Voimanpesän kansi julkistettu

Sain lahjoista yhden parhaimmista, eli tulevaan kirjaan upean kansikuvan! Kiitos kuuluu jälleen Mika Vaaranmaalle.

Voimanpesä on ursiinitrilogian päätösosa, ja se ilmestyy ensi vuonna Robustokselta. Kuten kuvasta voi päätellä, luvassa on perinteiseen tapaan steampunkia, tehdasmiljöötä sekä varislintuja.

Mifonkeja syksyn kirjakatalogissa

Kyllä se sieltä lähestyy -- nimittäin Mifongin mahdin julkaisupäivä!

Myllylahden syyskauden kirjavalikoima on nähtävissä täällä. Mifongin mahti löytyy sivulta 28.

"Jokaisessa meissä on voimavaroja ja salattuja sopukoita, joihin kukaan toinen ei näe. Niihin ei edes taikuus yllä. Meistä jokainen on arvoitus.”

Myllylahden kirjakatalogi, syksy 2014.

Kansikuvakin taitaa olla ensimmäistä kertaa julkisessa levityksessä!

Ruumiittomia ansioita (eli kansimaistiaisia)

Vuoden aloitukseksi on tiedossa hyytävää menoa, kun Osuuskumman aaveantologia Ruumiittomat julkaistaan helmikuussa. Olen mukana novellilla Kielolinna.

Aseenkantajan kunnialla alkanut tarina saa jatkoa Ritarin ansiosta kesän korvilla.

Kansikuvaserkkuja

Tässä taannoin Mifongin ajan kansikuva sai palautteen, että se on harlekiinimainen. Hoksasin siinä yhteydessä, että fantasian ja scifin kansikuvaperinteessä on jotain samaa kuin vanhemman ajan Harlekiini-pokkareissa ja muissa romanttiseksi/eroottiseksi kioskiviihteeksi miellettävissä pehmeäkantisissa.

Vai mitä mieltä olette, kun vertaatte kansia There Came A Tyrant ja Blade Runner?

Luontevasti voi yhdistää fantasian ja erotiikan näin: Master of Desire.

Tilankäytössä, värisävyissä, fonttivalinnoissa ja kuvien tyylissä on löydettävissä yleisesti aika paljon samaa. Voisiko yhteys olla siinä, että joskus muinoin myös fantasia ja scifi miellettiin kioskikirjallisuudeksi? Ainakin genret johdattavat lukijansa kauas arjen maailmasta -- jo kansillaan.

(Haluan tähän väliin huomauttaa, että en ylenkatso viihdekirjallisuutta, jota kioskeissa myydään. Ne ovat ihan oma lajinsa ja kutsun niitä kioskikirjallisuudeksi siksi, että niitä edelleen myydään pääasiassa kioskeissa ja marketeissa.)

Jos ajatellaan vain näissä kansissa esiintyviä ihmishahmoja, muutamat seikat kielivät usein kirjan sisällön luonteesta.

Päähenkilöt (usein mies ja nainen) kannessa:

- katsovat toisiaan = romantiikka
- katsovat toisiaan erittäin vähäpukeisina = erotiikka
- eivät katso toisiaan = scifi ja fantasia

Nykypäivän fantasia- ja scifikirjoissa kansia löytyy jos minkälaisia, mutta kun sunnuntaina Akateemisessa silmäilin englanninkielistä pokkaritarjontaa, en voinut olla huomaamatta tietynlaista geneerisyyttä ja homogeenisyyttä. Paitsi tarjonnan laajuus, kansien samankaltaisuus uuvutti.

Camp-henkisyys kansissa voi tänä päivänä olla hyvinkin piristävää!


P.S. Mifongin aika on parhaillaan painossa. Milloin lie ulos putkahtaa, sitä odotan sekä innolla että jännityksellä. Silloin näen myös kansien lopullisen tekstuurin.

Mifongin ajan kansi

Sain Mifongin ajan kansikuvan kustannustoimittajalta. Tältä se nyt näyttää! Kyllä kelpaa odotella kevättä.

Uusia arvioita ja tilannepäivitys

Nuorten kirjallisuuslehti Lukufiilis on juuri ilmestynyt!

Arvioita löytyy hurjasta määrästä uutuuskirjoja, joiden joukossa on myös Mifongin perintö. Arvion pääsee lukemaan täältä.

Myös kokoelmasta Huomenna ne tulevat, johon osallistuin novellilla Laulaisin surusi mereen, on ilmestynyt blogiarvio.

***

Entä mitä kuuluu Mifongin ajalle?

Keväällä se tulee, mutta päivämäärää ei ole vielä päätetty. Kansikuvavalinta on tehty (olen täpinöissäni!) ja työpöydällä odottaa pieni paperinippu kässärin kohdista, jotka kaipaavat työstämistä. Jonain syksyn hämäränä hetkenä nappaan töistä pitkän viikonlopun vapaaksi ja uppoudun maailmaan, josta olen ollut liian kauan poissa.

Ja seuraavaksi suunnittelemaan kirjatraileria Mifongin ajalle...

Kannen tarina

Jokunen on maininnut Mifongin perinnön kannesta, että siinä esiintyvä neito näyttää ranskalaiselta. Hauskaa on, että joku on jopa arvellut kirjailijan itsensä olevan siinä. Kuva on kuitenkin kuvapalvelun antia, joten sen tausta on tähän asti ollut minulle hämärä. Vaan nyt selvisi sekin, kuka oikein on kyseessä!

Nimittäin yksi google-linkityksistä Mifongin perintöön johti tälle sivustolle. Aikani raavin päätä ja mietin, millä tavoin malli nimeltä Sarah Ingle oikein liittyy esikoiseeni, kunnes luin tarpeeksi pitkälle ja oivalsin: hän on kirjankannen neito! En tiedä teistä, mutta minusta tuntuu mukavalta se, ettei hän jäänyt tuiki tuntemattomaksi hahmoksi. En kuulu niihin lukijoihin, jotka kuvittelisivat kirjan henkilöt sen näköisiksi, mitä kannessa mahdollisesti esiintyy, joten löytö ei vaikuta mielikuviini millään lailla. Hupaisaa on sekin, että hän on päätynyt monen muunkin kirjan kansikuvatytöksi!

Kaikenlaisia löytöjä se uteliaisuus teettää...

Kariston Uutiset 1/2012

Näin se tosiasia, että käsikirjoituksesta muotoutuu ihan oikea kirja, juurtuu syvemmälle tajuntaan:

"Mifongin perinnön" esittelyn voi käydä lukemassa Kariston Uutiset -kirjakatalogista. Nähtävillä on myös kansikuva. Sivu 31.

Olen innoissani!