Trio. (c) J.S. Meresmaa |
28.10.2014
Mifonkien osien parissa tuskaileville
Tietooni on saatettu, että Mifonki-sarjan kohdalla on vaikea muistaa, mikä sarjan osista oli ensimmäinen, mikä toinen ja mikä kolmas. Ei hätää! Pulmaan on ratkaisu. Kehittelin sen omiin tarpeisiini. Nimittäin muistisäännön nimeltä "PAM". Perintö, Aika ja Mahti -- PAM!
27.10.2014
The Fall of messueläin
Blogistania pursuilee ansioituneita kirjamessuraportteja, mutta vasta tänään kotiin palannut messueläin ei jaksa kuin liittää muutaman kuvallisen todisteen viikonlopun eläimellisyydestä, sillä sen pitää purkaa matkalaukku ja pakata se saman tien uudelleen.
***
Messueläin palautuu hitaasti takaisin kirjailijaksi syksyn yhä tihenevässä pimeydessä. Siihen siivittää mukavasti Mifongin mahdista ilmestyneet blogiarviot Lukunurkassa ja Kirjaneidon tornihuoneessa.
The All-Seeing Eye. (c) J.S. Meresmaa |
Magdalena Hai kuuntelee ääneenlukua kirjastaan Susikuningatar.(c) J.S. Meresmaa |
Osuuskumman osasto, joka myi kovasti kummaa kirjallisuutta kansalle. (c) J.S. Meresmaa |
Messumarsuja sunnuntain supertunnelmissa. (c) J.S. Meresmaa |
Salla Simukan haastattelu Akateemisen osastolla. Sekä lava että tuolit olivat kirjojen muotoisia. Me likes! (c) J.S. Meresmaa |
Siri Kolu hehkui Otavan osastolla Me Rosvoloiden tunnelmissa. (c) J.S. Meresmaa |
Kirjakallion Louhi-lavalla kuvaaja kuvasi kuvaajaa.(c) J.S. Meresmaa |
Kas, siihen päättyikin tämänsyksyinen kirjasirkuksemme. Ensi vuonna uudelleen! (c) J.S. Meresmaa |
***
Messueläin palautuu hitaasti takaisin kirjailijaksi syksyn yhä tihenevässä pimeydessä. Siihen siivittää mukavasti Mifongin mahdista ilmestyneet blogiarviot Lukunurkassa ja Kirjaneidon tornihuoneessa.
24.10.2014
Making of messueläin
Seuraa harvinaislaatuinen kuvasarja messueläimen synnystä. Silmäpussieläimestä steampunkkariksi kahvin ja kapinan voimalla.
Ennen kahvia. (c) J.S. Meresmaa |
Kahvin jälkeen. (c) J.S. Meresmaa |
Lisää kahvia! Ja aamupalaa. (c) J.S. Meresmaa |
Asutestauksia. Tällä matkustetaan. (c) J.S. Meresmaa |
Lisää asutestauksia. Tällä edustetaan sunnuntaina. (c) J.S. Meresmaa |
Silinteriä ei pakata muuhun kuin päähän. Matkalaukun tila: menee kiinni. Menee, menee. Mene, nyt prkl! (c) J.S. Meresmaa |
Onnistuneen messuviikonlopun perusedellytys: kengät, jotka on tehty sekä jalkoja että kävelemistä varten. Luottomonot. (c) J.S. Meresmaa |
Valmis! Takki niskaan, silinteri päähän ja menoksi. Nähdään messuilla! (c) J.S. Meresmaa |
P.S. Edellinen postaukseni kertoo, missä messueläin hyörii.
22.10.2014
Tyyntä messumanian edellä
Suomen isoimmat kirjamessut alkavat huomenna Helsingissä. Olen mukana Osuuskumman ja Myllylahden väreissä, ja meikätytön voi bongata vähintään seuraavista paikoista:
Perjantaina olen Myllylahden osastolla 7e59 klo 17.00-17.30, jos joku haluaa tulla kirjaostoksille, signeerausta hakemaan tai muuten vain juttelemaan.
Lauantaina hetkun hyvin suurella todennäköisyydellä muissa maisemissa, mutta sunnuntaina palaan kuin väärä raha. Silloin minut löytää Osuuskumman ja Robustoksen yhteisosastolta 6e131 Louhi-lavan, kahvilan ja Eino Leino -lavan muodostaman kolmion keskeltä.
Perjantaina olen Myllylahden osastolla 7e59 klo 17.00-17.30, jos joku haluaa tulla kirjaostoksille, signeerausta hakemaan tai muuten vain juttelemaan.
Lauantaina hetkun hyvin suurella todennäköisyydellä muissa maisemissa, mutta sunnuntaina palaan kuin väärä raha. Silloin minut löytää Osuuskumman ja Robustoksen yhteisosastolta 6e131 Louhi-lavan, kahvilan ja Eino Leino -lavan muodostaman kolmion keskeltä.
Tänä vuonna otan Helsingin hieman keveämmän kaavan kautta: viime vuoden nelipäiväiset olivat aikamoinen ponnistus ja nyt täytyy säästellä paukkuja kirjoittamiseen. Mifongin kätkemä on tiiviisti työn alla ja siinä sitä takomista riittää. On kyllä tuntunut ihanalta palata kässärin pariin. Tutut, rakkaat henkilöt mutta uudet haasteet ja seikkailut! Kirjoittaja on etuoikeutetussa asemassa, kun pääsee kokemaan kaiken jännän ja sykähdyttävän ennen lukijaa.
Messuilla nähdään!
21.10.2014
Ursula K. Le Guinin päivä
Yksi maailman merkittävimmistä kirjailijoista täyttää tänään 85 vuotta. Kyseessä on tietenkin Ursula K. Le Guin, joka juuri pokasi yhdysvaltalaisen National Book Foundationin elämäntyöpalkinnon. Onnea siis moninkertaisesti!
Minulle Le Guin on hyvin tärkeä kirjailija: Maameren tarinat olivat lempikirjojani alakouluikäisenä ja voisinkin sanoa, että ne johdattivat minut fantasian ehtymättömille lähteille. Hänen kirjojensa lukeminen ei jäänyt toki vain lapsuuteen. Aikuisena minuun iski erityisesti Pimeälipas ja muita kertomuksia, joka on käännösvalikoima suomennoksia Le Guinin novellikokoelmasta Wind's Twelve Quarters (1975).
Le Guinia kiinnostavat muun muassa yksilö ja yhteisö, sukupuolen ilmenemismuoto, rotukysymykset sekä ihmisen ja ympäristön vuorovaikutus. Mielenkiintoinen artikkeli hänen ajatuksistaan sukupuolesta löytyy Brain Pickings -lehdestä.
Ursulalla on Suomessa kaima, Osuuskumma-kustannuksen julkaisema ilmainen romanttinen spefilehti. Koska Ursula K. Le Guin on monelle osuuskummajaiselle kirjailija, jonka vaikutusta omaan luku- ja kirjoitushistoriaan ei voi sivuuttaa, me teimme ePub-version ihka ensimmäisestä Ursula-lehdestämme, joka ilmestyi kesällä 2012. Olkaa hyvä, sen voi noutaa tästä linkistä!
Aivan uusi Ursula K. Le Guin -suomennoskin on ilmestynyt Vaskikirjoilta: Neljä anteeksiantoa. Se sisältää nimensä mukaisesti neljä tarinaa, jotka täydentävät suomennettujen hainilaiskirjojen sarjan.
***
Mitkä ovat sinun suosikkejasi Ursula K. Le Guinin tuotannosta?
Minulle Le Guin on hyvin tärkeä kirjailija: Maameren tarinat olivat lempikirjojani alakouluikäisenä ja voisinkin sanoa, että ne johdattivat minut fantasian ehtymättömille lähteille. Hänen kirjojensa lukeminen ei jäänyt toki vain lapsuuteen. Aikuisena minuun iski erityisesti Pimeälipas ja muita kertomuksia, joka on käännösvalikoima suomennoksia Le Guinin novellikokoelmasta Wind's Twelve Quarters (1975).
Le Guinia kiinnostavat muun muassa yksilö ja yhteisö, sukupuolen ilmenemismuoto, rotukysymykset sekä ihmisen ja ympäristön vuorovaikutus. Mielenkiintoinen artikkeli hänen ajatuksistaan sukupuolesta löytyy Brain Pickings -lehdestä.
(c) J.S. Meresmaa |
Ursulalla on Suomessa kaima, Osuuskumma-kustannuksen julkaisema ilmainen romanttinen spefilehti. Koska Ursula K. Le Guin on monelle osuuskummajaiselle kirjailija, jonka vaikutusta omaan luku- ja kirjoitushistoriaan ei voi sivuuttaa, me teimme ePub-version ihka ensimmäisestä Ursula-lehdestämme, joka ilmestyi kesällä 2012. Olkaa hyvä, sen voi noutaa tästä linkistä!
Aivan uusi Ursula K. Le Guin -suomennoskin on ilmestynyt Vaskikirjoilta: Neljä anteeksiantoa. Se sisältää nimensä mukaisesti neljä tarinaa, jotka täydentävät suomennettujen hainilaiskirjojen sarjan.
***
Mitkä ovat sinun suosikkejasi Ursula K. Le Guinin tuotannosta?
19.10.2014
Hedelmällisyyden armoilla
Kun kirjoittaa naisista, jotka elävät kauan ennen aikaa, jonka voisi mieltää moderniksi, on lähes mahdotonta olla pohtimatta lisääntymistä. Kirjoitan eeppistä fantasiaa, jossa naisilla on tärkeä toimijan rooli, joten lastensaantikysymysten äärellä olen minäkin aikaa viettänyt.
Mifongin perinnössä Ardis Isvergal naitetaan naapurimaan kuninkaalle sodan estämiseksi ja hän synnyttää kuninkaalle kaksoset. Jotkin lukijat ovat olleet miltei kauhuissaan siitä, että Ardis joutuu tekemään lapsia miehelle, joka ei ole hänen rakkautensa ensisijainen kohde. Nykyajan kasvatille tämä saattaakin tulla hieman järkytyksenä, sillä nuoret naiset (kuten minä) ovat kasvaneet maailmassa, jossa päätäntävalta on heillä itsellään. Kulttuurissamme naisella on mahdollisuus välttää raskaaksi tuleminen, ja jos ehkäisy hänet pettääkin, peli ei silti ole menetetty, jos asiaan puuttuu ajoissa. Tätä vapautta ei edes tule miettineeksi -- sitä on etuoikeus. Vanhoillisessa Merontesissa, josta Ardis on kotoisin, on toisin.
Modernina naisena halusin luoda kehittämääni maailmaan ehkäisymahdollisuuden: rohtoteen, jota ottamalla raskaus voidaan estää. Kautta historian nainen on ollut hedelmällisyytensä armoilla: raskaaksi tuleminen vastoin tahtoa tai ilman minkäänlaista keinoa vaikuttaa siihen, missä, milloin ja kenen kanssa, on minusta musertava ajatus ja todellinen ongelma itsenäisyydelle. Halusin antaa naishahmoilleni edes pienen mahdollisuuden vaikuttaa omaan ruumiiseensa ja sen käyttötarkoituksiin. Ardisin kohdalla jalo suunnitelmani petti, sillä hän tuli raskaaksi ehkäisymahdollisuudesta huolimatta. Sellaisia ovat tarinoiden tiet. Go figure.
Historiallisten romaanien ja joskus fantasiaromaanienkin kohdalla kuulee toisinaan moitetta siitä, että henkilöhahmot ajattelevat ja käyttäytyvät toisin kuin "sen ajan ihminen" olisi ajatellut tai käyttäytynyt. Fantasiassa tämä ei ole yhtä kiperä kysymys kuin historiallisissa romaaneissa, jotka pyrkivät edes jonkinlaiseen todenmukaisuuteen siinä, minkälaisia ihmiset ennen aikaan olivat tai millaista elämää he viettivät. Fiktiossa on kyse kuitenkin aina fiktiosta, eli kuvitellusta todellisuudesta. Kirjoittaja, joka tarinansa kirjoittaa, tekee sen nykyihmisen katsannosta käsin -- ja lukija, joka tarinan lukee, kokee sen nykyihmisen käsitysten kautta. Olisiko siis edes mielekästä yrittää matkia liiaksi sitä ajatusmaailmaa, joka silloin vallitsi? Olisiko se liian vieraannuttavaa? Lähestulkoon mahdotonta?
Minua kiehtoo se, millä tavalla tututkin tarinat muuttuvat, kun niitä kirjoittaa moderni nykyihminen. Miten muuttuu suhde luontoon, seksuaalisuuteen, sukupuoleen, uskontoihin? Eeppinen fantasia on omalla tavallaan hyvin konservatiivinen genre, mutta toisaalta sen ei tarvitse olla. Oma feminismini todennäköisesti näkyy Mifonki-sarjassa, ja siitä yksi osoitus on ehkäisyn mahdollisuus. On aika rajua todella herätä huomaamaan, miten suuri merkitys sillä voi yksilön elämänkulkuun olla -- sillä, että on oman biologiansa herra. (Vai rouva? Hah, ja kas, miten sukupuolittunut tämäkin sanonta on!)
Mifongin perinnössä Ardis Isvergal naitetaan naapurimaan kuninkaalle sodan estämiseksi ja hän synnyttää kuninkaalle kaksoset. Jotkin lukijat ovat olleet miltei kauhuissaan siitä, että Ardis joutuu tekemään lapsia miehelle, joka ei ole hänen rakkautensa ensisijainen kohde. Nykyajan kasvatille tämä saattaakin tulla hieman järkytyksenä, sillä nuoret naiset (kuten minä) ovat kasvaneet maailmassa, jossa päätäntävalta on heillä itsellään. Kulttuurissamme naisella on mahdollisuus välttää raskaaksi tuleminen, ja jos ehkäisy hänet pettääkin, peli ei silti ole menetetty, jos asiaan puuttuu ajoissa. Tätä vapautta ei edes tule miettineeksi -- sitä on etuoikeus. Vanhoillisessa Merontesissa, josta Ardis on kotoisin, on toisin.
Modernina naisena halusin luoda kehittämääni maailmaan ehkäisymahdollisuuden: rohtoteen, jota ottamalla raskaus voidaan estää. Kautta historian nainen on ollut hedelmällisyytensä armoilla: raskaaksi tuleminen vastoin tahtoa tai ilman minkäänlaista keinoa vaikuttaa siihen, missä, milloin ja kenen kanssa, on minusta musertava ajatus ja todellinen ongelma itsenäisyydelle. Halusin antaa naishahmoilleni edes pienen mahdollisuuden vaikuttaa omaan ruumiiseensa ja sen käyttötarkoituksiin. Ardisin kohdalla jalo suunnitelmani petti, sillä hän tuli raskaaksi ehkäisymahdollisuudesta huolimatta. Sellaisia ovat tarinoiden tiet. Go figure.
Historiallisten romaanien ja joskus fantasiaromaanienkin kohdalla kuulee toisinaan moitetta siitä, että henkilöhahmot ajattelevat ja käyttäytyvät toisin kuin "sen ajan ihminen" olisi ajatellut tai käyttäytynyt. Fantasiassa tämä ei ole yhtä kiperä kysymys kuin historiallisissa romaaneissa, jotka pyrkivät edes jonkinlaiseen todenmukaisuuteen siinä, minkälaisia ihmiset ennen aikaan olivat tai millaista elämää he viettivät. Fiktiossa on kyse kuitenkin aina fiktiosta, eli kuvitellusta todellisuudesta. Kirjoittaja, joka tarinansa kirjoittaa, tekee sen nykyihmisen katsannosta käsin -- ja lukija, joka tarinan lukee, kokee sen nykyihmisen käsitysten kautta. Olisiko siis edes mielekästä yrittää matkia liiaksi sitä ajatusmaailmaa, joka silloin vallitsi? Olisiko se liian vieraannuttavaa? Lähestulkoon mahdotonta?
Minua kiehtoo se, millä tavalla tututkin tarinat muuttuvat, kun niitä kirjoittaa moderni nykyihminen. Miten muuttuu suhde luontoon, seksuaalisuuteen, sukupuoleen, uskontoihin? Eeppinen fantasia on omalla tavallaan hyvin konservatiivinen genre, mutta toisaalta sen ei tarvitse olla. Oma feminismini todennäköisesti näkyy Mifonki-sarjassa, ja siitä yksi osoitus on ehkäisyn mahdollisuus. On aika rajua todella herätä huomaamaan, miten suuri merkitys sillä voi yksilön elämänkulkuun olla -- sillä, että on oman biologiansa herra. (Vai rouva? Hah, ja kas, miten sukupuolittunut tämäkin sanonta on!)
15.10.2014
Kuninkaan tahdon kansi
Jotkut saattoivatkin jo huomata, että tuonne oikeaan marginaaliin on ilmestynyt uusi kansi. Kuninkaan tahto se sieltä kurkistelee.
Keskilinnan ritarit -trilogia saa arvoisensa päätöksen helmikuussa 2015. E-kirjana ja edullisesti, kuinkas muuten!
Maistiaisia on tiedossa vähän lähempänä.
"Kauneinta antautumisessa on rohkeus."
Keskilinnan ritarit -trilogia saa arvoisensa päätöksen helmikuussa 2015. E-kirjana ja edullisesti, kuinkas muuten!
Maistiaisia on tiedossa vähän lähempänä.
13.10.2014
Sen pituinen se
Olen tehnyt päätöksen.
Seuraavan kerran kun minulta kysellään, että montako osaa Mifonkeihin on tulossa, vastaan "sen verran kuin siihen kirjoitan". Ei tässä ole enää mitään mieltä, että merkittävintä kirjasarjassani on sen pituus. Alan kokea sen jo melko ahdistavaksi, ja siltä pohjalta tämä päätös syntyikin. Ei ole minun asiani arvuutella pituuksia ja lokeroida asioita, joita ei ole mielekästä lokeroida: asettaa rajoja, jotka eivät välttämättä pidäkään kutiaan. Tuntuu, että minua ajetaan valheelliseen karsinaan, joka on nimeltään "hän joka ei osaa päättää/ hän joka on arvaamaton". Ikään kuin minusta tehtäisiin vaikeaa ihmistä pelkästään sen vuoksi, että kysyjää itseään vaivaa epävarmuus.
Minä en kuulu siihen karsinaan. Minua ei vaivaa epävarmuus. Saan siitä voimaa.
Mifonki-sarja on sarja, koska siihen kuuluu monta kirjaa. Ymmärrän, että se kiinnostaa, kuinka pitkään tarina jatkuu. Ymmärrän, koska se kiinnostaa minuakin. Mutta asia on niin, että ensin minun on kirjoitettava se -- keskityttävä itse tarinaan, ei sen mittaan. Ja ennen kuin sanon "sen pituinen se", mifonkien tarina jatkuu.
Seuraavan kerran kun minulta kysellään, että montako osaa Mifonkeihin on tulossa, vastaan "sen verran kuin siihen kirjoitan". Ei tässä ole enää mitään mieltä, että merkittävintä kirjasarjassani on sen pituus. Alan kokea sen jo melko ahdistavaksi, ja siltä pohjalta tämä päätös syntyikin. Ei ole minun asiani arvuutella pituuksia ja lokeroida asioita, joita ei ole mielekästä lokeroida: asettaa rajoja, jotka eivät välttämättä pidäkään kutiaan. Tuntuu, että minua ajetaan valheelliseen karsinaan, joka on nimeltään "hän joka ei osaa päättää/ hän joka on arvaamaton". Ikään kuin minusta tehtäisiin vaikeaa ihmistä pelkästään sen vuoksi, että kysyjää itseään vaivaa epävarmuus.
Minä en kuulu siihen karsinaan. Minua ei vaivaa epävarmuus. Saan siitä voimaa.
Mifonki-sarja on sarja, koska siihen kuuluu monta kirjaa. Ymmärrän, että se kiinnostaa, kuinka pitkään tarina jatkuu. Ymmärrän, koska se kiinnostaa minuakin. Mutta asia on niin, että ensin minun on kirjoitettava se -- keskityttävä itse tarinaan, ei sen mittaan. Ja ennen kuin sanon "sen pituinen se", mifonkien tarina jatkuu.
10.10.2014
Kymppipäivä
Hyvää Aleksis Kiven päivää ja siten myös suomalaisen kirjallisuuden päivää!
Kotimaista kirjallisuutta sietää juhlistaa, sillä kuten Sofi Oksanen Frankfurtin kirjamessujen avajaispuheessaan sanoi, "ihminen tarvitsee peilin kokemuksilleen ja siihen tarvitaan kansalliskirjallisuutta, jota voi lukea omalla äidinkielellään".
Itse juhlistan päivää makaamalla sängynpohjalla flunssan riivaamana. Riivaa minua muukin kuin räkätauti, nimittäin Mifongin kätkemä. Aloin työstää sitä sydän tulessa heti Kuninkaan tahdon käsikirjoituksen valmistuttua. Joskus mietin, voisinko tehdä hommia tyynen tasaisesti ja tyytyväisenä vai pitääkö ihan välttämättä kaikki olla joko nollaa tai satasta? Siltä se usein tunnetasolla tuntuu. Uuvuttavaa. Mutta minun täytyy kirjoittaa. Täytyy. Se ei jätä rauhaan, vaikka sormia kolottaisi ja päätä jomottaisi.
Lukemattomien kirjojenkin pino pullistelee. Kokosin itselleni nyt nipun, jonka yritän lukea vuoden loppuun mennessä. Huom, yritän. Voi tulla myös tilanne, ettei lukeminen kirjoittamisen lomassa vain kerta kaikkiaan onnistu.
Niin paljon tarinoita, luettavia ja kirjoitettavia. Niin vähän aikaa.
Yksi päivän valopilkuista oli Rillumapunkin taittovedos, joka tuli oman novellin osalta viimeistä tarkistusta hakemaan. Aijai, milloin minä tuollaisenkin olen ehtinyt kirjoittaa? Olen todella innoissani tästä antologiasta!
Lukekaa suomalaista kirjallisuutta, olkaa ennakkoluulottomia! Joskus helmiä löytää siitäkin joesta, jossa ei uskonut simpukoita edes elelevän.
Kotimaista kirjallisuutta sietää juhlistaa, sillä kuten Sofi Oksanen Frankfurtin kirjamessujen avajaispuheessaan sanoi, "ihminen tarvitsee peilin kokemuksilleen ja siihen tarvitaan kansalliskirjallisuutta, jota voi lukea omalla äidinkielellään".
Itse juhlistan päivää makaamalla sängynpohjalla flunssan riivaamana. Riivaa minua muukin kuin räkätauti, nimittäin Mifongin kätkemä. Aloin työstää sitä sydän tulessa heti Kuninkaan tahdon käsikirjoituksen valmistuttua. Joskus mietin, voisinko tehdä hommia tyynen tasaisesti ja tyytyväisenä vai pitääkö ihan välttämättä kaikki olla joko nollaa tai satasta? Siltä se usein tunnetasolla tuntuu. Uuvuttavaa. Mutta minun täytyy kirjoittaa. Täytyy. Se ei jätä rauhaan, vaikka sormia kolottaisi ja päätä jomottaisi.
Lukemattomien kirjojenkin pino pullistelee. Kokosin itselleni nyt nipun, jonka yritän lukea vuoden loppuun mennessä. Huom, yritän. Voi tulla myös tilanne, ettei lukeminen kirjoittamisen lomassa vain kerta kaikkiaan onnistu.
(c) J.S. Meresmaa |
Niin paljon tarinoita, luettavia ja kirjoitettavia. Niin vähän aikaa.
Yksi päivän valopilkuista oli Rillumapunkin taittovedos, joka tuli oman novellin osalta viimeistä tarkistusta hakemaan. Aijai, milloin minä tuollaisenkin olen ehtinyt kirjoittaa? Olen todella innoissani tästä antologiasta!
Lukekaa suomalaista kirjallisuutta, olkaa ennakkoluulottomia! Joskus helmiä löytää siitäkin joesta, jossa ei uskonut simpukoita edes elelevän.
7.10.2014
Messutoipilas ja yllätystäräytys
Osuuskumman ja Robustoksen yhteinen osasto sekä meikäläinen. (c) Heikki Savola |
Turun kirjamessut olivat kivat ja antoisat ja väänsivät myös varsin tehokkaasti mehut. Olin paikalla perjantaista sunnuntaihin, mutta ohjelmaan en juurikaan ehtinyt tai malttanut osallistua muutoin kuin sovitusti esiintyjänä. Tuli kuitenkin tehtyä uusia tuttavuuksia, vahvistettua vanhoja, myytyä ja ostettua kirjoja ja puhuttua niin omasta työstä kirjailijana kuin vähän kuvitteellisista kartoistakin.
Muutaman valokuvan muistin sentään ottaa!
Osasto, jolla tapahtui paljon kaikkea kivaa ja jännää! (c) J.S. Meresmaa |
...Kuten Sari Peltoniemi, joka luki pari novellia uusimmasta kirjastaan Miehestä syntynyt. (c) J.S. Meresmaa |
Leinosen ja Lappalaisen Routasisarukset -sarjaan kuuluvia karttoja. (c) J.S. Meresmaa |
Vasemmalla Mifonkien maailman kartat ja oikealla Magdalena Hain Gigi ja Henry -sarjan karttoja. (c) J.S. Meresmaa |
Osuuskumman uusin myyntihitti: raapalepostikortit! Sadan sanan tarinoita kortilla ystävälle lähetettäväksi tai vain omaksi iloksi. (c) J.S. Meresmaa |
Maanantai meni lepäillessä ja vastaillessa sähköposteihin, mutta tänä aamuna hyppäsin takaisin tekstisorvin ääreen uudenlaista intoa puhkuen. Ja kas kummaa, ihan yllätystäräytyksenä Kuninkaan tahto on sitten kirjoitettu!
Olo on tuoreeltaan yhtä aikaa pöllämystynyt, haikea, ylpeä ja hieman surullinenkin, sillä trilogia on nyt editointeja vaille valmis.
Oho, hups ja jee!
Tunnisteet:
Keskilinnan ritarit,
Kuninkaan tahto,
messut,
messuväsymys,
Nuorisokirjailijat,
Osuuskumma,
raapalekortit,
Robustos,
trilogia,
Turun kansainväliset kirjamessut
2.10.2014
Ja voittaja on...
Mahtiarvonta on saatu päätökseen ja onnekkaat ovat selvillä!
Jaossa oleva pottihan on siis seuraavanlainen:
Ennen kuin mennään tuloksiin, minun on ensinnäkin ihan pakko kiittää suurin halauksin kaikkia osallistuneita! Kyllä niin sydäntä lämmitti, miten hyvin te Mifonkien maailman koltiaiset tunnette -- ja tunne on tässä nimenomaan avainsana.
Minusta hyvän henkilöhahmon tunnistaa siitä, että se herättää tunteita. Hahmosta ei tarvitse välttämättä pitää, mutta jos se saa aikaan tunteita, oli se sitten rakkautta tai vihaa, jossain on onnistuttu. Ja erityisen kannustavia kommenttinne olivat siinäkin mielessä, miten paljon eri nimiä esiintyi.
(Ja kyllä, oli minulla sellainenkin ketunhäntä kainalossa, että oikein huonon päivän koittaessa voin mennä lukemaan kehuisat vastauksenne ja saada niistä voimaa. Röyhkimys maksimus olen!)
Mutta mennään asiaan.
***
Kirjailijan Koura suoritti arvonnan.
Ensimmäisenä palkintona jaetaan ylläripalkinto, karttajuliste kokoa A2. Se menee nimimerkille...
Onneksi olkoon!
Ilmoita, otatko mieluummin Keskimanner-julisteen vai Maailman kartta -julisteen. Valittavana siis kahdenlaisia.
Seuraavana arvotaan neljä kappaletta postikorttisettejä. Koura nostaa esiin nimet...
Onnittelut korttisettien voittajille!
Ja lopulta, viimeisenä jaetaan arvonnan pääpalkinto, eli Mifongin mahti.
Sen voitti siis Petra! Mahdisti onnea!
***
Laittakaahan te mifonkien suosimat minulle sähköpostia osoitteeseen jsmeresmaa ät gmail piste com ja kertokaa minkälaiseen osoitteeseen toivotte palkinnot lähetettävän. Ilmoittakaa myös, jos haluatte signeerauksia tai jos teillä on muita toiveita palkintoihin liittyen.
Hurrrjasti kiitoksia vielä kerran kaikille osallistujille!
***
P.S. Nyt kun voitoista puhutaan, Kuvastaja-palkinnon lyhytlista julkistettiin tänään. Kyseessähän on siis Suomen Tolkien -seuran palkinto, joka myönnetään parhaalle edellisvuonna ilmestyneelle kotimaiselle fantasiaromaanille.
Lista näyttää tältä:
Ottaako Waris triplavoiton, sillä edelliset Pohjankontu-sarjan osat ovat palkinnon saaneet? Se selviää Helsingin kirjamessuilla lokakuun 24. päivä!
Arvontarasia. (c) J.S. Meresmaa |
Jaossa oleva pottihan on siis seuraavanlainen:
1 kpl Mifongin mahti -kirjaa (saa signeerauksen halutessaan)
4 kpl Mifonki-postikorttinippua (nipussa on 3 kpl karttapostikortteja ja 3 kpl mifonkipostikortteja, ja näihinkin saa signeerauksia jos haluaa)
1 kpl Mifonki-sarjaan liittyvä paperituote (ylläri!)
Ennen kuin mennään tuloksiin, minun on ensinnäkin ihan pakko kiittää suurin halauksin kaikkia osallistuneita! Kyllä niin sydäntä lämmitti, miten hyvin te Mifonkien maailman koltiaiset tunnette -- ja tunne on tässä nimenomaan avainsana.
Minusta hyvän henkilöhahmon tunnistaa siitä, että se herättää tunteita. Hahmosta ei tarvitse välttämättä pitää, mutta jos se saa aikaan tunteita, oli se sitten rakkautta tai vihaa, jossain on onnistuttu. Ja erityisen kannustavia kommenttinne olivat siinäkin mielessä, miten paljon eri nimiä esiintyi.
(Ja kyllä, oli minulla sellainenkin ketunhäntä kainalossa, että oikein huonon päivän koittaessa voin mennä lukemaan kehuisat vastauksenne ja saada niistä voimaa. Röyhkimys maksimus olen!)
Mutta mennään asiaan.
***
Kirjailijan Koura suoritti arvonnan.
(c) J.S. Meresmaa |
Ensimmäisenä palkintona jaetaan ylläripalkinto, karttajuliste kokoa A2. Se menee nimimerkille...
Onneksi olkoon!
Ilmoita, otatko mieluummin Keskimanner-julisteen vai Maailman kartta -julisteen. Valittavana siis kahdenlaisia.
Seuraavana arvotaan neljä kappaletta postikorttisettejä. Koura nostaa esiin nimet...
Onnittelut korttisettien voittajille!
Ja lopulta, viimeisenä jaetaan arvonnan pääpalkinto, eli Mifongin mahti.
Sen voitti siis Petra! Mahdisti onnea!
***
Laittakaahan te mifonkien suosimat minulle sähköpostia osoitteeseen jsmeresmaa ät gmail piste com ja kertokaa minkälaiseen osoitteeseen toivotte palkinnot lähetettävän. Ilmoittakaa myös, jos haluatte signeerauksia tai jos teillä on muita toiveita palkintoihin liittyen.
Hurrrjasti kiitoksia vielä kerran kaikille osallistujille!
***
P.S. Nyt kun voitoista puhutaan, Kuvastaja-palkinnon lyhytlista julkistettiin tänään. Kyseessähän on siis Suomen Tolkien -seuran palkinto, joka myönnetään parhaalle edellisvuonna ilmestyneelle kotimaiselle fantasiaromaanille.
Lista näyttää tältä:
Siiri Enoranta: Nokkosvallankumous (WSOY)
Erkki Kauhanen: Segrfellin unikuningas (Teos)
Sonja Kinnunen: Jääsielu (Texthouse)
Anni Nupponen: Putoavan tähden prinsessa (Vaskikirjat)
Helena Waris: Talviverinen (Pohjankontu, osa 3) (Otava)
Ottaako Waris triplavoiton, sillä edelliset Pohjankontu-sarjan osat ovat palkinnon saaneet? Se selviää Helsingin kirjamessuilla lokakuun 24. päivä!
1.10.2014
Tour Q, vai Turku? Huutomerkkejä nyt kuitenkin!
Mitämitämitä... Sehän on lokakuu ja ylihuomenna pakkaan kimpsut ja kampsut (ja kartat, hih) ja junailla puksutan Turkuun.
Nytkö ne messut jo ovat? On siis kaksi päivää aikaa naputella ahkeraan Kuninkaan tahtoa, joka taipuu loppusuoralla päätöstään kohti, ja sitten voi hetkeksi heittäytyä sosiaaliseksi eläimeksi. Rrrauh!
Mitä siellä Turun kirjamessuilla sitten on luvassa? Ohjelma kokonaisuudessaan on aika läkähdyttävä, mutta lauantaina meikätyttöä näkee seuraavissa:
Lauantaina 4.10.
klo 13.00-13.45
Kaffeklatsch Science fiction ja fantasia Turussa -osasto, A/17
Tule juomaan kupponen teetä tai kahvia kirjailijoiden kanssa! Katri Alatalo ja J.S. Meresmaa paikalla.
klo 14.00 -15.00
Kuvitteelliset kartat Nuorisokirjailijoiden osastolla A/18
Miten luodaan fantasiamaailma? Mitä kuvitteellisen maailman maantieteessä täytyy ottaa huomioon? Voiko maailman heittää hatusta? Nuortenkirjailijat Magdalena Hai, Anne Leinonen ja J.S. Meresmaa keskustelevat kartoista ja maailmanrakennuksesta.
(Lisäksi meillä on ihan sikahienot kartat esillä osastolla, kannattaa tulla katselemaan, jollei kerkeä kuuntelemaan!)
***
Osuuskumma-kustannus on myös messuilla mukana Robustoksen kanssa yhteisosastolla A/49c! Jos laatuspefi kiinnostaa, kannattaa tulla käymään. Tänä vuonna meillä on ensi kertaa myynnissä myös raapalepostikortteja, joten jos haluaa sadan sanan tarinoita itselleen tai lähettää ilahdutukseksi muille, nyt se onnistuu!
P.S. Viimeiset hetket osallistua Mahtiarvontaan ovat käsillä! Tämän päivän aikana tulleet vastaukset vielä huomioin, huomenna sitten arvon voittajat. Nyt on niin hyvät voittomahdollisuudet, että ihan hykerryttää!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)