Toukokuu mennä tussahti helteillen ja sinne sun tänne säntäillen. Hieman hämmästellen totean, että opin saman kuun aikana sekä kehräämään rukilla lankaa että ampumaan käsiaseella. Oh, well, koskaan ei ole liian aikaista alkaa valmistautua (zombie)apokalypsiin.
Takapihalle tuli kasattua myös kasvulavoja, ja tämä puutarhuri pääseekin vihdosta viimein verestämään vuosikymmenen takaisia oppejaan. Päätin ottaa homman rennosti, katsoa mitä tulee. Naurua ainakin on tullut, sillä olen onnistunut a) istuttamaan daalian mukulan väärinpäin, jolloin se rassukka nousi pari viikkoa toisia myöhemmin, b) kylvämään retiisiä armeijan tarpeisiin (kyllä, siemenpussin kyljessä lukee kylvöväli ja että uuden satsin saa istuttaa jo parin viikon päästä, mikä viittaa sadon porrastamisen fiksuuteen,
mutta eihän ohjeita nyt voi noudattaa. Asiat täytyy oppia kantapään kautta.)
Ilmeisesti apokalypsin jälkeiseen aikaan valmistautumiseen kuuluu myös retiisin hyödyntäminen tsiljoonalla tavalla. Tiesitkö, että kasvin kaikki osat ovat syötäviä ja että itse asiassa suurin osa ravintoarvoista on naatissa ja kuoressa? Nyt tiedät. Marsut onneksi tykkäävät retiisistä, tai ainakin Saukko tykkää, Hiisi välillä hienostelee ja nakertaa vain lehteä ruodin ympäriltä, eikä itse juureksesta välitä lainkaan (kaupan retiisejä se kyllä söi talvella, hmm...). Saamme sitä siis katoamaan paitsi ihmisten, myös elukoiden suihin.
Elämän kirjallisella puolella tuli ruuhka, jota en edes itse tajunnut ennen kuin kollega sen osoitti. (Hyvä esimerkki siitä, kun päänsisäinen lokerointi toimii vähän liiankin hyvin.) Nimittäin rinta rinnan painosta ovat putkahtaneet
Hämäränsäteet ja
Steampunk International, joista jälkimmäisen suomenkielisen painoksen toimittajana olen viimeiset 1,5 vuotta häärinyt.
Ei ihme, että jossain vaiheessa oli sellainen tunne, että voisinko kupsahtaa hetkeksi kuolleena maahan, kiitos paljon, lepoa tänne nyt. Ne hetket juuri ennen painoon menemistä ovat sellaisia. Mutta nyt! Nyt kuulkaa! Virtaa on kuin virtahevolla. Mutalätäkössä. Kesäkuumalla. Koivet ojossa.
***
Lyhyitä:
- Mennä paukautimme Siiri Enorannan kanssa
tällaisen vloggauksen For YA -kanavalle. Seksihelle syynä, mikäs muukaan! Katsokaa, ihmetelkää ja lähettäkää meille kysymyksiä ja toiveita aiheista!
- Ensi syksynä
Turussa Kirjan talolla alkaa Spefihautomo, jossa vedän fantasiatyöpajan. Hinta voi äkkiseltään hirvittää, mutta kun miettii mitä se pitää sisällään, se ei itse asiassa ole kovinkaan paljon. (Miltei vuoden mittainen kurssi.) Sitä paitsi päävetäjä Magdalena Hai piiskaa jokaisesta tarinoitsijakaipuisesta sellaisen taiturin, että oksat pois. Ei muuta kuin ilmoittautumaan!
- Kalenterini alkaa täyttyä sellaista tahtia, että jos minusta haikailee kirjailijavierasta johonkin tilaisuuteen tämän vuoden aikana, kannattaa olla ajoissa liikkeellä. Tulen mielelläni, kunhan aikataulut saadaan sopimaan.
- Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä: Miten
ihana blogiarvio Mifongin lunastamasta Cats, Books & Me -blogissa!
"Pidin Mifongin lunastamasta paljon. Se pysyy kasassa alusta loppuun, ja se vie koko suuren fantasiasarjan kunnialla finaaliin asti. Tarinan loppu on hieno ja täysin tarinan arvoinen. Juuri näin sen täytyykin päättyä, vaikkei sitä etukäteen osannutkaan sanoa tai nähdä. Kieltämättä tätä sarjaa tulee hieman ikävä, kyllä näihin hahmoihin ehti jo kiintyä kuuden kirjan aikana. Hieno sarja, hieno päätös!"
