Tampereen Kirjamessuilla sunnuntaina

Antaa kuvien puhua puolestaan:

Päivän avasi lastenkirjapaneeli. Kirjailijat vasemmalta oikealle:
Sini Ezer, Magdalena Hai ja Anneli Kanto. Haastattelijana Taija Tuominen.

Ihastuttava Magdalena Hai kertoi esikoisteoksestaan Mörkö Möö ja Mikko Pöö. Uusi aluevaltaus on viittä vaille valmis: seuraava teos Kerjäläisprinsessa tuo syyskesällä Steampunk-henkistä retroscifiä spefinälkäisten kirjahyllyyn.

Anneli Kanto kuvasi eläväisesti kirjansa päähenkilöä, kaksivuotiasta ja omatahtoista Kastehelmiä. Teos on kolmas Viisi villiä Virtasta -sarjasta. Neljäs osa on tulossa syksyllä.

Kun messuväkeä alkoi virrata halleissa runsaammin, Voima-lavalla haastateltiin Salla Simukkaa Jäljellä-teoksesta. Sisarteos Toisaalla tulee syksyllä, joten jatkoa kaipaavat saavat ripeästi luettavaa.

Kello kahden jälkeen herttainen kirjailija Saara Henriksson sanaili kauniisti valaista ja laulusta ja valaiden laulun tulevaisuudesta. Viime vuonna ilmestynyt esikoiskirja saa pian seuraa Linnunpainosta, joka ilmestyy kauppoihin syksyllä.

Salaviekas valokuvaaja ikuisti kirjailijattaren signeeraushetken kuhisevassa Rosebud-kirjakaupassa.

Sitten olikin vuorossa nuortenkirjapaneeli, josta myös fantasiapaneelina puhuttiin. Allekirjoittanut pääsi vähän liikaakin valokeilaan, kun lamppu hohkasi suoraan naamaan. Osallistujat vasemmalta oikealle: Päivi Lukkarila, Hanna van der Steen ja minä. Kiperiä kysymyksiä esitti jälleen Taija Tuominen.

Kirjailija Hanna van der Steen lukemassa otetta Tähtisilmät -sarjan toisesta osasta, Kirouksesta.

Kun tuli aika vetäytyä signeerauspisteelle Rosebudin osastolle paneelin jälkeen, huomasimme Michael Monroen vieneen pöydän ja tuolin. 

Vaan eipä hätää! Käyhän se nimikirjoittaminen näinkin. Hieman on muuten toisenlaiset puitteet rokkistaroilla ja sofioksasilla: Michaelin taakse seinään oli kirjoitettu käsin lappu, josta kävi ilmi mihin kellonaikaan asti hän nimmareitaan jakelee. Jonon viimeiset käännytettiin tylysti pois.

                                                                            ***

Summa summarum: Messuilusta jäi oikein mukava fiilis. Kirjoittamisesta ja kirjoista on aina kiva puhua. Erityisen hauskaa oli tavata kirjailijakollegoita ja taisin saada muutaman lukijankin -- terveiset vain Elsalle, joka uskaltautui pyytämään nimikirjoitukseni! :)

Lauantaina Tampereen Kirjamessuilla

Täytyihän sitä lauantainakin käydä, kun kerran ilmaiseksi pääsee ja ohjelmistossa oli mielenkiintoisia esityksiä.

Tässä hieman kuvasatoa:

Tuntemattoman sedän käsi osoittaa, mistä sitä omaa esikoisteosta  löytyy.

Ja löytyyhän sitä.

Tältä näyttää selkämys.

Rosebudin pöydässä Mifongin perintö pääsi tutunnäköisen kirjan viereen.
Huomaa punainen hintalappu! (Olen kuullut, että kirjan myynti-ikä kaupoissa
 on ennen alelaareja harmillisen lyhyt, mutta ehkä tämä ennätys sallitaan messutarjouksena.)

Kirja-lavaa vastapäätä oli houkuttelevan näköinen osasto ja erityisen herkullinen tuoli. 

Tällaisella Ardis Isvergalinkin kelpaisi istuskella. 

Itse en jäänyt lepuuttamaan jalkojani vaan käänsin huomioni lavalle:

Aamulehden järjestämässä paneelissa keskusteltiin sosiaalisen median vaikutuksesta kirjallisuuteen. Vasemmalta oikealle: Matti Posio, Markus Leikola, Kirsi Kunnas, Alexandra Salmela, Tuija Välipakka ja Karo Hämäläinen.

Kirsi Kunnas ja Alexandra Salmela. Muistaakseni kuvanottohetkellä Salmela kuvasi tyypillisen työpäivänsä turhauttavuutta: aamupäivällä koneen ääreen, sähköposti ja sosiaalinen media; lounaan jälkeen turhautuminen siitä, että mitään ei ole taaskaan saatu aikaan. Iltapäivällä hetki, jolloin jotain ehkä syntyy; sitten ajatukset kulkeutuvatkin perheeseen ja siihen, että heidänkin kanssaan täytyisi viettää aikaa.

Sillä aikaa kun messuväki valuu Kirja-lavalle Sofi Oksasta ihmettelemään, Voima-lavalla Taija Tuominen valmistautuu haastattelemaan...

...herttaista ja selkeäsanaista Vilja-Tuulia Huotarista!

Huotarinen lukemassa otetta Finlandia Junior -palkinnon voittaneesta teoksestaan Valoa valoa valoa.
Esiintymisen jälkeen kiiruhdin luonnollisesti hakemaan nimikirjoituksen omaan kappaleeseeni. Jos joskus teillä on mahdollisuus päästä seuraamaan Huotarisen haastattelua, suosittelen! Hän puhuu täyttä asiaa kirjoittamisesta ja tekee sen palavasti.

                                                                               ***

Muutaman tunnin hulinan ja hyörinän jälkeen väsymys ja nälkä vaanivat ja messupäiväni päättyi. Huomenna uudestaan! Siitäpä onkin tulossa jännittävä päivä.

                                                                               ***

Lisäys 15.4.: Kirjailija Karo Hämäläinen referoi Aamulehden suuren kirjakeskustelun kohokohtia oivasti blogissaan.

Kaikkea muuta kuin pahan onnen päivä

Ehdin messuille. Aloitin päiväni kukon pieremän aikaan, jotta ehtisin. En olisi mitenkään voinut odottaa lauantaihin, mitä oikein kuvittelin?

Ja sitten, kun ensimmäistä kertaa elämässäni kuljen messuille sisään ovesta, jossa lukee Esiintyjät/Press, huomaankin viivytteleväni. Hyvä on, halli on iso ja tupattu täyteen viiniä, teatteria ja kirjoja ja mitä muuta. Suunnistaminen kestää hetken. Vastaan tulee Sanasadon pöytä. Vaihdan muutaman sanan runoilija Juha Raution kanssa. Hivuttaudun eteenpäin. Pieni Kirjakauppa häämöttää etuvasemmalla. Jo kaukaa näen pöydissä Kariston kirjojen tuttuja kansia.

Seisahdun niistä sellaisen eteen, jota olen yrittänyt kuvitella kirjana pitkään.

Mikä on ensiajatukseni Mifongin perinnöstä?

Että se on kaunis. Se näyttää siltä, mihin itse tarttuisin innoissani lukijana. Se on juuri sopivan paksuinen. Oikea kirja, kovakantinen ja tyylikäs. Houkuttelevan mystinen.

Ehkä odotin, että tuntisin enemmän jotakin. Haikeutta? Paniikkia? Eroamiskipuja? Mutta ei. Tunnen pääasiassa syvää tyytyväisyyttä. Kirja näyttää huipennukselta vuosien puurtamiselle. Kiitos karistolaisille ja osaavalle painolle!

***

Tapahtui perjantaina messuilla muutakin. Kun olin toipunut esikoiseni kohtaamisesta silmästä silmään, jäin seuraamaan Kariston kirjailijoiden esiintymisiä. Tiina Forsman kertoi esikoisdekkaristaan Annikki Nissinen selvittää murhan. Sain vihdoin nimikirjoituksenkin! (Mehän olemme paitsi kirjailijakollegoita, myös samalta Kohti mestaruutta -kurssilta.) Kirsti Kuronen kuvasi koskettavasti Omenapuu laulaa -teoksen syntyä ja ajatusta siitä, kuinka tärkeitä unelmat ovat.

Oli ihana myös tavata kustannustoimittajaani ja muita karistolaisia kasvotusten ja tutustua Taija Tuomiseen, joka haastattelee muiden muassa meitä fantasiapanelisteja sunnuntaina.

Ja kohtasinpa yllätyksenkin, johon en ollut ehtinyt varautua: nimittäin jaoin eilen ensimmäiset nimikirjoitukseni! Neljä kappaletta kaiken kaikkiaan, ja aina jouduin lainaamaan joltakulta kynää, kun itseltäni löytyi vain värillinen tussi. Kai täytyisi alkaa pitää mukanaan kuulakärkikynää, ainakin jos menee messuille...

(Se on muuten hassua puuhaa, kun aikuisena alkaa harjoitella nimikirjoitusta. Enhän minä voi käyttää samaa, jonka raapustan virallisiin papereihin.)

Kaiken kaikkiaan perjantai oli niin onnistunut, että viikonlopusta on tulossa ikimuistoinen.

Juuri nyt

Juuri nyt Mifongin perinnön lukuisat kappaleet huokaavat uutuuttaan Kariston varastossa. Ne ovat tulleet. Painosta. Tänään.

Jokin ennen olematon merkkipäivä on solahtanut kalenteriin kuin varkain. 

Voin jo melkein aistia, miltä tekijänkappaleeni tuntuu kädessä, kun sen viikonloppuna kirjamessuilla saan. Ja silti en kuitenkaan. Voi kuinka nyt malttaisi odottaa -- onhan tässä kaksi työntäyteistä päivää välissä. Perjantaina niitä olisi kaiketi jo Pirkkahallissa saatavilla, mutta en ole varma pääsenkö silloin.

Mutta lauantaina olen siellä.

Ja Mifongin perintö vihdoin on.

Töitä ja lähitulevaisuudenkuvia

Sain sitten töitä. Vakituista. Se tarkoittaa, että tästä eteenpäin kirjoitan joko päivätyön rinnalla tai apurahakausien turvin. Voi pojat, että olen tyytyväinen siitä, että mifonkisarja on niinkin pitkällä kuin se on! Toisen osan editointi ja muokkaus on helpompi toteuttaa muiden töiden rinnalla kuin tuoda uusi romaanikäsikirjoitus pohjamudista pinnalle.

Viime aikoina ei ole paljon kirjoituttanut. Alkanut päivätyö on vienyt kaikki mehut -- eräänä päivänä tuli tehtyä yksitoistatuntinen työpäivä, jonka jälkeen päässä pyörivät lauseiden sijaan pelkät silmät. Mutta kyllä kiire tästä vähän tasaantuu. Ainakin toivon niin. Sitä ennen on paras lähestyä luovaa puolta piirtämällä traileriin kuvamateriaalia, sillä kuvan tekeminen on jollain kummallisella tavalla rentouttavampaa kuin kirjoittaminen ja kynnys siihen on tällä hetkellä matalampi.

Mifongin perintö jonottaa painoon. Jos kaikki menee niin kuin pitää, se saadaan Tampereen kirjamessuille. Odotan messuja innolla, sillä se on jonkinlainen esikoisvuoden vedenjakaja: pitkä odotus päättyy. Kirja tulee viimein ulos ja aloittaa uuden elämän; sen, johon se on tarkoitettu. Kirjailijakin kokee ensimmäiset kirjamessuilunsa kotikentällä. Tästäkö se esikoiskirjailijan vuosi todellisuudessa alkaa?

Jälleen yllätyksiä postilaatikossa (ja muita kuulumisia)

Johan tämä hurjaksi menee.

Olipa nimittäin postista noudettavaksi tupsahtanut Karistolta suuri kirjekuori. Mitähän tällä kertaa, mietin. No tietenkin Mifongin perinnön julisteita! Oo la laa, mihin tällaisia sitten ripustelisi. Löytyykö ehdotuksia? (Ja ei, kovin moneen bussikatokseen niitä ei riittäisi.)

***

En muista olenko maininnut, että pääsen Tampereen Kirjamessuille paneloimaan Kirsti Ellilän ja Hanna van der Steenin kanssa. Tässä poiminta sunnuntain ohjelmasta messujen kotisivuilta:

14.30-15.15 
Nuortenkirjapaneeli (Karisto) 
Paneelin juontaja Taija Tuominen 

Kolme kulmaa fantasiaan – keskustelemassa esikoiskirjailija ja kaksi kokeneempaa. Seikkailufantasiaa varhaisnuorille ja varttuneemmille sekä maagista realismia luonnonsuojelusta ja suvaitsevaisuudesta. J.S. Meresmaa (Mifongin perintö), Hanna van der Steen (Kirous) ja Kirsti Ellilä (Majavakevät). 

Jännittävää -- ja kuinka pian se jo onkaan!

***

Kirjatraileri menee lähes kokonaan uusiksi.

Sain nimittäin päähäni, että haluankin tehdä sen piirroskuvista...

Traileriin sävelletyn musiikin kuulin tänään ensimmäistä kertaa ja oi kuinka pidinkään siitä. Haasteena onkin nyt saada kuvamateriaalista yhtä hyvää kuin musiikista... Kiitos kiehtovista äänimaailmoista, Crichton Vulcan!

Tämän mielenmuutokseni ansiosta trailerin tekemisessä meneekin sitten vielä aikaa.

Mitäs mieltä olette: onko kirjojen kohdalla trailerin tultava julki ennen kirjaa vai onko sillä sen kummemmin väliä? Äkkiseltään voisi ajatella, että kirjan elinkaari on pitempi kuin elokuvan, mutta ei se välttämättä olekaan niin.