3.12.2018

Pieni fiktionkirjoittajan joulukalenteri, luukku 3

Alkusanat:

Tämän joulukalenterin saa ottaa juuri niin kevyesti tai vakavissaan kuin tahtoo. Tehtäviä ja harjoituksia sopii vapaasti soveltaa ja hyödyntää niin inspiraationa, haasteena kuin lämmittelyharjoituksena. Niiden pohjalta voi kehittää tarinan tai maustaa sillä jotakin toista. Tai vaikka kokeilla editointivaiheessa: tyyli on vapaa!

Harjoitukset ovat oman kirjoittamisen ohessa itse keksimiäni ja painottuvat vahvasti spefistisiin lähtökohtiin, olenhan fantasiakirjailija. Koostan kalenterin tehtävät lopuksi vielä yhdeksi kokonaisuudeksi, josta ne on helppo myöhemmin poimia omaan käyttöön.


***


Luukku 3.

Ankkuri.

Tuntuuko alkuun pääseminen vaikealta? Idea on ja henkilöhahmokin, mutta mitä hän tekee ja missä hän on?

Ota avuksi ankkuri. Tämä toimii myös silloin, kun periaatteessa tiedät, mitä kohtauksessa tapahtuu, mutta sinne pääseminen on korkean kynnyksen takana. Ankkuri on mikä tahansa, mikä antaa sinulle kiintopisteen ja pitää kiinni tekstin tuottamisessa.

Se voi olla hahmon tunnetila: Henkilö on vihainen. Miksi hän on vihainen? Miten vihaisuus ilmenee? Se voi olla vuorokauden aika ja hyvin tavanomainen tilanne: Henkilö herää aamulla. Herääkö hän painajaisesta vai hyvästä unesta? Herääkö hän kotona vai vieraassa paikassa? Ankkuri voi olla vaikkapa paikka: Talo joka sinulla on mielessäsi tai juna. Onko henkilö esimerkiksi matkalla jonnekin? Mihin? Ankkuri voi olla sää tai vuodenaika: Sataa ensilumi, myrsky on lähestymässä, tuuli kääntyy etelään ja tuo ensimmäisen lupauksen keväästä.

Antamani esimerkit ja jatkokysymykset ovat hyvin yksinkertaisia ja käytettyjäkin, mutta tässä vaiheessa ideana ei ole olla mahdollisimman omaperäinen, vaan päästä eteenpäin. Keskeneräisyyden ja epätäydellisen, keskinkertaisen, tekstin sietäminen on kirjoittajalle tärkeä taito. Kun pääsee aloittamisen kynnyksen ja valkoisen, tyhjän arkin tuijottamisen kauhusta yli; kun pääsee oikeaan paikkaan, havaintoon tai tunnelmaan kulkemalla kiertoreittiä, tavoite on saavutettu yhtä lailla kuin Suuren Inspiraation ohjaamana.

Kirjoittaja ei voi vaatia prosessilta täydellisyyttä, vaan vasta lopputulokselta -- siltä mikä syntyy lukuisten uudelleenkirjoittamisten ja toimituskertojen jälkeen.

***

Luukku 1.
Luukku 2.

2.12.2018

Pieni fiktionkirjoittajan joulukalenteri, luukku 2

Alkusanat:

Tämän joulukalenterin saa ottaa juuri niin kevyesti tai vakavissaan kuin tahtoo. Tehtäviä ja harjoituksia sopii vapaasti soveltaa ja hyödyntää niin inspiraationa, haasteena kuin lämmittelyharjoituksena. Niiden pohjalta voi kehittää tarinan tai maustaa sillä jotakin toista. Tai vaikka kokeilla editointivaiheessa: tyyli on vapaa!

Harjoitukset ovat oman kirjoittamisen ohessa itse keksimiäni ja painottuvat vahvasti spefistisiin lähtökohtiin, olenhan fantasiakirjailija. Koostan kalenterin tehtävät lopuksi vielä yhdeksi kokonaisuudeksi, josta ne on helppo myöhemmin poimia omaan käyttöön.

***


Luukku 2.

Ideoiden törmäyttäminen ja genre.

Jos edellisen luukun kansiotsikoista ideoiminen ei tuottanut tarinaa vaan hörötystä, ei hätää! Voit kokeilla, josko törmäyttämällä niistä kolme syntyisi jotain ihka uutta.

Minkälaisen tarinan esimerkiksi luuksi muuttuva biolasi, enkelit ja revontulet voisivat yhdessä luoda?

Eikö vieläkään lähde käyntiin? Pää lyö edelleen tyhjää? Ota avuksi genre!

Miten edellä mainittu yhdistelmä toimisi kyberpunkina? Entä kauhuna? Tai entäpä jos kyseessä olisi romanssi? Genren pohtiminen maalaa tarinalle taustan (eli mitä genressä on aiemmin kirjoitettu, mitkä elementit ovat sille ominaisia) tai rungon (eli tyypillisen juonikaavan), johon sitä voi alkaa sommitella.

Kannattaa muistaa, että genrekin on vain työkalu ja sen voi viskata mäkeen, jos jossain vaiheessa alkaa näyttää siltä, että tarina lähteekin eri suuntaan. Tehty työ ei ole kuitenkaan ollut turhaa -- ne ovat olleet askelmia kohti määränpäätä.

Kirjoittaminen on paljon muutakin kuin niitä sanoja, jotka lopulta painetaan kirjan sivuille. 

***

Edellisen luukun löydät täältä.

1.12.2018

Pieni fiktionkirjoittajan joulukalenteri, luukku 1

Tervetuloa avaamaan pientä fiktionkirjoittajan joulukalenteria!

Tämän joulukalenterin saa ottaa juuri niin kevyesti tai vakavissaan kuin tahtoo. Tehtäviä ja harjoituksia sopii vapaasti soveltaa ja hyödyntää niin inspiraationa, haasteena kuin lämmittelyharjoituksena. Niiden pohjalta voi kehittää tarinan tai maustaa sillä jotakin toista. Tai vaikka kokeilla editointivaiheessa: tyyli on vapaa!

Harjoitukset ovat oman kirjoittamisen ohessa itse keksimiäni ja painottuvat vahvasti spefistisiin lähtökohtiin, olenhan fantasiakirjailija. Koostan kalenterin tehtävät lopuksi vielä yhdeksi kokonaisuudeksi, josta ne on helppo myöhemmin poimia omaan käyttöön.

***

Luukku 1.


Ideaverryttely.

Ota aikakauslehti ja katso sen kantta. Sekoita otsikoita keskenään eri tavoin ja tunnustele, mikä niistä voisi olla tarinan aihe. Esimerkiksi uusin Tiede-lehti voisi toimia näin (alla kuva):



Kekseliäs eläin muuttuu luuksi.
Tanskan einstein syntyi enkelistä.
Saatana mullisti atomin.
Miksi revontulet uhkaa terveyttä?
Hiilarikammo kestää kaamoksen. 

Sekoita otsikoita vaikka useammasta lehdestä, jos yksi ei anna riittävästi tarinavirtaa. Kirjoita ja naura! Ole villi ja absurdi!

30.11.2018

Nimeämättömille tähdille

Hei sinä, jonka kirja julkaistiin tänä vuonna!

Sinä, jonka teos ei ole saanut näkyvyyttä
kritiikkien
mainosten
messujen
kirjalistausten
palkintoehdokkuuksien
tai edes kirjakauppaketjujen myyntiin ottamisen muodossa.

Kirjasi on olemasssa.

Sinä teit sen. Kirjoitit valmiiksi kaikesta huolimata. Kiroilit, hikoilit, kestit.
Sait kirjasi julki.
Avasit uuden ikkunan maailmaan.
Loit taivaalle tähden, ihmeen jonkun löydettäväksi.

Ja vaikka kaikilla tähdillä ei ole nimeä,
eivätkä kaikki tähdet näy valosaasteen takaa,
ei yöllinen tähtitaivas olisi sama ilman niitä.
Sinun tarinasi on siellä. Ikuisesti.
Sillä on merkitystä.

19.11.2018

On miestenpäivä, siis lukekaa!

Hyvää miestenpäivää!

Rakkaan kotikaupunkini pää-äänenkannattaja, Aamulehti, julkaisi toimittaja Matti Kuuselan "esseen" viime lauantaina otsikolla "Naiset päättävät mitä miehet lukevat". Ingressissä kerrotaan että kustannustoimittajissa "lasten ja nuorten kirjallisuudessa naisvalta on liki täydellinen. Ei siis ihme, että pojat eivät lue kirjoja."

Kirjallisuudentutkija Maria Laakso on kirjoittanut jo loistavan vastineen kirjoitukseen, joten en toista häntä.

Kysyn vain: Eikö tämä milloinkaan lopu? Tämä naisten demonisointi, heidän olemassaolonsa nostaminen syyksi siihen, etteivät pojat lue. Nyt syyllisiä ovat kustannustoimittajat. Opettajakunnankin naisistuminen on monen mielestä pääsyy siihen, että pojat pärjäävät koulussa yhä huonommin. Naisen kirjoittama kirja on vain tytöille suunnattu, siksi pojat eivät lue. Huomaatteko trendin? Samalla tullaan sanoin toisintaneeksi ajatusta, että tyttö/nainen = huono, poika/mies = hyvä. Jo ingressi kylvää misogynian siemenen, vaikka vilpittömästi uskon, ettei kirjoittaja tätä tajua.

Jos "naisvalta" on ilmiselvä ja jopa kenties ainoa järkeenkäypä syy sille, etteivät pojat lue, se ilmentää naisvihaa. Se pohjautuu ajatteluun, jossa naisen elämänpiiriin tai tyttönä elämiseen liittyvät asiat ovat jotain, mistä pojat eivät voi olla tai saa olla kiinnostuneita. Se olettaa, että nainen ei osaa tai kykene näkemään maailmaa muuten kuin sukupuolensa kautta (mikä vastavuoroisesti kertoo aina paljon siitä, että mies joka näin ajattelee, ei itse kykene näkemään muuten kuin oman sukupuolensa kautta). Se pelkistää pojat ja miehet naisten ja tyttöjen vastakohdiksi ja tekee binääriolettaman, joka nykypäivänä tuntuu tunkkaiselta. Aivan kuin tytöt ja pojat eläisivät täysin eri maailmoissa. (Tavallaan he elävätkin, koska me ylläpidämme tätä kahtiajakoa kaiken aikaa, esimerkiksi tämänkaltaisten lauantaiesseiden avulla.) Ajatuksessa kaikuu kuvittelu, että vain mies voi kasvattaa pojasta miehen -- tai vain kustannustoimittajamies osaa valita tai kustannustoimittaa sellaisen kirjan, joka voisi kiinnostaa poikia.

Hei oikeasti nyt.

Irvileuka minussa odottaa päivää, jolloin miehet alkavat toivoa, että joku muu kuin nainen synnyttäisi pojat, koska naisen läsnäolo pojan elämässä niin varhain ajaa turmion tielle.

Nyt on tosiaan miestenpäivä. Olisiko sitä vielä jonain vuonna mahdollista viettää niin, ettei nainen olisi kaiken pahan alku ja juuri?

Paras tapa saada pojat lukemaan, on näyttää heille esimerkkiä siitä, että lukeminen on elintärkeä kansalaistaito; että se on siistiä, hauskaa ja palkitsevaa. Miehet, lukekaa itse, lukekaa näyttävästi. Isät, lukekaa pojillenne. Sedät, enot, kummit, veljet. Lukekaa myös naisten kirjoittamia kirjoja. Ostakaa kirjoja. Nostakaa lasten- ja nuortenkirjallisuutta esille mediassa muutenkin kuin ongelmalähtöisesti -- nyt se on lähes näkymättömissä.

15.11.2018

Vapaa kirjailija lentää raskaassa ilmatilassa

Opettelen edelleen tätä tilaa nimeltä "vapaa kirjailija". Opettelen ja sopeudun. Vuoroin iloitsen ja vuoroin ahdistun. Kirjailijana toimii hirmuisen erilaisia ihmisiä ja kirjailijuus toimii hirmuisen erilaisille ihmisille -- hirmuisen eri tavoin. Tällä tarkoitan sitä, että jos olet myyjä tai vaikkapa toimistotyöntekijä, sinulla on sama rakenne, jonka puitteissa toimit: on työnantaja, esimies, työajat ja alan työehtosopimus, joka määrittää mm. palkkatasoa. Tiedät, että jos joku toinen tekee myyjän tai toimistotyöntekijän hommia, hän toimii samoissa raameissa.

Kirjailijalla on kovin vähän pysyviä ja ennustettavia raameja. On rakenteita, kuten kustantamot ja kustannussopimukset, apurahatahot ja lainauskorvaukset, liitot ja yhdistykset. Mikään rakenteista ei kuitenkaan tarjoa jokaiselle kirjailijalle samaa raamia. Tämä ammatti on monella tapaa epätasa-arvon kehto. Se on ollut yksi vaikeimmista asioista, joita olen joutunut (ja joudun edelleen) käsittelemään.

Voit olla ahkera, pysyä sovituissa aikatauluissa ja työsuunnitelmissa, tehdä parhaasi ja vielä enemmän, ylittää itsesi. Lopulta kuitenkin työsi tulos lepää ulkopuolisissa käsissä. Peliin astuu ajoitus, sattuma, huono onni. Asiat, joihin et voi vaikuttaa, vaikuttavat sinuun. Sinun työhösi. Sinun toimeentuloosi. Mahdollisuuksiisi jatkaa.

Raskainta tässä on, että samaan aikaan saat seurata samaa työtä tekevien onnistuvan. Kyse ei ole vain kateudesta, vaikka sekin tulee tutuksi -- raskaaksi tämän tekee, ettet lopulta koskaan tiedä, mikä se ero sinun ja niiden toisten työssä oli. Kirjailijuus on henkilökohtaista. Työ on sinun luomuksesi, sinusta lähtöisin, sinun eläväksi hengittämäsi. Ilkeämielisimmät arvelevat, että kyse on laadusta. Et vain ole riittävän hyvä. Joskus toki näinkin, mutta väittäisin, että yllättävän harvoin, kun kyse on ammattilaisesta. Ja sitten toisaalta, epäonnistuminenkin kuuluu (työ)elämään. Sen ei pitäisi merkitä loppua. Full stop.

Elämä itsessään on tietenkin arvaamaton. Milloinkaan ei voi tietää, mitä tapahtuu. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että vapaana kirjailijana epävarmuuksien paino kasvaa. Siksi on hyvä tehdä tietoisesti asioita, jotka kasvattavat resilienssiä. Kirjailija tarvitsee suojaavia rakenteita. Liian helposti käy niin, että kirjailija on yhtä kuin työnsä. Omanarvontunne sitoutuu siihen, mitä tekee, eikä siihen, että on. Intohimoammateissa tämä lienee enemmän sääntö kuin poikkeus. Ja kun näin käy, mikäs muukaan kuin työuupumus siellä oveen seuraavaksi kolkuttelee.

Tästä vuodatuksesta on ehkä pääteltävissä, että kulunut vuosi ei ole ollut helpoimmasta päästä. Ihan oikein päätelty. Akuuteista vastoinkäymisistä ei tee mieli julkihuudella, koska kirjailijan kohdalla se väistämättä kääntyy henkilökohtaiseksi. Ongelmat, jotka piilevät rakenteissa ja yleisesti alassa, kääntyvät spekulaatioiksi yksilön ominaisuuksista. Niin ei pitäisi olla. Keskustelu alkaa nopeasti noudattaa samaa kaavaa kuin mikä tahansa keskustelu, jossa on "huono-osaisia" ja "hyväosaisia". Hyväosainen laskee kaiken omalle kohdalle sattuneen hyvän omaksi ansioksi, eikä näe mitkä esteet hän ylitti joko etuoikeuksien, onnekkuuden, suhteiden, ajoituksen tai muun sattumuksen avulla. Tuo esterata sen sijaan on selkeästi näkyvissä sille huono-osaiselle, joka törmää otsa edellä ensimmäiseen muuriin.

Kirjailijan työssä epävarmuus koskettaa oikeastaan kaikkea toimeentulosta omaan osaamiseen --  ainakin silloin kun on vastatuulta.

Olkaamme siis tiedostavia ja ymmärtäväisiä toisiamme kohtaan. Tarkkailkaamme etuoikeuksiamme, sillä niitäkin meillä on kosolti.

Olen huomannut, että tiedostava kiitollisuus niistä asioista, jotka itsellä ovat hyvin, ja itselle iloa ja mielihyvää tuottavien asioiden tekeminen kasvattavat juuri niitä suojaavia rakenteita, jotka varjelevat työuupumukselta.

26.10.2018

Ai niin, Helsingin kirjamessut!

Hajamielinen kirjailija tässä, päivää!

Luovuuskausi on kukkeimmillaan, eikä mieleeni sitten ole aikaisemmin juolahtanut päivittää tänne, että esiinnyn huomenna Helsingin kirjamessuilla. Puhun Töölö-lavalla kirjailijan roolin murroksesta ja kanssapanelisteinani ovat Maria Carole, Maija Haavisto ja Raita Jauhiainen. Ohjelma alkaa klo 18.00. Tervetuloa kuuntelemaan!

Kirjojani voi ostaa Fantastisen kirjallisuuden kustantajien yhteisosastolta 6b68 sekä Myllylahden osastolta 7d101.




9.10.2018

Escon 5 lauantaina 13.10. Espoossa

Tuskin on Turun kirjamessuilta selvitty, kun kutsuu Espoo! Olen tässä tapahtumassa kunniavieraana, mikä on huikeaa. Teemana on monimuotoisuus. Monipuolinen ohjelma löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Tervetuloa!



Psst: tapahtuman myyntipöydästä löytyy myös tuotantoani ihan järkyttävän-pärkyttävän edullisin hinnoin!

1.10.2018

Turus sunnuntaina!

Lokakuu ja kirjamessut. Niitä ei voi välttää tänäkään vuonna!

Ensin on vuorossa Turku, jossa esiinnyn seuraavasti:

Sunnuntai 7.10. 

klo 11.40 Nuorisokirjailijoiden osastolla A17 
Hämäränsäteet - vakoiluseikkailua vuonna 1903 
klo 15.40 Jukolassa (2. krs) 
Todellista vai keksittyä historiaa? 
Vaihtoehtohistoria murtaa historiallisten romaanien perinteistä realisminvaatimusta. Miten romaanin maailma todella rakentuu, ja mistä kirjailija kerää faktanpalaset? Saako keksiä omiaan, jos sen tekee uskottavasti? Onko totuus tarua ihmeellisempää? Ilkka Auer (Haamu), J.S. Meresmaa (Robustos), Artemis Kelosaari (Helmivyö), Taru Luojola (Osuuskumma).

***

Nähdään siellä!