Kirjailijuuden kylkiäisiä

Yhtäkkiä on postilaatikosta alkanut löytyä paksuja kirjeitä, joiden sisällä on ilmaisia kirjoja. Tänään hain postista yhden, joka ei mukamas ollut mahtunut postilaatikkoon, vaikka oikeasti olisikin, jos itellooneilla olisi lupa käyttää maalaisjärkeä.

Mistä on kyse?

No, lukupinoon tipahtelee tietenkin kollegoiden teoksia, joista tulevassa kirjamessupaneelissa puhutaan. Tuntuu oudolta saada veloituksetta ja yllätyksenä uudenuutukaisia kirjoja, joiden kansia ei ole kukaan avannut. Miten sen tunteekin sormissaan, sen pienen rasahduksen, kun kansi avataan ensi kertaa? Kerran luetun kirjan haistaa. Aistit kertovat, että näillä sivuilla on käyty jo. (Eikä siinä tietenkään ole mitään huonoa, tunnelma vain on eri.) Minussa riittää vielä paljon ihmetystä ilmaislukemistolle: ihanko oikeasti saan tämän? Omaksi?

Lukupinon päällimmäiseksi on siis kipuamassa Päivi Lukkarilan Kolmen ajan maa ja Hanna van der Steenin Kirous. Kirsti Ellilän Majavakevät tuli jo aiemmin, joten se on loppusuoralla. En muista, koska olisin viimeksi lukenut nuoremmille suunnattua fantasiaa. Aikuisten fantasiastakin on hivenen aikaa, joten kiinnostavia lukuhetkiä on tiedossa.

***

Kun mietin postaukselle otsikkoa, ajatuksissani käväisi sanapari "ammatin varjopuolet", joista vääntyi ehdotukseksi hetkellisesti "puoliammatin päiväpuolet". Sillä sitähän tämä kirjailijuuteni nyt on: puoliammatti. Vai voiko ihmiseen mahtua samanaikaisesti kaksi kokonaista ammattia?

Ehkä kysymys on tyhmä. Onhan meillä vaikka kuinka paljon esimerkkejä näyttelijä/laulaja/juontajista tai kirjailija/kääntäjä/toimittajista. Jokin ero kuitenkin on työn luonteissa. Laulaa ja näytellä voi samaan aikaan, eikä kirjailijuuskaan kai pääty, vaikka hetken aikaa tekisi käännöstöitä.

Harvemmin on tullut vastaan lääkäri/lakimies tai putkimies/kelloseppä.

Kyse lienee ennen kaikkea toimeentulosta. Jos ei yhdellä hommalla pärjää, on pakko tehdä toistakin.

Jälleen yllätyksiä postilaatikossa (ja muita kuulumisia)

Johan tämä hurjaksi menee.

Olipa nimittäin postista noudettavaksi tupsahtanut Karistolta suuri kirjekuori. Mitähän tällä kertaa, mietin. No tietenkin Mifongin perinnön julisteita! Oo la laa, mihin tällaisia sitten ripustelisi. Löytyykö ehdotuksia? (Ja ei, kovin moneen bussikatokseen niitä ei riittäisi.)

***

En muista olenko maininnut, että pääsen Tampereen Kirjamessuille paneloimaan Kirsti Ellilän ja Hanna van der Steenin kanssa. Tässä poiminta sunnuntain ohjelmasta messujen kotisivuilta:

14.30-15.15 
Nuortenkirjapaneeli (Karisto) 
Paneelin juontaja Taija Tuominen 

Kolme kulmaa fantasiaan – keskustelemassa esikoiskirjailija ja kaksi kokeneempaa. Seikkailufantasiaa varhaisnuorille ja varttuneemmille sekä maagista realismia luonnonsuojelusta ja suvaitsevaisuudesta. J.S. Meresmaa (Mifongin perintö), Hanna van der Steen (Kirous) ja Kirsti Ellilä (Majavakevät). 

Jännittävää -- ja kuinka pian se jo onkaan!

***

Kirjatraileri menee lähes kokonaan uusiksi.

Sain nimittäin päähäni, että haluankin tehdä sen piirroskuvista...

Traileriin sävelletyn musiikin kuulin tänään ensimmäistä kertaa ja oi kuinka pidinkään siitä. Haasteena onkin nyt saada kuvamateriaalista yhtä hyvää kuin musiikista... Kiitos kiehtovista äänimaailmoista, Crichton Vulcan!

Tämän mielenmuutokseni ansiosta trailerin tekemisessä meneekin sitten vielä aikaa.

Mitäs mieltä olette: onko kirjojen kohdalla trailerin tultava julki ennen kirjaa vai onko sillä sen kummemmin väliä? Äkkiseltään voisi ajatella, että kirjan elinkaari on pitempi kuin elokuvan, mutta ei se välttämättä olekaan niin.