Kirjailijan kohubussimatka -- katso kuvat!

Huijasin. Kuvia ei ole, ja kohukin jää laimeaksi. Mutta bussimatka on. Ja kirjailija.

Tämä tarina on tosi.

***

Aamu. Sumu syleilee kaupunkia, joka on yskinyt kevätpölystä kuluneen viikon. Jalkakäytävillä kerrostalojen välissä on helppo hengittää. Kirjailija kipittää kohti bussipysäkkiä. Joka aamu sama reitti. Sähkötalon seinäkellosta voi tarkistaa täytyykö jo juosta. Joka aamu bussit tulevat tutussa järjestyksessä pääkatua. Keinuvat mukulakivipäällysteellä, murisevat ohi sujahtaessaan pölykapselit kolisten. 23, 16. Hekin uskollisia kellolle. Punaista, keltaista, vihreää. Värit säätelevät liikettä, ihmisten ja autojen.

Bussissa paikka löytyy ikkunan vierestä. Ei aurinkoa tänä aamuna, ei väliä kummalla puolella istuu. Ihmiset niiskuttavat, tuoksuvat hajuvedeltä, katupölyltä ja kahvilta. Kirjailija katsoo naarmuisesta ikkunasta avautuvaa maisemaa. Antaa ajatustensa virrata, bussin lämmön imeytyä vaatteisiinsa. Aamuisin on paleltava, ettei iltapäivällä hikoilisi.

Bussi niiaa joka pysäkillä, suhahtelee ja piippaa ihmisiä sisään. Keho jännittyy aina kun penkkirivin ohi ahtautuu uusi matkustaja. Väistämättä jossain vaiheessa joku istuu viereen. Aamubussi on ihmisrakas -- ihmisrakkaampi kuin ihmiset.

Sitten niin tapahtuu. Viereen istutaan. Kirjailijan pää ei käänny, mutta aistit tiedustelevat: onko hajuvesi liian vahva, haiseeko tupakka, liimautuuko kylkeen kiinni. Onko rykijä, puhelimenräplääjä, kuunteleeko musiikkia niin että muutkin kuulevat, mies vai nainen, ehkä bussituttu.

Heijastuksesta ikkunassa kirjailija näkee, kun viereenistuja avaa kirjan ja alkaa lukea. Kirjailija valpastuu hieman, alkaa pohtia kirjaa ja sitä, mahtaako hän koskaan nähdä kenenkään lukevan hänen kirjaansa bussissa. Usein on salavihkaa kuikuillut matkustajien hellästi käsissään pitelemiä kirjoja, mutta vielä ei ole kohdannut omaansa. Oppikirjoja, käännöspokkareita. Ehkä hänen pitäisi kirjoittaa ohuempia kirjoja, joita olisi vaivaton kantaa mukanaan.

Valkoiset sivut loistavat ikkunan pinnasta. Kirjailija ajattelee toimittamaansa antologiaa, jonka digipainossa musteensa saaneet sivut ovat yhtä valkeat. Se olisi pokkari, helppo lukupala mukaan otettavaksi.

Lopulta on pakko katsoa. Vilkaista nopeasti, päätä juuri kääntämättä. Ettei toinen huomaa. Takakannesta näkyy kuva vanhasta taskukellosta. Tuttu kuva. Kirjailijan täyttää epäuskoinen ilo. Täytyy vilkaista uudelleen, tällä kertaa tekstiä. Sanat ovat tuttuja, novelli palaa heti mieleen. Hän on oikolukenut sitä hiostavalla hartaudella. Viereenistuja seikkailee vanhassa Prahassa, jossa vain petokset ovat mustempia kuin Vltavajoen vesi.

Kirjailija katsoo jälleen ikkunaa, josta näkyy kuinka käsi kääntää sivuja verkkaasti eteenpäin. Hänen ilonsa on sumu. Joka pisara taiantunnelmaa tihkuva.

Brothers Grimm, Sisters Grimmer*

On esiintymisiä, joista ei tiedä meneekö sinne viihtyäkseen vai viihdyttääkseen -- parhaassa tapauksessa tietysti molempia. Juuri tällainen tapaus oli eilinen Aikuiset satumaassa -ilta Tulenkantajien kirjakaupalla. Kiitos järjestäjille ja kaikille mukana olleille vielä kerran!

                                               (c) Veli-Matti  Rintala

Meitä satumaisia tätejä (vai pitäisikö sanoa valepukuisia eukkoja) oli kehotettu miettimään lempisatujamme sekä satujen vaikutusta kirjoittamiseemme ylipäätään. Keskustelemassa olivat Johanna Sinisalo, Sari Peltoniemi ja Salla Simukka itseni lisäksi.

                                                                                               (c) Veli-Matti  Rintala

Sinisalo ja Peltoniemi nostivat esiin Joel Lehtosen kirjan Tarulinna, joka oli tehnyt vaikutuksen lapsena. Yhtä satua ylitse muiden heiltä ei oikein löytynyt, mutta Peltoniemi mainitsi erikseen Grimmin saduista tutun Valkoisen käärmeen, jonka runsaus ihastutti -- sadusta löytyy kaikkea mitä ikinä vain voi kuvitella! Simukan valinta osui Lumikkiin, mikä ei liene lainkaan ihmeellistä ottaen huomioon hänen uusimman romaaninsa ja trilleritrilogian aloituksen Punainen kuin veri, joka alkaa kiehtovalla leikkauksella Lumikki-sadusta nykyhetkeen.

Entä oma suosikkisatuni? Hamelnin pillipiipari. Jostakin syystä saksalainen kertomus kylästä, jonka valtaavat rotat ja ahneus sillä seurauksella, että kaikki lapset yhtä lukuun ottamatta riistetään vanhemmiltaan, on jäänyt lähtemättömästi muistiin ja pysynytkin siellä.

Keskustelussa nousi esille huomio, että usein juuri ne sadut, joissa on jotain erityisen häiritsevää, ovat piirtyneet lapsena mieleen. Mahtaako aikuisen mieltä ravisuttaa yhtä voimakkaasti yksikään satu?

***

Satujen merkitystä lienee mahdoton erottaa omasta kirjoittamisestaan. Ovathan ne kuitenkin koko ihmiskunnan yleinen (joskaan ei välttämättä yhteinen) tarina- ja kertomusperintö, joka totuttaa jo pienestä lapsesta lähtien hyvän tarinan rakenteisiin, toiston merkitykseen, samaistumisen mahdollisuuksiin ja toimiviin juonenkäänteisiin. Satujen materiaali on vapaasti kenen tahansa käytettävissä ja muokattavissa, niissä ei tekijänoikeuksia penätä.

Kirjoittajan on kuitenkin hyvä huomata, että sadun vangiksi ei tarvitse jäädä, jotta siitä saisi parhaan hyödyn. Kuten Simukka sanoi, Lumikki-sadun uusi versio ei välttämättä vaadi ilkeää äitipuolta. Voisi olla vaikka niin, että Lumikki onkin uusioperheen ilkeä ja mustasukkainen osapuoli, jonka tekemisiä äitipuolella on hyvä syy seurata peilin kautta -- tämä versiointi löytyy Sinisalon esittelemästä kirjasta Snow White, Blood Red, joka on Ellen Datlow'n ja Terri Windlingin toimittama antologia kahdenkymmenen vuoden takaa.

                                                                                                 (c) Veli-Matti  Rintala

Käynnissä on paraikaa jonkinlainen satubuumi: elokuvissa, televisiossa ja kirjoissa käytetään kilvan hyväksi perinteisiä satuja. Mistä se mahtaa johtua? Onko aikuisillekin koittanut nyt niin synkeät ajat, että mieli halajaa takaisin huolettomaan lapsuuteen ja sen aikaisten iltasatujen pariin?

Tuskin sentään, ainakin jos heille luettiin Grimmin satuja -- aikuisten satuilta Tulenkantajillakin olisi voinut päättyä verisesti, kun seinälle ripustettu kaarisaha tuli kolinalla alas. Nyt elämää pääsi jokainen kuitenkin jatkamaan loppuun asti. Onnellisena? Se jääköön kerrottavaksi.


*otsikko viittaa Grimmin veljesten lisäksi Johanna Sinisalon toiseen lukuvinkkiin Tanith Leen novellikokoelmaan Red As Blood, Or Tales from the Sisters Grimmer

Kide-novellihaaste

Ensimmäinen novellini julkaistiin melkein vuosi sitten, 2012 tammikuun Usvazinessa. Sen jälkeen novelleja alkoi tipahdella julkaisuun tiheämmin, miltei joka toinen kuukausi. Myös työn alla on koko ajan jotain lyhyempää. Novellien ja kertomusten kirjoittamisessa on paljon palkitsevaa: niiden kirjoittamisessa ei istumalihaksia ajatellen mene niin kauan (aivolihas onkin eri asia). Valmista voi tulla hyvinkin nopeasti, jos idea on kypsynyt tarpeeksi. Lisäksi spefigenressä novellimittaisia tekstejä on melko helppo saada julki -- olettaen että ne ovat tarpeeksi laadukkaita ja että niistä ei odota saavansa palkkiota.

Lyhyissä teksteissä on vain yksi ongelma: niistä saa vähän, jos lainkaan, lukijapalautetta. Ajattelin, että paikallaan voisi olla jonkinlainen haaste. Niinpä mieleeni tuli kide -- koska pieni on kaunista. Kide-haaste on perustettu paikkaamaan yksittäisten novellien lukijapalautepuutetta ja myös haastamaan ihmisiä lukemaan novelleja ja muita lyhyitä tekstejä enemmän. Antologioiden, lehtien ja novellikokoelmien lukeminen on erilaista: aina ei välttämättä lue koko teosta kerralla vaan novellin sieltä, toisen tuolta. Minulla on muutamia tällaisia "roikkumassa" olevia kokoelmia. Kaikki tekstit eivät kolahda samalla lailla, osa menee tyystin ohi, mutta joukossa on myös helmiä, joiden kohdalla tekee mieli huutaa: kaikkien on luettava tämä, tämä on loistava!

Joten: novelli esiin! Nuoren Voiman Liitolla on tänä syksynä alkanut Novelli palaa! -suurhanke, joka kestää ensi vuoden lokakuuhun. Kannattaa tutustua.

Mutta nyt haasteeseen.


Ohjeistus:

1. Luettele ainakin viisi novellia, jotka ovat kolahtaneet tai jääneet muuten mieleen. Kerro miksi, jos mahdollista.
2. Aseta itsellesi vuodeksi novellilukutavoite.
3. Kopioi blogiisi Kide-kuva ja aseta kuvatekstiksi novellien lukutavoitteesi sekä eteneminen esimerkiksi näin: 3/10. (Eli kolme luettu, kymmenen tavoitteena.)
4. Bloggaa lukemistasi novelleista ja kirjoita niistä arvio. Arvio saa olla minkä pituinen tahansa. Kide-kuvaa voi käyttää myös tässä yhteydessä, jos haluaa.
5. Haasta tuttaviasi lukemaan novelleja.

Tämä viiden kohdan ohjeistus on neuvoa-antava, ei pakollinen. Käytän novelli-sanaa, mutta joskus kertomuksen ja novellin raja voi olla häilyvä. Minusta mikä tahansa lyhyt teksti käy, mitään novellin kaavaa ei tarvitse alkaa etsiä voidakseen osallistua.

Ei muuta kuin lukemaan!

***

Novellit, jotka ovat kolahtaneet minuun erityisesti

1. Tiina Raevaara: Luojani, luomani (En tunne sinua vierelläni)
Raevaaran käyttämä kieli lumosi minut tässä novellissa täysin. Mestarillinen. Luen yhä uudelleen ja uudelleen. 

2. Jussi Katajala: Clothanin silmä (Tiamatin värit -- ja muita tähtienvälisiä tarinoita)
Kun lukijan aivot tekevät hitaan ja vakaan kierähdysliikkeen ja kaiken tapahtuneen näkeekin eri tavalla. Onhan se unohtumatonta. 

3. Roald Dahl:  Maailmanmestari (Rakkaani, kyyhkyläiseni)
Dahlin musta huumori iskee ja kovaa. Muistelen kokoelmassa olleen myös kertomuksen, jossa vaimo murhaa miehensä ja syöttää murha-aseen tapausta tutkimaan tulleelle komisariolle. En muista tosin nimeä. Lampaanviulu? Hykerryttää vieläkin. 

4. Johanna Sinisalo: Me vakuutamme sinut (Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita)
Jostain syystä mainostoimistomaailma ja Cthulhu lappilaisessa järvessä tekivät lähtemättömän vaikutuksen. 

5. Jyrki Vainonen: Kirjasto (Lasin läpi)
Näin Tampereen Metso-kirjaston niin elävän edessäni tätä lukiessani, että nykyään aina kun käyn siellä, mieleeni tulee novellin päähenkilö Marlies ja se, miten hän yrittää selviytyä ongelmastaan.

Novellien lukutavoite vuodelle 2013

52 (yksi joka viikko)

Haastan

Anun Kirjailijan kävelyretkistä, Päivin A writer's blogista, Deen Missio kässäristä ja Saaran Margaret Pennyn muistikirjasta.

Haasteeseen saa tarttua toki kuka tahansa!