos taas seurasta! Vasemmalta
oikealle: Tarja Sipiläinen, Magdalena Hai ja Morre.

Käärmeenliekit -lohikäärmeantologian
juhlistamiseksi otimme loharitatskat laivalla.
(Kiinnittyivät vedellä ja kärsivällisyydellä, ajatelkaas!)

A Girl with a Dragon Tattoo. Iltapäivän porotuksessa
pöydän takana alkoi olla aika kuumia tyyppejä -- ei
vain kummia. (c) T. Sipiläinen

Pääkallopaikalle eli Maarianhaminaan saavuimme perjantaina iltapäivästä. Majapaikka sijaitsi hieman kauempana tapahtumapaikasta, joten vuokrasin polkupyörän ja suhautin lehtometsikön läpi Alandicaan. Myyntivuoro Osuuskumman ja Vaskikirjojen kirjapöydän takana odotti. 

Illemmalla ehdin nähdä kaksi ohjelmaa: hurjan kiinnostavan paneelikeskustelun "LGBT in SciFi/Fantasy" ja myöhemmin illasta häpeilemättömän hauskan Game of Thrones burleskiesityksen. (Itse GRRM seurueineen istui penkkirivissä takanani!) Jälkimmäisestä ei ole kuvamateriaalia. Kenelläkään. Muuten olisi päitä pudonnut, kuten juontaja-Martin lupaili.

LGBT in SciFi/Fantasy. Panelistit vasemmalta oikealle: Suzanne van Rooyen,
Cheryl Morgan, Dirk M. Weger.

Huolimatta takana olevasta matkustuspäivästä ilta venähti saunomisen ja iltabileiden merkeissä niin, että paluumatka majapaikkaan sujui hiljaisissa ja kuulaissa maisemissa.

Keskiyö ja merenranta.

Lauantai oli täynnä ohjelmaa. Ensin kävin kuuntelemassa kaksi esitystä putkeen: Stefan Ekmanin avartavan When the Map Is the World -luennon, joka paljasti muun muassa ettei läheskään jokaisessa fantasiakirjassa ole karttaa, vaikka niin yleisesti luullaan; ja Trolls in Nordic Science Fiction and Fantasy -paneelin, josta päällimmäisenä jäi mieleen, miten Pohjoismaissa vaihdokastarinoissa toisena osapuolena on peikko anglosaksien keijujen sijaan.

Stefan Ekman ja fantasiakarttaluento.

Peikoista puhujat: Kristina Hård, Maria Turtschaninoff,
Petri Hiltunen, Johanna Sinisalo ja Carolina Gómez Lagerlöf.

Conikokemus on osoittanut, että ruokatauot on merkittävä erikseen,
jottei syöminen unohdu conikiihkossa.

Päivällä olin lukemassa englanninkielisiä raapaleita Magdalena Hain kanssa lukutuokiossa, jossa loistivat esikoiskirjailija Annmari Dannebey ja Maria Turtschaninoff. Mielestäni oli oikein onnistunut kokoonpano, kun pidempien romaaninäytteiden alussa, välissä ja lopussa kuunneltiin raapaleen mittaisia tarinoita.

Sieltä siirryinkin pienen tauon jälkeen keskustelemaan miltei kaksituntiseen paneeliin What We Talk About When We Talk About Book Blogging, joka oli erittäin antoisa ja näkökulmia avaava keskustelu niin kahden kirjailijan, kirjabloggaajan kuin akateemisen kriitikonkin katsantokannasta kirjabloggaamiseen. Aluksi varattu aika hirvitti pituudellaan, mutta kävikin ilmi että juuri tämä on mitta, jossa päästään keskusteluissa pintaraapaisuja syvemmälle ilman, että puheenaiheet loppuvat.

Panelistitoverini olivat hurmaavia ja kiinnostavia, tsekatkaa ihmeessä heidän sivunsa: Nahal Ghanbari, Anna Sellin, Nic Clarke, Thomas Årnfelt. 

Ilta sujui myyntipöydän takana, mutta jaksoin vielä iltabileisiinkin, kun ensin oli ruokakupu täytetty Dino's Barin hampurilaisella.

Kylmä yö sai fantasiakirjailijattaret hakeutumaan saman viltin
alle, mistä johtui kenkien romantillinen pariutuminen ja
yhteiskuva. J.S. Meresmaan vasen meets Maria Carolen
 oikean jalan.

Paluumatkalla kämpille kulkijat kohtasivat taianomaisen jatulintarhan ja seurasivat riikinkukkojen kaihoisia huutoja pienelle saarelle, jossa suurten tammien latvuksissa istui kymmenkunta isohkoa kukkoa.

Ensimmäinen jatulintarhani.

Kukko puussa, ei viinissä.

Noitajuoman notkistama.
(c) Magdalena Hai

Sunnuntai koitti. Kun kirjauduimme majapaikasta ulos ja odottelimme taksia, terassintuolista nousi unelias pää.

Se oli Jussi, majapaikkamme tyyni ranskanbulldoggi.

Haikeus vaivasi hieman lähtöpäivänä, mutta sitä ennen oli kiire tehdä kirjahankinnat (mitäänhän EI pitänyt ostaa), metsästää nimikirjoituksia, katsoa yksi luento ja valmistautua suomenkieliseen paneelikeskusteluun Rakkautta ja raateluhampaita (joka paljastui täydelliseksi menestykseksi niin juttujen, yleisön kuin kaiken muunkin osalta -- voi kunpa aikaa olisi ollut vielä enemmän, niin paljon jäi käsittelemättä!)

Cheryl Morganin viihdyttävä ja kuviltaan runsas aamuluento
supersankareista, jotka voidaan katsoa sateenkaariväeksi.

Rakkautta ja raateluhampaita -paneeli sai niin panelistit kuin
yleisön useampaan kertaan tikahtumisen partaalle. Minä,
Johanna Vainikainen, Maria Carole ,Hanna Morre Matilainen.
(c) Magdalena Hai

Virvoittautumassa uuden pienen ystäväisen
kanssa ja odottamassa, että kuvasta ulosrajautunut...

...Gaie Sebold saa radiohaastattelunsa päätökseen, ja uskallan
mennä pyytämään omistuskirjoituksen Shanghai Sparrow'hun.
(c) Magdalena Hai

Sympaattinen pikkusatama. Hei, hei Alandica.

Paluumatkalukeminen. Koukutti heti.

Laivan kannella tarkeni. Saaristomaisemat huumasivat.

Kotona olin keskiyöllä. Maanantai meni koomaillessa sängynpohjalla lukemisen parissa. Niin paljon tapahtumia, kohtaamisia, ihmisiä, ihmeitä ja virikkeitä mahtui muutamaan päivään, että ehdottomasti heräsi kiinnostus käydä toistekin pidemmällä conin merkeissä. Ensi kesänähän Finncon on Tampereella miltei kotiovella, joten yhteen kaukoconiin voisi varautua.

Jälkitunnelmissa fiilistelyä. Ohjelmalehti ja
osallistujapassi.

Kirja- ja lehtihankintoja.

Jättimäinen kiitos vielä kaikille järjestäjille, kävijöille, kunniavieraille, esiintyjille, myyjille ja ja ja...! Ehdottomasti Archipelacon oli kesän kohokohta.