Pieni fiktionkirjoittajan joulukalenteri, luukku 18

Alkusanat:

Tämän joulukalenterin saa ottaa juuri niin kevyesti tai vakavissaan kuin tahtoo. Tehtäviä ja harjoituksia sopii vapaasti soveltaa ja hyödyntää niin inspiraationa, haasteena kuin lämmittelyharjoituksena. Niiden pohjalta voi kehittää tarinan tai maustaa sillä jotakin toista. Tai vaikka kokeilla editointivaiheessa: tyyli on vapaa!

Harjoitukset ovat oman kirjoittamisen ohessa itse keksimiäni ja painottuvat vahvasti spefistisiin lähtökohtiin, olenhan fantasiakirjailija. Koostan kalenterin tehtävät lopuksi vielä yhdeksi kokonaisuudeksi, josta ne on helppo myöhemmin poimia omaan käyttöön.


***

Luukku 18.

Vaihda maisemaa

Takkuaako alkuun pääseminen? Puuduttaako istua samassa paikassa? Kaipaavatko aistisi jotain virikettä?

Vaihda maisemaa!

Kirjoittamiselle voi tehdä ihmeitä jo pienikin muutos totuttuun rutiiniin. Onneksi on, mistä valita:

- monissa kirjastoissa on hiljaisia tiloja, jotka on tarkoitettu työskentelyyn (kaikkiin ei edes tarvita varausta)
- kahviloista löytyy ainakin yllättäviä virikkeitä ja monille puheensorina toimii miellyttävänä äänimaisemana
- sovi kaverin kanssa kirjoittajatreffit hänen luokseen
- lähde junamatkalle, "kahville Ouluun", ja kirjoita koko junamatka
- ota kirjoitusloma, jossa menet muutamaksi päiväksi Jonnekin Toisaalle

Ja ellei etenkään näin joulun alla moiset rahaa ja aikaa vaativat irtiotot onnistu, kotonaankin voi tehdä paljon: siirry hetkeksi sohvalle, nojatuoliin, lattialle, kyhää luovuusnurkkaus kuin turvalliseksi pesäksi, kirjoita seisten keittiötason ääressä tai hakeudu sellaisen ikkunan äärelle, jossa et yleensä ole. Joskus jopa pelkkä pöydän toiselle puolelle siirtyminen on auttanut minua eteenpäin.

***

Aiemmin julkaistu:

Luukku 1. Ideaverryttely
Luukku 2. Törmäyttäminen ja genre
Luukku 3. Ankkuri
Luukku 4. Sanavaraston tuuletus
Luukku 5. Sää tunnelman luojana
Luukku 6. Aistit esiin
Luukku 7. Valot pois!
Luukku 8. Tukeudu kuvaan
Luukku 9. Eläimellistä menoa
Luukku 10. Adverbien ohijuoksutus
Luukku 11. Värikimara
Luukku 12. Kropan virkistystauko
Luukku 13. Sanakirjaselaus
Luukku 14. Dialogin personointi
Luukku 15. Musiikista virtaa
Luukku 16. Polvenkorkuisesta pilvenpituisiin
Luukku 17. Kiehtovat kämpät

Täysin turhanaikainen kuvapäivitys puolivuotisen kokopäiväkirjailijuuden ensimmäisestä päivästä

Aamu. Sisäinen kello ei anna nukkua sen pidempään kuin normaalina työpäivänä. Sisällä kuplii ilo ja hämmennys. Ihanko oikeasti nyt voin keskittyä kirjoittamisjuttuihin? Vilkaisu ulos kertoo, että tulossa on kaunis, puolipilvinen päivä. Siirryn alakertaan ja lataan kahvinkeittimen epähuomiossa täyteen ennen kuin muistan, että tämä onkin nyt sellainen työpäivä, jonka vietän itsekseni. Noh, sitten juodaan kahvia. Paha kyllä, kurkistus jääkaappiin paljastaa maitoa riittävän vain kahteen kupilliseen.

Sitten hommiin. Hoidan ensin muutaman työsähköpostin Aseenkantajan kunniaan liittyen ja valmistaudun henkisesti päivän päähommaan. Keskeneräinen aavenovelli odottaa lopetusta. Deadline on kahden päivän päästä, jolloin olen Berliinissä enkä aio kirjoittaa riviäkään. Kirjoittaminen on enää viitseliäisyydestä kiinni, sillä tarinan lopetus on kirjoitettu itselle muistiin synopsiksena edellisenä iltana. Kahvi siivittää urakkaa. Pari tuntia ja 970 sanaa myöhemmin novelli on valmis. En lähetä sitä eteenpäin vielä, vaan annan levätä iltaan asti. Sitten luen sen kokonaan uusiksi, teen muutoksia, jos tarvitsee ja laitan  toimittajille. Aikataulussa pysyminen keventää kummasti mieltä!

Muistan, että lounastakin pitäisi syödä. Kirjoituspäivinä se herkästi unohtuu, mutta kostautuu myöhemmin iltapäivästä, jolloin virta vain yksinkertaisesti loppuu. Kaavin jääkaapista jotain sekalaista kasaan. Kirjailijakollega viestittelee ja kysyy kahville. Mikä jottei. Hoidan sitä ennen muutamia juoksevia asioita. Koneita ja korsetteja -antologian lisäpainos on tullut painosta (kyllä, se myytiin taas loppuun!) ja huominen matka vaatii valmisteluja. Syön kahvila Runossa croissantin ja hörppäisen cappuccinon. Luit oikein, lisää kahvia!

Kuvasta puuttuu kirjailija. Tässä nurkassa ja tuolissa muuten kirjoitin novellini Laulaisin surusi mereen. Se syksyinen torstai oli maaginen. Yksikään novellini ei ole valmistunut yhtä kivuttomasti ja nopeasti kuin tämä. Kokemus oli outo ja hämmentävä: tarina tulosti itsensä ulos kauttani. Päiväni tulostimena, tosiaankin. Tänään on kai sitten päiväni tärisevänä virtapiikkinä. Niin paljon kaikkea kivaa tiedossa, ettei tiedä miten päin olla!

Työnjohtaja. Toisin kuin monet luulevat, kirjailijakin tarvitsee työnjohtajaa. Sisäinen kriitikko on monen kirjoittajan tuttu, mutta näistä työnjohtajista puhutaan vähemmän. Älkää antako viattoman ilmeen hämätä: kun piiskan sijaan viuhuu viikate, työtahti on taattu. Illaksi toivon tämän kaverin pikkuserkun, Nukku-Matin, vierailua. Tällä viikolla on ollut minulle erittäin harvinaisia nukahtamisvaikeuksia. Kenties elämänmuutos, vaikkakin vain puolivuotinen, jännittää.

P.S. Hankin itselleni muuten ihka oman kameran. Kuvia on siis tulevaisuudessa tiedossa enemmän.

P.P.S. Lisää kutkuttavia uutisia novellirintamalta: syksyllä minulta saatetaan julkaista toinenkin novelli kuin Steampunk! Höyryä ja helvetinkoneita -antologiaan tuleva Alexandre. Ehkä. Lisäksi pyrin saamaan Huomenna ne tulevat -antologiassa julkaistun, aiemmassa kuvatekstissäkin mainitun Laulaisin surusi mereen -novellin ladattavaksi Elisa Kirjaan. Katsotaan miten sen kanssa käy.

Kirjoituskahvilan taikoja

No niin, alan koukkuuntua kahvilassa kirjoittamiseen.

Eilen aamupäivällä menin suklaa-cappuccinolle läppärin kanssa, istuin kolme tuntia nojatuolissa, cappuccino jäähtyi, reidet kuumenivat, ja kotiin palasin tuoreen novellin kanssa. Tässä kävi nyt juuri niin, kuin olen kuullut jonkun kirjailijan sanoneen: tarina kypsyi päässä ja sitten tulostin sen ulos.

Idean novelliin sain viikko sitten ja tuskailin, että ei voi, pitäisi kirjoittaa mifonkeja. Niitäkin kirjoitin, toissapäivänä, mutta tämä kiilaaja oli oma-aloitteinen, puki itsensä salaa valmiiksi ja astui paperille.

Mikäs siinä, tervetuloa.

***

Magdalena Hai kommentoi Kirjoitusreviiri-blogikirjoitustani ja esitti kysymyksiä, jotka alkoivat syyhyttää ajatuksiani. Minkälainen on ihanteellinen kirjoituskahvila?

Tässä oma listaukseni:

1) Koko. Ei liian pieni, jotta kahvilanpitäjä ei hermostu asiakkaaseen, joka teemukin hinnalla varaa pöytää puoli päivää. Myös olan yli kurkkijoiden riski on pienempi. Ei liian suuri, jotta hälinä ei nouse sietämättömäksi tai tila ole kaikuva.

2) Sijainti. Mielellään kävelymatkan päässä.

3) Tunnelma. Kodikas, miellyttävä, persoonallinen. Ystävällinen palvelu.

4) Varustetaso. Ei nettiin pääsyä, jotta ei tule houkutusta katsoa mitä blogille kuuluu, mutta kakkuja ja kuumia juomia sen sijaan tulee löytyä -- mielellään kohtuuhinnalla.

5) Asiakaskunta. Sekalaista, jotta ajoittainen salakuuntelu on mielekästä. Pelkkä teinityttöjen kikatus voisi käydä hermosolun päälle pitkäjaksoisena.

6) Laajat aukioloajat. Saa mielellään aueta varhain, koska se hetki päivästä on minulle luontevinta kirjoittamisaikaa.

Löytyykö teiltä lisättävää?

***

Olen iloinen, sillä luulen löytäneeni ihanteellisen kirjoituskahvilan. Jo nyt, kolmen kerran jälkeen, se on tukenut minua työympäristönä pienoisromaanin ja novellin kirjoittamisessa. Kauanko lumo mahtaa jatkua?