Arkea ja aherrusta

Mitäpä minä. Kirjoitan ja ähellän.

Uutta romaania on syntymässä, hitaasti mutta varmasti. Ihan jotain muuta tällä kertaa kuin eeppistä fantasiaa! Tarina on kyllä sen verran lapsenkengissään, että kauheasti ei uskalla hehkuttaa. Näin alkuvaiheessa on vielä itsekin epävarma lopullisesta muodosta, ja kokemus on jo opettanut että kirjankustannusmaailmassa mikään ei ole varmaa.

Tässä kuitenkin pieni musikaalinen vihje, missä tunnelmissa näppistä naputtelen: Emilia Torrini, Birds.

Järvi yhä jäinen, mutta mustarastas lauloi iloisena kuin
kesäaamu. (c) J.S. Meresmaa

Minun kirjailijaelämäni ei ole silkkaa oman fiktion kirjoittamista, sen olen huomannut. Talven ja kevään aikana olen toimittanut Osuuskumman seuraavaa novellikokoelmaa, joka ilmestyy aivan pianpian, joten hektiset viime hetkiset ovat meneillään, painon kanssa vaihdetaan sähköposteja ja taiton kanssa säädetään kursiiveja ja tavutuksia kohdilleen ja kansikuvan koevedoksia tarkistetaan. Jännittävää! Olo on kuin kätilöllä, kenties.

Kustantamomaailman katse muutenkin on syksyssä: kirjamessuja suunnitellaan täyttä häkää.

Lisäksi jaloissani pyörii editoitavana Mifonki-sarjasta tutusta Linn Rondestanista kertova novelli, joka julkaistaan ensi syksyn merirosvoteemaisessa antologiassa. Seuraavaan Mifonki-romaaniin, eli Mifongin kätkemään, on laadittu esittelytekstejä ja mietitty kansikuvaa. Todennäköisesti vielä tässä kuussa pääsen itse käsikirjoitusta editoimaan.

Uusi apurahahakemuskin on työn alla.

Tekemistä siis riittää jos jonkinlaista!

Hengähdystauoilla onkin varsin ihanaa törmätä sellaisiin kirja-arvioihin, kuten Cilla in Wonderlandin blogissa.

Sekin ilahdutti, että Lukulampussa oli kevään spefikirjoissa nostettu Kuninkaan tahto esiin.

***

Lukekaa, kirjoittakaa ja nauttikaa auringosta!

Ajatuksia antologioista

Antologia, joka alun perin on tarkoittanut runokokoelmaa, ja Wikipedian mukaan juontuu kreikan kukkaseppelettä merkitsevästä sanasta, on spefin kirjoittajien keskuudessa yleinen julkaisualusta teksteille.

Niin kuin yleinen trendi tuntuu olevan, romaanit vetävät puoleensa enemmän lukijoita kuin lyhyet novellit tai useiden kirjoittajien novellikokoelmat. Kustantajat toistavat niin usein mantraa "novellit eivät myy", että uskottava se kai on. Silti novelleja kummasti julkaistaan ja luetaan, ja se on erittäin hyvä. Niin moni tunnelma, oivallus, ajatus ja idea on novellimittaisena ja -muodossa täydellinen.

Spefigenressä antologioita julkaistaan ja -- uskaltaisinko väittää -- myös luetaan ahkerasti. Aihepiirejä löytyy joka lähtöön, ja yleisteemoja pystyy käsittelemään lukemattomasti varioiden. Antologiat ovat fantasian ja scifin puolella sekä jonkinlainen perinne että keino löytää uusia, mielenkiintoisia kirjoittajia. Antologioista kirjoittaja voi hakea itselleen nimeä, kokemusta ja lukijoita helpommin kuin osallistumalla oikukkaisiin kirjoituskilpailuihin. Myös lukijalle on antoisaa tutustua itseään kiinnostavan aihepiirin erilaisiin tulkintoihin keskitetysti.

Moniäänisyydessä ja hyvin pitkälle erikoistuneessa aihepiirissä piilee myös sudenkuoppia: satunnainen lukija voi etsiä jotain genreuskollista omaperäisyyden sijaan ja saada lautaselleen kampasimpukoita kun olisi toivonut lasagnea. Samaan aikaan aihepiiriin perehtyneet toivovat kokoelmalta jotain uutta ja ennennäkemätöntä!

Antologioita kuulee toisinaan kuvailtavan epätasaisiksi, mutta mielestäni tämä ei ole kovin yllättävää. Jos kansien väliin mahtuu kymmenen kirjoittajaa, on heillä jokaisella oma ääni, oma tyyli; jokaisen tekstillä on erilainen rytmi ja tarkoitus. Toimituksellisen laadun on oltava tasavahvaa, mutta täysin tasaiseksi koettu antologia on harvinaisuus. Jo lukijan henkilökohtaiset mieltymykset asettavat tällaiselle tavoitteelle haasteita, ja minun näkemykseni on, että alkuperäisen kukkaseppele-ideologian mukaisesti antologiaan mahtuu tunnelmaltaan ja tarkoitukseltaan erilaisia tekstejä. Osa palvelkoon lukijoita, jotka haluavat lasagnea, ja osa heitä, jotka kaipaavat kampasimpukoita. Novelleista tulee yhdessä kiehtova ja monipuolinen kattaus.

***

Syy, miksi pohdin antologioita, löytyy läheltä: Osuuskumman viimevuotinen steampunk-antologia saa jatkoa ensi syksynä, ja olemme toimittajakollegani Markuksen kanssa jännän äärellä (jos sallitte ilmaisun). Kovia kirjoittajia on jo ilmoittautunut mukaan, mutta on meidän tehtävämme varmistaa, että seuraava antologia on tarpeeksi erilainen edelliseen verrattuna -- en sano "parempi", sillä Koneita ja korsetteja -julkaisusta on vaikea lähteä suoranaisesti parantamaan, kun kyse pohjimmiltaan on subjektiivisesta kokemuksesta.

Sen verran saanee mainostaa, että Koneita ja korsetteja on yltänyt lisäpainokseen!

Kide-novellihaaste

Ensimmäinen novellini julkaistiin melkein vuosi sitten, 2012 tammikuun Usvazinessa. Sen jälkeen novelleja alkoi tipahdella julkaisuun tiheämmin, miltei joka toinen kuukausi. Myös työn alla on koko ajan jotain lyhyempää. Novellien ja kertomusten kirjoittamisessa on paljon palkitsevaa: niiden kirjoittamisessa ei istumalihaksia ajatellen mene niin kauan (aivolihas onkin eri asia). Valmista voi tulla hyvinkin nopeasti, jos idea on kypsynyt tarpeeksi. Lisäksi spefigenressä novellimittaisia tekstejä on melko helppo saada julki -- olettaen että ne ovat tarpeeksi laadukkaita ja että niistä ei odota saavansa palkkiota.

Lyhyissä teksteissä on vain yksi ongelma: niistä saa vähän, jos lainkaan, lukijapalautetta. Ajattelin, että paikallaan voisi olla jonkinlainen haaste. Niinpä mieleeni tuli kide -- koska pieni on kaunista. Kide-haaste on perustettu paikkaamaan yksittäisten novellien lukijapalautepuutetta ja myös haastamaan ihmisiä lukemaan novelleja ja muita lyhyitä tekstejä enemmän. Antologioiden, lehtien ja novellikokoelmien lukeminen on erilaista: aina ei välttämättä lue koko teosta kerralla vaan novellin sieltä, toisen tuolta. Minulla on muutamia tällaisia "roikkumassa" olevia kokoelmia. Kaikki tekstit eivät kolahda samalla lailla, osa menee tyystin ohi, mutta joukossa on myös helmiä, joiden kohdalla tekee mieli huutaa: kaikkien on luettava tämä, tämä on loistava!

Joten: novelli esiin! Nuoren Voiman Liitolla on tänä syksynä alkanut Novelli palaa! -suurhanke, joka kestää ensi vuoden lokakuuhun. Kannattaa tutustua.

Mutta nyt haasteeseen.


Ohjeistus:

1. Luettele ainakin viisi novellia, jotka ovat kolahtaneet tai jääneet muuten mieleen. Kerro miksi, jos mahdollista.
2. Aseta itsellesi vuodeksi novellilukutavoite.
3. Kopioi blogiisi Kide-kuva ja aseta kuvatekstiksi novellien lukutavoitteesi sekä eteneminen esimerkiksi näin: 3/10. (Eli kolme luettu, kymmenen tavoitteena.)
4. Bloggaa lukemistasi novelleista ja kirjoita niistä arvio. Arvio saa olla minkä pituinen tahansa. Kide-kuvaa voi käyttää myös tässä yhteydessä, jos haluaa.
5. Haasta tuttaviasi lukemaan novelleja.

Tämä viiden kohdan ohjeistus on neuvoa-antava, ei pakollinen. Käytän novelli-sanaa, mutta joskus kertomuksen ja novellin raja voi olla häilyvä. Minusta mikä tahansa lyhyt teksti käy, mitään novellin kaavaa ei tarvitse alkaa etsiä voidakseen osallistua.

Ei muuta kuin lukemaan!

***

Novellit, jotka ovat kolahtaneet minuun erityisesti

1. Tiina Raevaara: Luojani, luomani (En tunne sinua vierelläni)
Raevaaran käyttämä kieli lumosi minut tässä novellissa täysin. Mestarillinen. Luen yhä uudelleen ja uudelleen. 

2. Jussi Katajala: Clothanin silmä (Tiamatin värit -- ja muita tähtienvälisiä tarinoita)
Kun lukijan aivot tekevät hitaan ja vakaan kierähdysliikkeen ja kaiken tapahtuneen näkeekin eri tavalla. Onhan se unohtumatonta. 

3. Roald Dahl:  Maailmanmestari (Rakkaani, kyyhkyläiseni)
Dahlin musta huumori iskee ja kovaa. Muistelen kokoelmassa olleen myös kertomuksen, jossa vaimo murhaa miehensä ja syöttää murha-aseen tapausta tutkimaan tulleelle komisariolle. En muista tosin nimeä. Lampaanviulu? Hykerryttää vieläkin. 

4. Johanna Sinisalo: Me vakuutamme sinut (Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita)
Jostain syystä mainostoimistomaailma ja Cthulhu lappilaisessa järvessä tekivät lähtemättömän vaikutuksen. 

5. Jyrki Vainonen: Kirjasto (Lasin läpi)
Näin Tampereen Metso-kirjaston niin elävän edessäni tätä lukiessani, että nykyään aina kun käyn siellä, mieleeni tulee novellin päähenkilö Marlies ja se, miten hän yrittää selviytyä ongelmastaan.

Novellien lukutavoite vuodelle 2013

52 (yksi joka viikko)

Haastan

Anun Kirjailijan kävelyretkistä, Päivin A writer's blogista, Deen Missio kässäristä ja Saaran Margaret Pennyn muistikirjasta.

Haasteeseen saa tarttua toki kuka tahansa!

Syksyn hedelmiä

Tämä viikonloppu on yhtä juhlaa: kahdet julkkarit, joista toiset ovat glamour-teemalla, toiset steampunkin hengessä.

Kyllä -- syksyn suurin kirjallinen duunini Mifongin ajan lisäksi on ollut ensimmäinen suomalainen steampunk-novellikokoelma, ja nyt se on vihdoin tullut painosta! Yksin ei tätä olisi aikaiseksi saatu: ilman taittajan apua ja toimitusapua ja muiden osuuskummalaisten ahkerointia kokoelma kärvistelisi vielä novellikässäreinä tietokoneen uumenissa. Yhdeksän kirjoittajaa ovat luoneet huikaisevia höyrypunk-maailmoita, joita on ollut ilo lukea ja toimittaa, vaikka loputtomat oikolukukerrat koettelivatkin välillä kärsimättömän mieltä.

Lopputulos pyyhki tuskastumiset kerta heitolla tiehensä. Se on valmis! Se on upea! Se on yhteistyöllä ja rakkaudella tehty!

Kirjailija väistämättä joutuu opettelemaan editoimista, oikolukua ja stilisointia, mutta toisten tekstien toimittaminen on kuitenkin hyvin erilaista kuin oman tekstin. Parhaiten oppii tekemällä ja yhdessä tietotaitoa jakamalla, sen tätä tehdessä huomasin.

Vaikka oma lehmä on niin syvällä ojassa, ettei edes turpaa näy, suosittelen tätä lämpimästi kaikille niille, joita kiehtoo viktoriaaninen aika, höyrykoneet ja mielikuvitukselliset keksinnöt; seikkailut, romantiikka ja jännitys. Steampunkissa on jotain perinteistä ja samaan aikaan ennen näkemätöntä -- miten oivat edellytykset viihtymiselle!

Kiireisimmät löytävät kirjaa myynnistä jo tätä kautta.

Myöhemmin antologiaa on saatavilla hyvin varustetuista kirjakaupoista kautta maan -- e-kirjaa unohtamatta!