Tapahtumia, sisäisiä ja ulkoisia

Postipinkassa keittiön pöydällä odotti tänään töistä tullessa kirje, joka oli naamioitunut ulkoisesti laskuksi. Lähempi tarkastelu osoitti, että kyseessä oli kuitenkin oikeastaan päinvastainen lähetys: myönteinen päätös kirjastoapurahasta. Jippii!

Ellei työstressi nipistelisi tällä hetkellä vatsaa, olisin ehkä hurmioitunut uutisesta enemmänkin. Nyt lähinnä aivoissa raksuttavat mittarit ja laskurit, jotka yrittävät selvittää milloin voin pyytää palkatonta vapaata päivätyöstäni. Vuoden kiivain sesonki on päällä, joten muutamaan kuukauteen ei kannata kokopäiväkirjailijuudesta haaveilla. Mutta tieto siitä, että syksyllä minä voin kirjoittaa, kirjoittaa kaikki tarinat päästäni todeksi, on helpottava. Ei enää jos vaan kun.

***

Pirkkalaiskirjailijoiden juhlavuoden kunniaksi vietettävä Suomalaisen kirjakaupan kirjalauantai lähestyy: se on jo ylihuomenna!

Tähän yhteyteen onkin hyvä liittää muutama kuva viime tiistailta, Kirjan ja ruusun päivältä, jota vietin Pienessä kirjakaupassa ansioituneessa seurassa. Yleisöä oli paikalla oikein mukavasti, ja kirjojakin myytiin! Signeeraaminen tuntuu vieläkin hämmentävältä, ylellisyydeltä.

Robustoksen Jouni Lehtisellä oli kiperiä kysymyksiä.

Signeeraamassa.

On se komia.

Fantasiamaasta mielikuvitukseen ja sankareihin

Tänään vietimme rattoisan ja puheenvuoroista pulppuilevan illan Tulenkantajien kirjakaupalla. Fantasiamaailmojen luomisesta, merkityksestä sekä eroista ja yhtäläisyyksistä realistisen maailman luomiseen oli keskustelemassa Anneli Kanto, Terhi Rannela, Magdalena Hai ja Salla Simukka, joka myös paimensi rönsyileviä puheenvuoroja ansiokkaasti. Ulkona viiltävästä viimasta huolimatta kuuntelijoita oli mukavasti!

Kiva ei kuitenkaan vielä päättynyt, sillä kiertueemme jatkuu huomenna Pienessä kirjakaupassa klo 13 aiheella  "Mistä mielikuvitusta riittää" ja Sampolan kirjastossa klo 14.15 "Naissankaruuden monet kasvot".

Tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan!

Kaksipäiväinen kirjailijakiertue Tampereella maaliskuussa!

Kaksipäiväinen kirjailijakiertue Tampereella maaliskuussa!


"Naisvoimaa fantasiassa" -kiertue alkaa perjantaina 8.3. Tulenkantajien kirjakaupasta, jatkuu lauantaina 9.3. Pienessä kirjakaupassa ja päättyy Sampolan kirjastoon. Mukana on kuusi kirjailijaa, jotka keskustelevat muun muassa sankarillisista tytöistä, fantasiakirjallisuudesta ja mielikuvituksesta. Kiertueen yhteydessä järjestetään myös palautepaja ennakkoon lähetetyille nuorten kirjoittamille teksteille.


Ohjelma:

Pe 8.3. "Fantasiamaa -- pako arjesta vai nykymaailman peili?" Tulenkantajien kirjakauppa, Hämeenpuisto 25, klo 17.00-17.45

La 9.3. "Mistä mielikuvitusta riittää?" Pieni kirjakauppa, Sammonkatu 13, klo 13.00-13.45

La 9.3. "Naissankaruuden monet kasvot", Sampolan kirjasto, Sammonkatu 2, klo 14.15-15.00


Palautepaja pidetään Pirkkalaiskirjailijoiden tiloissa Sampolan Talvipirtti-rakennuksessa (Sammonkatu 2) lauantaina klo 15.30 alkaen.

Kiertueella mukana ovat kirjailijat Magdalena Hai, Anneli Kanto, Anne Leinonen, J.S. Meresmaa, Terhi Rannela ja Salla Simukka. Tapahtumaa tukevat Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat ry ja Pirkkalaiskirjailijat.

Lisätietoja tapahtumasta tarvittaessa antaa J.S. Meresmaa, jsmeresmaa(at)gmail(piste)com.

Palautepajaohjeet:
Palautepaja on suunnattu ensisijaisesti 13-25 -vuotiaille. Mukaan otetaan 10 tekstiä (1 per kirjoittaja) ilmoittautumisjärjestyksessä. Teksti voi olla novelli, luku romaanista tai synopsis, mutta enimmäismitaltaan kuitenkin 20 liuskaa, kun riviväli on 1,5. Aihepiiri on fantasia laajasti käsitettynä. Kaikki tekstit lähetetään osoitteeseen info(at)tieteiskirjoittajat(piste)net. Tekstien on oltava perillä 25.2. mennessä. Palaute tekstistä annetaan kasvotusten lauantaina 9.3. Tampereella Pirkkalaiskirjailijoiden tiloissa Sampolan Talvipirtissä klo 15.30 alkaen. Tarvittaessa lisätietoja palautepajasta antaa Anne Leinonen, info (at)tieteiskirjoittajat(piste)net


***

Kuten yllä olevasta näkyy, Tampereen tapahtumatarjonta kirjallisuusmaailmassa sen kun monipuolistuu!

Lämpimästi tervetuloa kuuntelemaan ja osallistumaan mielenkiintoisiin keskusteluihin. Ja te kirjoittajat, huomatkaa: nyt on mahtava tilaisuus saada palautetta kirjailijoilta, jotka ovat kastaneet omankin sulkakynänsä spefimusteeseen.


Kiertueesta saa mielellään levittää sanaa!

Kirjakauppakierroksella

Kun on elämänsä aikana vaellellut kirjakaupoissa lähes yhtä usein kuin ruokakaupassa, on tietenkin luonnollista, että kun oma kirja on ilmestynyt, käy katsomassa mitä sille kuuluu.

Mifongin perinnön julkaisusta on nyt kolmisen viikkoa. Ensimmäisen havainnon kuulen puhelimitse sukulaiselta: Mifongin perintöä on Akateemisessa kirjakaupassa. Käyn paikan päällä ja tottahan se on: kokonaista kaksi kappaletta löytyy nuorten hyllystä. Kuten aiemmin täällä paljastin, siirrän toisen niistä erilliseen scifi- ja fantasiahyllyyn. Ajattelen, että se löytää kohdelukijansa paremmin.

Toinen havainto kirjastani tulee kuvan muodossa: innokas kirjanostaja on ikuistanut kännykkäkamerallaan alla olevan näkymän.

Mifongin perintö on päässyt Pienen Kirjakaupan näyteikkunalle! (Pieni Kirjakauppa on itsellinen kirjakauppa

Tampereen Kalevassa, Sammonkadulla.) Johan lämmittää sydäntä, sillä ikävä kyllä en usko, että kirjani koskaan pääsee isoissa kirjakaupoissa muualle kuin perusvarastohyllyyn selkämys katsojaa kohti, toisten kirjojen puristukseen. Niin se vain menee.

Ja sitten onkin Suomalaisen kirjakaupan vuoro. Käväisen siinä, joka on Akateemista vastapäätä. Mifongin perintöä ei löydy mistään, ei nuorten osastolta tai scifi- ja fantasiahyllystäkään. Kysyn myyjältä. Hän sanoo, ettei ole moisesta kirjasta kuullutkaan, katsoo koneelta ja sanoo, että kirja on tilattavissa ja toimitusaika on pari päivää. Harmittelen, että kirjaa on saatavilla heti tuosta toiselta puolelta katua. Myyjän ilme muuttuu astetta ilahtuneemmaksi ja hän kertoo Hämeenkadun toisessa Suomalaisen myymälässä olevan kyllä hyllyssä heti pari kappaletta saatavilla. Näytevarastokappaleet, ajattelen, ja myyjä varmistaa asian mainitsemalla, että juuri siinä myymälässä on näytevarastokirjasysteemi. Kysyn vielä Koskikeskuksen myymälän tilannetta ja kuulen, että siellä on sama juttu: vähän myymälätilaa, joten Mifongin perintöä saa vain tilaamalla. 

Kiitän myyjää ja poistun miettien, miksi tilaisin kirjan kivijalkamyymälästä. Se on kalliimpi kuin nettikaupasta hankittuna (ymmärrän toki miksi) ja silti joudun odottamaan, että saisin sen. Eikö kivijalkamyymälän paras etu ole se, että kirjan saa hetinyt eikä ylihuomenna? 

(Jotkut ovat myös sitä mieltä, että asiantunteva palvelu on kirjakauppojen etu nettikauppoihin verrattuna. Joskus ehkä näinkin, mutta aika vajavaista on oman kokemukseni mukaan kirjakauppahenkilöiden kirjatietämys. Ei mikään ihme, kun kirjoja ilmestyy niin valtavasti ja henkilökuntaa on vähän. Joutuvat vielä kaiken lisäksi myymään jos jonkinlaista sesonkitilpehööriä.)

Lauantaina Tampereen Kirjamessuilla

Täytyihän sitä lauantainakin käydä, kun kerran ilmaiseksi pääsee ja ohjelmistossa oli mielenkiintoisia esityksiä.

Tässä hieman kuvasatoa:

Tuntemattoman sedän käsi osoittaa, mistä sitä omaa esikoisteosta  löytyy.

Ja löytyyhän sitä.

Tältä näyttää selkämys.

Rosebudin pöydässä Mifongin perintö pääsi tutunnäköisen kirjan viereen.
Huomaa punainen hintalappu! (Olen kuullut, että kirjan myynti-ikä kaupoissa
 on ennen alelaareja harmillisen lyhyt, mutta ehkä tämä ennätys sallitaan messutarjouksena.)

Kirja-lavaa vastapäätä oli houkuttelevan näköinen osasto ja erityisen herkullinen tuoli. 

Tällaisella Ardis Isvergalinkin kelpaisi istuskella. 

Itse en jäänyt lepuuttamaan jalkojani vaan käänsin huomioni lavalle:

Aamulehden järjestämässä paneelissa keskusteltiin sosiaalisen median vaikutuksesta kirjallisuuteen. Vasemmalta oikealle: Matti Posio, Markus Leikola, Kirsi Kunnas, Alexandra Salmela, Tuija Välipakka ja Karo Hämäläinen.

Kirsi Kunnas ja Alexandra Salmela. Muistaakseni kuvanottohetkellä Salmela kuvasi tyypillisen työpäivänsä turhauttavuutta: aamupäivällä koneen ääreen, sähköposti ja sosiaalinen media; lounaan jälkeen turhautuminen siitä, että mitään ei ole taaskaan saatu aikaan. Iltapäivällä hetki, jolloin jotain ehkä syntyy; sitten ajatukset kulkeutuvatkin perheeseen ja siihen, että heidänkin kanssaan täytyisi viettää aikaa.

Sillä aikaa kun messuväki valuu Kirja-lavalle Sofi Oksasta ihmettelemään, Voima-lavalla Taija Tuominen valmistautuu haastattelemaan...

...herttaista ja selkeäsanaista Vilja-Tuulia Huotarista!

Huotarinen lukemassa otetta Finlandia Junior -palkinnon voittaneesta teoksestaan Valoa valoa valoa.
Esiintymisen jälkeen kiiruhdin luonnollisesti hakemaan nimikirjoituksen omaan kappaleeseeni. Jos joskus teillä on mahdollisuus päästä seuraamaan Huotarisen haastattelua, suosittelen! Hän puhuu täyttä asiaa kirjoittamisesta ja tekee sen palavasti.

                                                                               ***

Muutaman tunnin hulinan ja hyörinän jälkeen väsymys ja nälkä vaanivat ja messupäiväni päättyi. Huomenna uudestaan! Siitäpä onkin tulossa jännittävä päivä.

                                                                               ***

Lisäys 15.4.: Kirjailija Karo Hämäläinen referoi Aamulehden suuren kirjakeskustelun kohokohtia oivasti blogissaan.

Kaikkea muuta kuin pahan onnen päivä

Ehdin messuille. Aloitin päiväni kukon pieremän aikaan, jotta ehtisin. En olisi mitenkään voinut odottaa lauantaihin, mitä oikein kuvittelin?

Ja sitten, kun ensimmäistä kertaa elämässäni kuljen messuille sisään ovesta, jossa lukee Esiintyjät/Press, huomaankin viivytteleväni. Hyvä on, halli on iso ja tupattu täyteen viiniä, teatteria ja kirjoja ja mitä muuta. Suunnistaminen kestää hetken. Vastaan tulee Sanasadon pöytä. Vaihdan muutaman sanan runoilija Juha Raution kanssa. Hivuttaudun eteenpäin. Pieni Kirjakauppa häämöttää etuvasemmalla. Jo kaukaa näen pöydissä Kariston kirjojen tuttuja kansia.

Seisahdun niistä sellaisen eteen, jota olen yrittänyt kuvitella kirjana pitkään.

Mikä on ensiajatukseni Mifongin perinnöstä?

Että se on kaunis. Se näyttää siltä, mihin itse tarttuisin innoissani lukijana. Se on juuri sopivan paksuinen. Oikea kirja, kovakantinen ja tyylikäs. Houkuttelevan mystinen.

Ehkä odotin, että tuntisin enemmän jotakin. Haikeutta? Paniikkia? Eroamiskipuja? Mutta ei. Tunnen pääasiassa syvää tyytyväisyyttä. Kirja näyttää huipennukselta vuosien puurtamiselle. Kiitos karistolaisille ja osaavalle painolle!

***

Tapahtui perjantaina messuilla muutakin. Kun olin toipunut esikoiseni kohtaamisesta silmästä silmään, jäin seuraamaan Kariston kirjailijoiden esiintymisiä. Tiina Forsman kertoi esikoisdekkaristaan Annikki Nissinen selvittää murhan. Sain vihdoin nimikirjoituksenkin! (Mehän olemme paitsi kirjailijakollegoita, myös samalta Kohti mestaruutta -kurssilta.) Kirsti Kuronen kuvasi koskettavasti Omenapuu laulaa -teoksen syntyä ja ajatusta siitä, kuinka tärkeitä unelmat ovat.

Oli ihana myös tavata kustannustoimittajaani ja muita karistolaisia kasvotusten ja tutustua Taija Tuomiseen, joka haastattelee muiden muassa meitä fantasiapanelisteja sunnuntaina.

Ja kohtasinpa yllätyksenkin, johon en ollut ehtinyt varautua: nimittäin jaoin eilen ensimmäiset nimikirjoitukseni! Neljä kappaletta kaiken kaikkiaan, ja aina jouduin lainaamaan joltakulta kynää, kun itseltäni löytyi vain värillinen tussi. Kai täytyisi alkaa pitää mukanaan kuulakärkikynää, ainakin jos menee messuille...

(Se on muuten hassua puuhaa, kun aikuisena alkaa harjoitella nimikirjoitusta. Enhän minä voi käyttää samaa, jonka raapustan virallisiin papereihin.)

Kaiken kaikkiaan perjantai oli niin onnistunut, että viikonlopusta on tulossa ikimuistoinen.