Katselin Yle Areenalta BBC:n dokumentin "Billie Porter: Hyvä paha prostituutio" ja jäin miettimään, mikä siinä minua häiritsi -- ja häiritsee yhä.
Kuulun sukupolveen, jolle seksistä puhuminen ei tuota ongelmia ja jonka mielestä avoimuus on pohjimmiltaan hyvä asia. Mielestäni jokaisella on oikeus määrätä omasta kehostaan. Seksityöläisyydessä ei ole mitään vikaa tai hävettävää, jos sen on vapaasti omasta tahdostaan valinnut. Tämän ajattelutavan jakavaa sukupolvea dokumentissa lähinnä käsitelläänkin. Ja silti, kun kuuntelin nuorten brittimiesten huolettomia ajatuksia seksin ostamisen kätevyydestä ja tutustuin prahalaisen korkean tason herrasmiesklubin toimintaan, jokin aiheutti epämukavan olon. Etenkin kohta, jossa mies surkutteli, ettei tyttöystävältä valitettavasti voi vaatia "pornotähtikäsittelyä" joka ilta, aiheutti suorastaan pahoinvointia.
En keksi muuta syytä kuin esineellistämisen. Jonkin tiedostamattoman perimmäisen ajatuksen siitä, että nainen on kuin onkin tehty tyydyttämään miehen tarpeita.
Ei ole. Tulen äärettömän surulliseksi, kun huomaan uudelleen ja uudelleen sen, että naisen ajatellaan olevan vähemmän kuin ihminen, vähemmän kuin toinen elävä, tasavertainen olento.
Viime kädessä kyse on kunnioituksesta. Vaikka olen tietääkseni hetero, en silti katso jokaista vastaantulevaa miestä seksilasit silmillä, arvioi heidän ihmisarvoaan viehättävyyden perusteella tai pohdi, saisiko heiltä. Enkä kyllä tahtoisi uskoa, että jokainen mies katsoo naista näin yksioikoisesti. Mutta ilmeisesti osa katsoo, kenties jopa tietämättään. Naisen perimmäinen arvo tuntuu edelleen olevan kauneudessa -- siinä miten paljon he pystyvät miestä miellyttämään ruumiillaan.
Kauneudessa itsessään ei ole mitään väärää, sillä ei siitä nauttiminen ole välttämättä seksuaalista tai alistavaa. Mutta jos vain kaunis nainen on minkään arvoinen, ollaan pahasti hukassa.
Sivuraiteelta takaisin keskiraiteelle: dokumenttia katsoessani en voinut olla miettimättä, onko pornoteollisuus vääristänyt miesten käsitystä seksistä ja läheisyydestä ja siitä, mitä rakastelu merkitsee. Seksi ja rakastelu ovat toki eri asioita, mutta joskus tulee tunne, että ihmiset odottavat seksiltä sitä mitä vain rakastelulta voi saada.
En nimittäin usko, että todellista yhteyden ja yhtymisen tunnetta voi syntyä ilman keskinäistä kunnioitusta. Jos mies ei pidä naista muuna kuin omaa kättään miellyttävämpänä tyydytysvälineenä, rakastelusta tuskin voidaan puhua.
***
Onko seksi kaupankäyntivälineenä siis pahasta?
Ei varmastikaan yksinomaan. En suoraan sanottuna tiedä. Jos joku haluaa itseään myydä ja on tyytyväinen valintaansa, ei se ole minulta pois. Kuten sanoin, jokaisella tulee olla valinnanvapaus. Asiat harvoin ovat mustavalkoisia. Itsekin huomaan olevani asiasta montaa mieltä (niin seksin, prostituution, pornon kuin sukupuolten välisen tasa-arvon suhteen).
Mieleen kuitenkin jää jäytämään, että mitä enemmän seksi toisen ihmisen kanssa koetaan omana perusoikeutena ja asiana, joka on helposti hoidettavissa pois alta rahatukkua vilauttamalla, jotain herkkää, merkityksellistä ja ainutlaatuista menetetään. Unohtuu vastavuoroinen, perusluonteeltaan vastikkeeton läheisyys ja jakaminen.
Unohtuu se toinen ihminen.
Minkälaisia ajatuksia teillä on tästä asiasta?
