Pukkeja ja Usvaa

Tiedättekö ne ikihehkuttavat ihku-blogit, joissa aina kaikki on superia ja mahtavaa ja aurinko paistaa joka kuvassa?

Blogini on muuttumassa sellaiseksi.

Kaikenlaista ihanaa vain tapahtuu.

***

Eilen postilaatikosta kolahti jotakin, joka on miltei yhtä ihanaa kuin vastapainettu kirja -- nimittäin taittovedos.

(c) J.S. Meresmaa

Ja tänään, tänään julkaistiin Usva International 2015. Ihanaa! Lehdessä on mukana lisäkseni kuusi suomalaista spefikirjailijaa: Magdalena Hai, Maija Haavisto, Saara Henriksson, Janos Honkonen, Jussi Katajala ja Anne Leinonen. Viimeiseksi mainitulle kuuluu iso kiitos upeasti tehdystä työstä ja mahdollisuudesta osallistua julkaisuun!

Novellin Laulaisin surusi mereen, eli Tears for the Sea, on englanniksi kääntänyt ihana Greta Katz.

Zine on ilmaiseksi ladattavissa. Pdf avautuu suoraan klikkaamalla joko tästä tai kuvatekstistä.

Usva International 2015

Vaan tiedättekö mitä? Jotain muutakin ihanaa tapahtui!

Sain pukkilämpimäisen suoraan käpälään!

(c) V. Rintala

Christine Thorelin suomentama, Saara Henrikssonin ja Markku Soikkelin toimittama novellikokoelma Surupukki esittelee kuusi ruotsalaista tarinankertojaa. Ei muuta kuin tutustumaan ruotsalaisen nykyspefin tarjontaan! Tiedän, mitä lukemista nappaan matkalle Archipelaconiin...

Rellestäkää ihanien kirjojen parissa, ihanat!

Savuhuntuja

Pieni pulahdus arkeen häämöttää edessä ennen kuin Archipelaconiin käy kirjailijan tie.

Juhannus oli maaginen. Vesikuurot eivät edes haitanneet, sillä jotenkin oli satamatta aina silloin, kun siihen oli tarve (kuten grillaamisen hetkenä tai juhannuskokon äärellä tai retkellä Pirunvuorelle). Tulipa juostua nakuna kaatosateessa ja tunnelmoitua lukemisen parissa vintillä!

Savusaunan tuoksu on yhä iholla ja hiuksissa, metsän samoin. Ei ole kauniimpaa valoa kuin keskikesän illan tyynellä järvellä. Käkeä en kuullut tällä kertaa, mutta uskollisen reittilentäjän, kurpan, pehmeä pörinä toi hymyn huulille. Ja korpit, iki-ihanat korpit.

Juhannusyöksi nousi sakea sumu, joka yhtyi kokkojen savuhuntuihin. Koko maailma muuttui maidonharmaaksi.

Kesäyön usva, oudon lämmin. (c) J.S. Meresmaa

Uutta luettavaa on muuten ilmestynyt: Osuuskumman ilmainen lukemistolehti Ursula paljastaa viehkeän sisältönsä keskikesän kunniaksi. Onpa siellä taas erään Sarantin tarinakin.

Ensi kerralla, ensisuudelma

Jos suomen kielen kanssa aloittaa rakkaussuhteen, se ei ikinä lakkaa antamasta. Yllätyksiä, syvyyksiä, sivumerkityksiä. Sama varmaan jokaisen kielen kanssa.

Tänään olen hämmästellyt sanaa ensi.

Miten se voi tarkoittaa sekä ensimmäistä kertaa tapahtunutta että seuraavaa kertaa? Ensilumi satoi viime vuoden marraskuussa, ja lumille päästäneen ensi talvena seuraavan kerran. Ensisuudelma saattaa jäädä ensi kertaan, ensikerrasta puhumattakaan.

Hur hur.

Taianomaista keskikesän juhlaa!

(c) J.S. Meresmaa

Ah, venanmaa kutsuu!

Archipelacon on täällä!

Kesken kesäkuun kiireiden käväisen kälättämässä kauniisti ja koketeeraamassa kirjallisesti Pohjoismaisessa scifi- ja fantasiatapahtumassa Maarianhaminassa. Kunniavieraina ovat muun muassa George R. R. Martin, Johanna Sinisalo ja Karin Tidbeck. Oijoi, miten oivaa on luvassa!

Intensiivisen viikonlopun ohjelma on juuri julkistettu, siksi tässä hihkuilen. Pääsen puhumaan blogeista kirjailijanäkökulmasta ja sitten lempiaiheestani, eli lemmestä spefitarinoissa. Tästä linkistä pääsee näkemään tarkemmat ohjelmakuvaukset ja ajankohdat osaltani.

Lisäksi päivystän Osuuskumman kirjapöydän takana ja luen muutamia raapaleita lauantaina 13-14 ohjelmassa "Reading: Osuuskumma Drabbles & Annmari Dannebey & Maria Turtschaninoff".

Hyvien uutisten pyörre

Perkele.

Viime viikolla tuntui siltä, että olen tarinoista tauolla. Liian paljon kaikkea muuta, ylitöitä, osuuskuntahommia, whatnot. Lällällää, sanoi piilotajunta ja mennä rätkäytti eteeni niin kutkuttavan keitoksen, että eilisen päivän tein taustoitusta ja makustelin vaihtoehtoja ja tänään sitten kirjoitin melko yksityiskohtaisen synopsiksen.

Tämän tarinan alkuvaiheet muistuttavat jossain määrin Hyvä emo -novellin alkuvaiheita, joten on mielenkiintoista nähdä, sujuuko prosessin loppuosakin samassa hengessä. Vähän pelottaa moinen shamanistinen matka, sen verran kaikkivoipainen oli kokemus.

(Kannattaa muuten tutustua tuohon Käärmeenliekit-antologiaan. Olen nyt noin puolivälissä ja uskon, että jokaiselle löytyy tästä antologiasta sydäntä liekauttava tarina. Vähintään yksi. Omalle kohdalle on osunut jo useampi.)

Suopursujen hehkussa himmenevät Käärmeenliekitkin.
(c) J.S. Meresmaa

Kuluneella viikolla (onpas muuten hauska ilmaisu, kyllä on ollut miltei puhkikulunut viikko) sain myös tiedon, että minut on hyväksytty Suomen Kirjailijaliiton jäseneksi. Tuli yllätyksenä, vaikka ei sen kai sikäli olisi pitänyt tulla, koska ihan tietoisesti olin sinne keväällä hakemuksen kiikuttanut. Olin olettanut, että kuulisin päätöksistä vasta syksyllä. Kirjailijaliiton jäsenyys vahvistaa entisestään ammatti-identiteettiäni kirjailijana. Ihan vielä en ole edes sisäistänyt, mitä kaikkea se merkitsee. Ajan kanssa sitten.

Myös muita hyviä uutisia, loistavia suorastaan, mahtui viikkoon. Nimittäin Keskilinnan ritarit -trilogia tullaan näkemään painettujen kansien välissä, nyt sain sille varmistuksen! Ja sain hyväksyvän päätöksen myös eräälle antologialle, joka näkee päivänvalon ensi vuoden syksyllä. Toimitan sen kummakollegani Christine Thorelin kanssa, ja kirjoitan antologiaan myös novellin.

Notta sellainen kesäkuun viikko.

Ja ai niin! Syliini putosi kuin taivaalta Islannin matka. En ole koskaan käynyt, mutta aina halunnut käydä. Nyt lopetin jahkailun ja päätin lähteä. Kaiken kukkuraksi Islanti resonoi tuon blogikirjoituksen alussa mainitun tarinan kanssa. Ei siinä muita merkkejä sitten tarvittukaan. Menen enkä mieti. Syksyllä sitten.

Sanat valuvat ajatukset

Olen tyhjä sanoista. Tarkemmin: tyhjä tarinoiden mittaisista sanoista.

Tässä, juuri nyt, on täytyttävä hetkestä. Läsnäolosta. Tuulesta, joka ajaa eri pilvet saman taivaan halki joka päivä. Valosta, joka aamuisin ja iltaisin venyy, eikä malta mennä levolle lainkaan.

Sykli toistuu.

(c) J.S. Meresmaa

Kohta on jälleen syksy, jolloin kirjoitan. Tulee talvi. Kirjoitan. Kevät. Kirjoitan.

Kesä...

Saatan kirjoittaa silloinkin, mutta ihan vähän ja vain mieleen tarttuvalla musteella.

Juuri nyt on katseltava pilviä. Järven alati muuttuvaa pintaa. Kyykäärmeen sahalaitoja kivikoissa. Luonnonkukkia, joiden kauneus paljastuu vasta läheltä katsottaessa. On nähtävä leinikkiä puskevia pieniä linnoja sammalkummuilla ja todettava räsymatolla kulkeva rautainen jättihyönteinen.

(c) J.S. Meresmaa

(c) J.S. Meresmaa

(c) J.S. Meresmaa

(c) J.S. Meresmaa

Enemmän kuin yksi

(c) J.S. Meresmaa

Siihen on joutunut totuttelemaan, että kun muut viettävät vapaata tai lomiaan, itse puurtaa kirjailijan töiden parissa. Sitä sivutoimisuus tarkoittaa.

Työn tekemisestä on kuitenkin vaikeaa tehdä nautinnollisempaa kuin nyt. Toukokuun viimeinen viikonloppu, omenapuissa pulleat hennonpunertavat nuput, tuuli metsän puissa ja aurinko, joka ei vielä ahdista. Kukassa ovat tulppaanit, narsissit, esikot, voikukat, lemmikit, metsäorvokit. Valkovuokkojakin näkyy. Miltei kaikki puut ovat vihertyneet -- pihan tammi ja tontin nurkan haapa tosin kaljuilevat.

Illalla perkasin parikiloisen hauen, aamulla istutin männyn taimen. Rantasaunalle astelin käen kukuntaa kuunnellen. Tauot työn parissa ovat silkkaa nautiskelua, eikä itse työkään tympäise. Käytyäni läpi Kätkemän kässärin tulosteen naputtelen nyt tekemiäni korjauksia tiedostoon. Pidän tästä vaiheesta, sillä napakoitan ilmaisuja, karsin toistoja ja älähtelen tuskaisena, kun huomaan uusia maneereita vanhojen tilalla. Tämä vaihe on hiomista ja viimeistelyä. Sanojen makustelua, viimeistä kurkottelua kohti täydellisyyttä, jonka tavoittamisesta on yhtä aikaa varma ja epävarma.

Eilen mietin kirjailijan, tarinankertojan, ydintä.

Jokaisella meistä on tarina kerrottavana, mutta kirjailijalla niitä on enemmän kuin yksi.

Tällä tiellä mikään ei riitä

Sitten minusta tulee kirjailija, kun kustantamo julkaisee käsikirjoitukseni.

Sitten minusta tulee kirjailija, kun on kuva aamulehden etusivulla. Kun on aukeaman artikkeli ja sen kyljessä kritiikki.

Sitten minusta tulee kirjailija, kun minusta on otettu kirjailijakuva. Sitten minusta tulee kirjailija, kun kuvani on kustantamon katalogissa kirjan esittelyn yhteydessä. Sitten minusta tulee kirjailija, kun olen sanomalehden kevään tai syksyn listoilla. Sitten minusta tulee kirjailija, kun minut pyydetään messuille esiintymään. Sitten minusta tulee kirjailija, kun minut mainitaan kirjailijamatrikkeleissa. Sitten minusta tulee kirjailija, kun pääsen radiohaastatteluun. Sitten minusta tulee kirjailija, kun nimeni tunnistetaan satunnaisissa yhteyksissä. Sitten minusta tulee kirjailija, kun saan apurahan. Ensimmäisen. Toisen.
Valtiolta.
Säätiöltä.
Kulttuurirahastolta.
Kirjailijaliitolta.

Sitten minusta tulee kirjailija, kun saan ensimmäiset myyntitilitykset kotiini postissa. Sitten minusta tulee kirjailija, kun pääsen Aamun Kirjaan. Sitten minusta tulee kirjailija, kun olen ehdokkaana esikoiskirjapalkinnon saajaksi. Sitten minusta tulee kirjailija, kun olen ehdokkaana Finlandia-palkinnon saajaksi.
Runeberg-palkinnon.
Tiiliskiven.
Kuvastajan.
Anni Polvan.
Kirjavan Ketun.
Tulenkantajan.
LukuVarkauden.
Laivakellon.
Tähtivaeltajan.
Topeliuksen.
Arvid Lydeckenin.
Atoroxin.
Finlandia Juniorin.
Kalevi Jäntin.

Sitten minusta tulee kirjailija, kun saan kirjallisuuspalkinnon.
(ks. edellinen lista)

Sitten minusta tulee kirjailija, kun minulta tilataan kesäjatkis naistenlehteen. Mihin tahansa lehteen. Edes kolumni. Sitten minusta tulee kirjailija, kun arvostettu kollega ilmaisee julkisesti lukeneensa teokseni. Sitten minusta tulee kirjailija, kun pääsen Kirjailijaliiton jäseneksi. Sitten minusta tulee kirjailija, kun kustantamo tarjoaa illallisen. Sitten minusta tulee kirjailija, kun pystyn elättämään itseni kirjojeni myyntituloilla. Sitten minusta tulee kirjailija, kun romaanistani sovitetaan näytelmä. Sitten minusta tulee kirjailija, kun minulta pyydetään lupa käyttää lainausta teoksestani oppikirjassa. Sitten minusta tulee kirjailija, kun minut pyydetään kirjailijavierailulle. Sitten minusta tulee kirjailija, kun saan signeerata jonossa odottaville kirjojani. Sitten minusta tulee kirjailija, kun pääsen puhumaan paneeliin, jossa on myös aikaisempi idolini. Sitten minusta tulee kirjailija, kun opetan kesäkurssilla uusia, tulevia kirjailijoita. Sitten minusta tulee kirjailija, kun kustantamo tarjoaa kustannussopimuksia useista teoksista kerralla.

Sitten minusta tulee kirjailija, kun kirjani käännösoikeudet myydään Saksaan.
Ruotsiin.
Britteihin.
Ranskaan.
Tsekkeihin.
Kiinaan.
Kolumbiaan.
Australiaan.
Japaniin.
Italiaan.
Islantiin.
Kreikkaan.
Turkkiin.
Tadzikistaniin.
Intiaan.
Iraniin.
Viroon.
Serbiaan.
Kroatiaan.

Sitten minusta tulee kirjailija, kun ulkomaisilla messuilla vieressäni kulkee tulkki. Sitten minusta tulee kirjailija, kun koululaiset haluavat tehdä minusta esitelmän. Sitten minusta tulee kirjailija, kun he kysyvät, mihin sijoittaudun Suomen kirjallisuuden historiassa. Sitten minusta tulee kirjailija, kun kirjoilleni on oma pahviständi kirjamyymälöissä. Sitten minusta tulee kirjailija, kun olen Mitä Suomi lukee -listan kärkikymmenikössä. Sitten minusta tulee kirjailija, kun The NY Times Book Review mainitsee minut kirjallisuussivuillaan. Sitten minusta tulee kirjailija, kun minulla on kirjamessuilla oma assistentti ja henkivartijoita. Sitten minusta tulee kirjailija, kun voitan ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon, Sitten minusta tulee kirjailija, kun olen julkaissut kolme teosta.
Viisi.
Kymmenen.
Kaksikymmentä.
Viisikymmentä.

Sitten minusta tulee kirjailija, kun se ensimmäisen lyttäyksen kirjoittanut kriitikko kirjoittaa kiittävän kritiikin. Sitten minusta tulee kirjailija, kun suosikkikirjablogistini arvioi kirjani. Sitten minusta tulee kirjailija, kun kotikaupungissani järjestetään nimelläni kulkevia turistikierroksia. Sitten minusta tulee kirjailija, kun kirjani on kirjastojen varatuimpia. Sitten minusta tulee kirjailija, kun nimissäni perustetaan tunnustus. Sitten minusta tulee kirjailija, kun olen voittanut edes yhden avoimen kirjoituskilpailun. Sitten minusta tulee kirjailija, kun saan viikoittain fanipostia. Sitten minusta tulee kirjailija, kun kirjastani tehdään televisiomainos.
Elokuvateatterimainos.
Mainosjuliste.
Mainoslakana teatterin seinään.
Tarramainos bussiin.
Mainoskortti.

Sitten minusta tulee kirjailija, kun kirjani on kirjakauppojen mainoslehtisissä. Sitten minusta tulee kirjailija, kun kustantamo sijoittaa kirjojeni markkinointiin rahaa. Sitten minusta tulee kirjailija, kun edustan kasvoillani uutta kirjahyllymallistoa. Sitten minusta tulee kirjailija, kun kirjoistani tehdään tv-sarja. Sitten minusta tulee kirjailija, kun kirjastani otetaan toinen painos.
Kolmas.
Neljäs.
Viides.
Kymmenes.
Kahdeskymmeneskahdeksas.
Juhlaversio.
Deluxe Edition.

Sitten minusta tulee kirjailija, kun joku kirjoittaa minusta elämäkerran. Sitten minusta tulee kirjailija, kun kivijalkakaupassa kirjani on näyteikkunassa. Tyrkkypöydällä. Korkeimpana pinona. Sitten minusta tulee kirjailija, kun kirjastani tehdään pokkariversio. Sitten minusta tulee kirjailija, kun kirjastani tehdään kokopitkä animaatio. Studio Ghiblillä. Sitten minusta tulee kirjailija, kun kirjastani tehdään lyhytanimaatio. Kirjatraileri. Tiiseri.

Sitten minusta tulee kirjailija, kun kirjani oikeudet myydään Hollywoodiin.

Sitten, ei yhtään sitä ennen, olen kirjailija.

Tulista tykitystä

Käärmeenliekit lipovat!

Osuuskumman uusin antologia on saatavilla innokkaimmille jo nyt Elisa Kirjasta. Se sisältää muhkean annoksen lohikäärmetarinoita kotimaisilta spefikirjoittajilta. Suosittelen erittäin lämpimästi, jottenko sanoisi kuumasti!

Painettu antologia lienee jo matkalla varastoon.

Olin pudota jakkaralta, kun huomasin takakanteen lainatun omasta novellistani pienen pätkän:

"Ja armias Jooseppi, niin totisesti oli, että peitteiden alta minuun tuijotti rumin otus mitä konsanaan olin nähnyt! Sitä verhosi läpikuultava nahka, josta sieltä täältä törrötti piikkimäistä höyhenpuvun alkua. Vaikka sen kyljistä pistivät esiin luisevat siiventyngät, nokkaa sillä ei ollut vaan kuono niin kuin niillä etelämaalaisilla jokiolennoilla, krokotiileilla, joiden kuvia olin perheen lapsille luetuissa kirjoissa nähnyt."

Taitaa olla ensimmäinen kerta.

***

Muutenkin kuuluu melko muikeaa: viimeistelen Mifongin kätkemää, joka menee kesää vasten taittoon. Ensi kuussa on tulossa julkaisuun englanninnos novellistani Laulaisin suruni mereen nimellä Tears for the Sea. Raapaleitakin on vuorossa taas tämän vuoden toisessa Kummalinnun munia -miniantologiassa sekä postikorttina (jälkimmäinen myöskin englanniksi).

Ideatasolla kypsyy useita novelleja, ja nyt on varmistunut sekin, että saan kirjoitusaikaa viidennelle Mifongille ensi syksynä.

Ja tietenkin edessä on kiihkeä kesä töissä, kuinkas muuten!