Silloin tällöin tulee seurattua millaisilla hakusanoilla blogiini löydetään. Viime viikkojen hauskimpia on ollut otsikon mukainen "esikoiskirjailijan sammakko".
Vuoden viimeisen päivän kunniaksi kirjoitan siitä.
***
Esikoiskirjailijan sammakko on käsikirjoitus, joka näyttää juuri sillä hetkellä limaiselta ja rupiselta. Sadut kuitenkin kertovat, että jos voittaa pelkonsa ja inhotuksensa ja uskaltautuu suutelemaan sammakkoa, se voikin muuttua prinssiksi.
Esikoiskirjailijan sammakko on kirjan ensimmäinen arvio. Se loikkaa yleensä varoittamatta herukkapensaan juuresta ja säpsäyttää. Kun sydän on asettunut, voi saappaalle seisahtunutta sammakko tarkastella lähemmin. Joskus käy ilmi, että kyseessä on rupikonna, mutta useimmiten loikkaaja on aivan tavanomainen sammakko.
Esikoiskirjailijan sammakko on suusta loikkaava lause haastattelussa, jota ei voi vetää takaisin; josta on jo hetimiten eri mieltä ja joka painetaan lehteen (tai siirrytään messuhaastattelussa seuraavaan aiheeseen). Se on jalostamaton ajatus, mielipide, joka olisi saanut kypsyä vielä hetken ennen poimintaa. Kuten yleensä käy, sammakko on ollut sammakko vain sanojansa mielestä eikä kukaan muu kiinnitä siihen mitään huomiota.
Sammakot ovat sellaisia, yllättäviä mutta pian aluskasvillisuuteen sulautuvia.
Kun vaihtaa sammakkoperspektiivin lintuperspektiiviin, esikoiskirjailijan vuodessa lienee paljon samaa.
31.12.2012
29.12.2012
Yhteenveto esikoisen saamasta lukijapalautteesta, osa 3. Kieli, kohderyhmä ja muut esille tulleet asiat
On yhteenvedon kolmannen ja viimeisen osan aika.
- kansitekstissä hehkutettu vapauttava hyväntahtoinen huumori meni kyllä minulta ohi, Risingshadow, Orduuka
- kirja vie lukijan juonittelujen ja salaisuuksien sekaan -- huumoria unohtamatta, Risingshadow, Q_Black
- kyllä viihteestä käy, olettaen että lukija kykenee reippaasti leikkimään mukana, Booking it some more
- kieli on muutenkin sopivasti humoristista, Vinttikamarissa
- pidän muuten aivan valtavasti 'mifonki' sanasta, Morren maailma
- mifonki on oivallisesti keksitty ja suomalaiseen suuhun sopiva sana, Vinttikamarissa
- otin luettavakseni, koska henkilöiden nimet eivät olleet suomalaisia, Risingshadow, Ccrystal
- täytyy myöntää, että minulla oli ennakkoluuloja tätä kirjaa kohtaan, Risingshadow, Q_Black
- yleensä en suomalaisten kirjailijoiden kirjoja lue, Risingshadow, Ccrystal
- minulla myös on ennakkoluuloja suomalaista fantasiaa kohtaan, Risingshadow, Darknikato
- minulla oli hävettävän suuria ennakkoluuloja kirjaa kohtaan – näin jälkeenpäin ajatellen en ole edes kovin varma, mistä syystä, Sudet eivät nuku talviunta
- odotuksia ei sinänsä ollu, sillä kirjailija sattuu olemaan suomalainen. Lisää epäluuloa herätti noi mifongit. Our lifestyle
- vakuuttavaa suomalaista fantasiaa, Risingshadow, NermiEddlitt
- edustaa monille sellaista suomalaista taidonnäytettä, mitä tässä on pitempään odotettu: suomalaista ei-suomalaista fantasiaa, Risingshadow, Orduuka
- tässä kirjassa ei ole mitään leimallisen suomalaista, se on yleismaailmallista eeppistä fantasiaa, Booking it some more
- suomalaisuus tuli joissain kohdin kivasti läpi, Thua/ Goodreads
- loppu antaa olettaa jatkoa seuraavan, ainakin toivon sitä kovasti, Hemulin kirjahylly
- tarinan loppu oli mielestäni todella hyvä ja selkeä, Mustemaailmani
- ehkä tulevaisuudessa liikutaan omaperäisemmillä vesillä, Lukemisen kartasto
(Aikaisemmin on käsitelty Ulkoasu, juoni ja rakenne sekä Maailma ja henkilöt.)
KIELI
- virheetöntä, helppolukuista, toisinaan lähes ilmiömäisen taitavaa, Risingshadow, Orduuka
- ei häikäissyt mutta ei ahdistanutkaan, Booking it some more
- ei mitenkään huikeaa, mutta ei tule lukiessa mietittyä, Kirjoihin kadonnut
- joistain kohdista ehkä huomasi, että kirjailijan oma ääni on vielä muotoutumassa, kujerruksia
- hyvää, humoristista ja sitä on helppo lukea, Lukufiilis, Niina Romo
- kirjan suurimmat puutteet näkyivät tekstitasolla (kysymystauti, liika selittäminen) Morren maailma
- kauniisti soljuvaa ja sisälsi runsaasti kielikuvia, jotka istuivat tekstiin pakottomasti, Marken maailma
- jotkin kielelliset ilmaisut ärsyttivät, mutta olivat kuitenkin kirjan tyylisiä, Mustemaailmani
- kaikin puolin sujuvaa, Rouva Blanka ja Neiti Niilo
- maisemat ja tunnelmat on maalailtu kauniisti, Kirsin kirjanurkka
- pidin eläväisestä kielenkäytöstä ja termistöstä, joka oli tuore ja kiinnostava, Vinttikamarissa
- sopivasti humoristista ja mukaansatempaavaa tavalla, joka saa kirjan lukemisen tuntumaan helpolta ja kevyeltä, Vinttikamarissa
- osittain hiomatonta - anglismeja, turhaa toistoa ja kliseitä, Thua, Goodreads
- markkinoitu aikuisten fantasiana. Ei se minusta ihan sitä ole, -- mutta ehdottomasti aikuisempaa kuin moni muu kotimainen fantasiakirja, Booking it some more
- en halua kategorisoida kirjaa nuorten-, tai aikuistenkirjaksi, sillä minusta se sopii molemmille, Kirjavinkit, Salla P.
- se ei ole itsestään selvästi nuortenkirjallisuutta, vaikka nuoret naiset ja tytöt tätä pääasiassa tulevat lukemaan, jo kansi karkottaa murrosikäiset pojat, Kirsin kirjanurkka
- suomalaista aikuisten fantasiaa - ihanaa että joku uskoo sellaiselle olevan lukijoita, Lukemisen kartasto
- suosittelen seikkailuromaaneja janonneille ihmisille ikään katsomatta, Morren maailma
- en päässyt lukukokemuksen perusteella ihan perille kohderyhmästä, sillä kirja on luokiteltu lasten- ja nuortenkirjaksi, Vinttikamarissa
KIELI
- virheetöntä, helppolukuista, toisinaan lähes ilmiömäisen taitavaa, Risingshadow, Orduuka
- ei häikäissyt mutta ei ahdistanutkaan, Booking it some more
- ei mitenkään huikeaa, mutta ei tule lukiessa mietittyä, Kirjoihin kadonnut
- joistain kohdista ehkä huomasi, että kirjailijan oma ääni on vielä muotoutumassa, kujerruksia
- hyvää, humoristista ja sitä on helppo lukea, Lukufiilis, Niina Romo
- kirjan suurimmat puutteet näkyivät tekstitasolla (kysymystauti, liika selittäminen) Morren maailma
- kauniisti soljuvaa ja sisälsi runsaasti kielikuvia, jotka istuivat tekstiin pakottomasti, Marken maailma
- jotkin kielelliset ilmaisut ärsyttivät, mutta olivat kuitenkin kirjan tyylisiä, Mustemaailmani
- kaikin puolin sujuvaa, Rouva Blanka ja Neiti Niilo
- maisemat ja tunnelmat on maalailtu kauniisti, Kirsin kirjanurkka
- pidin eläväisestä kielenkäytöstä ja termistöstä, joka oli tuore ja kiinnostava, Vinttikamarissa
- sopivasti humoristista ja mukaansatempaavaa tavalla, joka saa kirjan lukemisen tuntumaan helpolta ja kevyeltä, Vinttikamarissa
- osittain hiomatonta - anglismeja, turhaa toistoa ja kliseitä, Thua, Goodreads
KOHDERYHMÄ
- markkinoitu aikuisten fantasiana. Ei se minusta ihan sitä ole, -- mutta ehdottomasti aikuisempaa kuin moni muu kotimainen fantasiakirja, Booking it some more
(Kommentti: erityisesti fantasiakirjallisuuden ikäryhmittäin luokitteleminen tuntuu olevan Suomessa jokseenkin pulmallista, vaikka ikäryhmäluokittelu lukusuositusten perustana on muutenkin hankalaa, ellei mahdotonta. Miksi ikä määrittäisi sen, minkälaista kirjallisuutta tykkää lukea? Metsään onkin menty siinä, että luokittelu lasten-, nuorten- ja aikuistenkirjallisuuteen on tehty palvelemaan kirjastoja, kirjakauppoja ja kustantamoita rakenteellisessa mielessä, mutta sitä yritetään hyödyntää ehkä liiankin innokkaasti lukusuosituksissa ja siinä, miten yksilöiden lukuvalintoja ohjataan -- tai miten ne ohjautuvat.)
MUITA ESILLE NOUSSEITA HUOMIOITA
Huumori
Nimet
- ihanaa ettei
kirjassa ollut yhtään Mattia, Pekkaa, Kerttua tai Terttua,
Kirjoihin kadonnut
- nimien ei-suomalaisuus saa runsaasti kiitosta, Risingshadow, Orduuka
Ennakkoluulot
- yleensä en suomalaisten kirjailijoiden kirjoja lue, Risingshadow, Ccrystal
Suomalaisuus
- tässä kirjassa ei ole mitään leimallisen suomalaista, se on yleismaailmallista eeppistä fantasiaa, Booking it some more
- suomalaisuus tuli joissain kohdin kivasti läpi, Thua/ Goodreads
- hyvä raivaaja suomalaiselle (aikuisille suunnatulle) fantasiakirjallisuudelle, Vinttikamarissa
Loppukohtaus
- tarinan loppu yllättää ja kutsuu lukemaan seuraavaa osaa, Risingshadow, NermiEddlitt
- tarinan päätös ansaitsee erityiskiitokset; loppukohtaus on melko vaikuttava, Morren maailma
- loppuhuipennus tuli suorastaan ahmittua, loppu jää loistavasti avoimeksi, Kirsin Kirjanurkka
- on ilmeisesti pakko lukea toinenkin osa; kirja loppuu kutkuttavaan tilanteeseen, Booking it some more
- jossain määrin aika perinteisiä fantasiakirjallisuuden elementtejä, kujerruksia
- kilpailee tasavahvasti ulkomaisten kirjojen kanssa kaikilla tasoilla, Hemulin kirjahylly
- odotukset jostakin omaperäisemmästä olivat aika korkealla (mifongeista), Kirsin kirjanurkka
Omaperäisyys
- nousi myös mietteitä siitä, kuinka paljon omaa kirjailija lopulta olikaan keksinyt, vai oliko hän vain antanut vanhoille asioille uudet nimet, Risingshadow, Orduuka
- vaikka fantasian peruspiirteet ovat jo monesta tarinasta tuttuja, Meresmaa onnistuu luomaan niistä omaperäisen ja kiinnostavan versionsa, Kirjavinkit, Salla P.
- kilpailee tasavahvasti ulkomaisten kirjojen kanssa kaikilla tasoilla, Hemulin kirjahylly
- perinteestä ammentaa myös tarina, Kirsin kirjanurkka
(Kommentti: omaperäisyys on sana, joka nousee esille niin kustannuskynnyksen ylittämisessä kuin julkaisemisen myöhemmässäkin vaiheessa. "Kiva tarina, mutta onko se omaperäinen?" "Kuinka monta kertaa tämäkin tarina pitää kertoa?" Omaperäisyyden vaade voi turhauttaa, sillä senkin kokemus on usein subjektiivista. Voisikin melkein lohkaista, että jos jokin luettu tuntuu kovin omaperäiseltä, ei vain ole lukenut tarpeeksi. Tämä on oikeastaan niin mielenkiintoinen aihe, että siitä pitää tehdä oma postaus.)
SUMMA SUMMARUM:
Mifongin perintö ihastutti joitakin, toiset pudistelivat päätään ja kolmannet kohauttivat olkapäitään. Jakauma lienee melko tyypillinen viihdekirjalle. Ilahduttavaa oli huomata, että vaikka kirja ei olisi saanut aivan liekkeihin, monet suunnittelivat jatko-osan lukemista. Silloin on onnistuttu ainakin herättämään uteliaisuutta, jos ei aivan vakuuttamaan.
Jonkin verran on tullut kysymyksiä, että millä tavalla esikoisesta saamani palaute on vaikuttanut tai vaikuttaa jatko-osiin tai kirjoittamiseeni ylipäätään. Kysymys on vaikea, sillä jos vastaa ettei mitenkään, voi antaa mielikuvan, ettei välittäisi palautteesta ja niiden antajista lainkaan ja se ei pidä paikkaansa. Yhteenvedosta huomaa kuitenkin sen, että sama teos voi kerätä aivan vastakkaisia mielipiteitä -- ja tässä tuleekin avainsana: mielipide. Jokainen muodostaa oman mielipiteensä lukemastaan melkoisen sattumanvaraisesti eikä kirjailija voi yrittää ennustaa seuraavien teostensa kohdalla, että mitenkähän tämän nyt kokisi palautteenantaja X, kun edellisessä kirjassa moitti tätä ja tuota. Ei kukaan pysty kirjoittamaan niistä lähtökohdista. Ja samalla kun yhteen suuntaan kumartaa, toiseen pyllistää.
Tässä mielessä valmiista teoksesta saatu palaute vaikuttaa hyvin vähän siihen, mitä kirjailija tulevaisuudessa kirjoittaa. Asia on kuitenkin monimutkaisempi, sillä jos palautetta ei saa lainkaan tai jos saa vain yltiönegatiivista, voi herkempi kirjailija lopettaa kirjoittamisen tykkänään. Kirjailija kirjoittaa ensimmäisen version itselleen ja vasta toisen (ja kolmannen ja neljännen) lukijalle. Suurin palkinto saavutetaan, kun kirja julkaistaan ja se itsenäistyy. Kirja, jolla ei ole lukijoita, on kirjailijalle karvas pettymys. Siksi palaute on tärkeää.
***
Tuleeko teille, jotka olette jaksaneet lukea kolmiosaisen yhteenvedon (tai ehkä jopa Mifongin perinnön), jotain sanottavaa mieleen aiheesta? Onko jokin osa-alue jäänyt kokonaan käsittelemättä tai minkälaisia johtopäätöksiä itse vetäisitte palautteesta? Mikä teidän mielestänne on palautteen tarkoitus?
27.12.2012
Yhteenveto esikoisen saamasta lukijapalautteesta, osa 2. Maailma ja henkilöt
Edellisessä postauksessa käsiteltyjen ulkoasun, juonen ja rakenteen jälkeen vuorossa ovat maailma ja henkilöt.
MAAILMA
- Meresmaa ei selostamalla selosta maailmansa piirteitä, vaikka niitä onkin selvästi mietitty, Booking it some more
- uskottava, Hemulin kirjahylly
- helppo uppoutua, Kirjavinkit, Salla P.
- omanlaisensa keskiaikamainen maailma, Kirsin Kirjanurkka
- maailma vaikutti kiinnostavalta, mutta sen esittely jäi aika pintapuoliseksi, Morren maailma
- hyvin suunnitellut paikat, Our lifestyle
- sijoittuu fantasialle tyypilliseen tapaan keskiaikahenkiseen maailmaan, Vinttikamarissa
HENKILÖT
- mielenkiintoisia ja samaistuttavia, Risingshadow, NermiEddlitt
- erittäin hyvä hahmo on Verna, Risingshadow, Orduuka
- turhan yksioikoisia aikuisten kirjaan, Booking it some more
- vahvan lihallisia, Hemulin kirjahylly
- ilahduttavan moniulotteisia ja kehittyvät tarinan myötä, Kirjavinkit, Salla P.
- omanlaisiaan, Ardis kehittyi mielenkiintoiseksi, Kirjoihin kadonnut
- Dante oli mielenkiintoinen hahmo, Kirjojen rakastaja
- henkilökuvausta pidän kirjan vahvimpina puolina, Kirsin Kirjanurkka
- henkilöiden nopeat käänteet turhan laihasti perusteltuja, Kirsin Kirjanurkka
- Ardis oli vinkeä tyyppi, kujerruksia
- olisin kaivannut enemmän paneutumista henkilöihin, Lukemisen kartasto
- jälkikäteen alkoi kovasti ärsyttää kummankin päähenkilön aikaansaamattomuus keskinäisen rakkaustarinan suhteen, Lukemisen kartasto
- fiksuja ja moniulotteisia eikä heidän luonteensa kehittelyä ole jätetty puolitiehen, Lukufiilis, Niina Romo
- ihastuin Danteen täysin, hahmoista ainoastaan Elingmar jäi häiritsemään, Morren maailma
- oli hienoa seurata kuinka erityisesti Ardis kasvoi, Mustemaailmani
- Danteen samaistuin heti, Our lifestyle
- Ardisin ja Danten välinen rakkaus ei vakuuta, eivätkä muutkaan henkilöhahmot ehdi muuta kuin kuljettaa tarinaa eteenpäin, Rouva Blanka ja Neiti Niilo
- suurin viehätys oli onnistuneessa hahmokuvauksessa, Sudet eivät nuku talviunta
- kaikki Ardisin ja Danten yhteiset kohtaukset olivat fanityttöilyä aiheuttavia, Sudet eivät nuku talviunta
- Ardisin ja Danten välisen rakkaussuhteen ongelmat johtuvat käytännössä pelkästään keskusteluyhteyden puuttumisesta ja väärinymmärryksistä (mikä ärsytti), Vinttikamarissa
- hahmot kiinnostavia, Linnea/Goodreads
MAAILMA
- Meresmaa ei selostamalla selosta maailmansa piirteitä, vaikka niitä onkin selvästi mietitty, Booking it some more
- uskottava, Hemulin kirjahylly
- helppo uppoutua, Kirjavinkit, Salla P.
- omanlaisensa keskiaikamainen maailma, Kirsin Kirjanurkka
- olisin kaivannut enemmän paneutumista maailmaan, Lukemisen kartasto
- maailma vaikutti kiinnostavalta, mutta sen esittely jäi aika pintapuoliseksi, Morren maailma
- hyvin suunnitellut paikat, Our lifestyle
- sijoittuu fantasialle tyypilliseen tapaan keskiaikahenkiseen maailmaan, Vinttikamarissa
HENKILÖT
- mielenkiintoisia ja samaistuttavia, Risingshadow, NermiEddlitt
- erittäin hyvä hahmo on Verna, Risingshadow, Orduuka
- turhan yksioikoisia aikuisten kirjaan, Booking it some more
- vahvan lihallisia, Hemulin kirjahylly
- ilahduttavan moniulotteisia ja kehittyvät tarinan myötä, Kirjavinkit, Salla P.
- omanlaisiaan, Ardis kehittyi mielenkiintoiseksi, Kirjoihin kadonnut
- Dante oli mielenkiintoinen hahmo, Kirjojen rakastaja
- henkilökuvausta pidän kirjan vahvimpina puolina, Kirsin Kirjanurkka
- henkilöiden nopeat käänteet turhan laihasti perusteltuja, Kirsin Kirjanurkka
- Ardis oli vinkeä tyyppi, kujerruksia
- olisin kaivannut enemmän paneutumista henkilöihin, Lukemisen kartasto
- jälkikäteen alkoi kovasti ärsyttää kummankin päähenkilön aikaansaamattomuus keskinäisen rakkaustarinan suhteen, Lukemisen kartasto
- fiksuja ja moniulotteisia eikä heidän luonteensa kehittelyä ole jätetty puolitiehen, Lukufiilis, Niina Romo
- ihastuin Danteen täysin, hahmoista ainoastaan Elingmar jäi häiritsemään, Morren maailma
- oli hienoa seurata kuinka erityisesti Ardis kasvoi, Mustemaailmani
- Danteen samaistuin heti, Our lifestyle
- Ardisin ja Danten välinen rakkaus ei vakuuta, eivätkä muutkaan henkilöhahmot ehdi muuta kuin kuljettaa tarinaa eteenpäin, Rouva Blanka ja Neiti Niilo
- suurin viehätys oli onnistuneessa hahmokuvauksessa, Sudet eivät nuku talviunta
- kaikki Ardisin ja Danten yhteiset kohtaukset olivat fanityttöilyä aiheuttavia, Sudet eivät nuku talviunta
- Ardisin ja Danten välisen rakkaussuhteen ongelmat johtuvat käytännössä pelkästään keskusteluyhteyden puuttumisesta ja väärinymmärryksistä (mikä ärsytti), Vinttikamarissa
- hahmot kiinnostavia, Linnea/Goodreads
***
Yhteenveto: Ardisin ja Danten vaikea rakkaus aiheutti monilla harmaita hiuksia ja tuskastumista (en ihmettele, olivat ja ovat helkkarin itsepäisiä ja hankalia hahmoja kirjoittaakin). Ardisin kasvu nuoresta prinsessasta vastuulliseksi aikuiseksi ja äidiksi oli monien mielestä onnistunut hyvin. Ilahduttavaa oli huomata, että monet sivuhahmoistakin olivat löytäneet lukijoissa vastakaikua. Isoa henkilögalleriaa pyörittäessä on aina vaara, että sortuu helppoihin ratkaisuihin ja stereotypioihin (joista toki kerään oman osani minäkin), joten henkilöihin kannattaa panostaa.
Fantasiassa maailma, johon tarina ja tapahtumat sijoittuvat, on tavallaan yksi henkilöhahmo sekin. Mifongin perinnössä osa jäi kaipaamaan tarkempaa taustoitusta maailmalle, ja tässä kirjailijan oma mieltymys näkyy selvästi: olen suoran toiminnan nainen, paljastan oikeastaan vain sen, mikä on tarinalle välttämätöntä. Meno jatko-osissa hieman hidastuu (ainakin itselläni on sellainen tuntuma), joten todennäköisesti maailmankuvaus ja toiminta tasapainottuvat.
Seuraavassa osassa vuorossa ovat kieli, kohderyhmä ja muut esille nousseet seikat.
26.12.2012
Yhteenveto esikoisen saamasta lukijapalautteesta, osa 1. Ulkoasu, juoni ja rakenne
Viimeisimmässä Kirjoittajan pulmia -blogipostaussarjan osassa pohdittiin palautteen saamista ja sen antamista. Nyt kun vuosi 2012 lähestyy loppuaan, ajattelin, että hetki olisi sopiva Mifongin perinnöstä saatujen lukukokemusten ynnäämiseen. Eräänlainen tilinpäätös siis. Samalla se toimikoon amatöörimäisenä analyysina siitä, miten palautteen vastaanottaminen muuttuu, kun palaute tulee painetusta kirjasta, ei keskeneräisestä työstä.
Kirjailijoiden vastaamista tai puuttumista kirjansa saamaan kritiikkiin ei katsota hyvällä. Vaikeneminen on kultaa, ja tämä on helposti ymmärrettävissä piirteistä, joita sivuttiin aikaisemmassa blogipostauksessakin: teoksen tulee seisoa omilla jaloillaan, niin hyvässä kuin huonossakin. Selittelyt eivät enää auta, kirja on itsenäistynyt.
Näin ollen analyysini tarkoitus ei olekaan kritisoida kritiikkiä tai esittää vasta-argumentteja. Lehtikritiikit jätän tästä julkisesta yhteenvedosta kokonaan pois. Kasvotusten tai sähköpostilla saatuja palautteita en myöskään käsittele, sillä lukijan on mahdoton todentaa niitä aidoiksi. Muutamaan yleiseen asiaan kommentoin, sillä luetteloidessani palautteita joitain yleisiä huomioita oli helppo vetää ja muutamia ratkaisuja tahdon avata. Näiden ei ole tarkoitus missään mielessä vähätellä tai mitätöidä kenenkään lukukokemusta.
Jos Mifongin perintö ei olisi saanut näinkin laajaa huomiota nettimaailmassa osakseen, tällaisen tilinpäätöksen tekeminen olisi voinut olla vähemmän antoisaa. Kuten myöhemmin käy ilmi, mielipide-erot saattavat olla rajuja ja jopa yksittäisen lukijan lukukokemus ristiriitainen.
Palautetta on tullut aika tavalla, joten jaan postauksen useampaan osaan, jossa kussakin käsitellään tiettyjä kirjan osa-alueita.
Kommentit olen napsinut suoraan arvioista ja yrittänyt saada niiden sanoman mahdollisimman tiiviiksi, jotta vertailu olisi helpompaa. Joskus asiayhteydestä irrottaminen tuntui muuttavan mielipidettä jyrkemmäksi, mutta uskoakseni Mifongin perintö kestää sen.
Tästä se alkaa!
***
ULKOASU
- kirjan ulkoasu ei ole houkutteleva, Risingshadow, Orduuka
- kansi oli huolitellun kaunis ja hopean kaltainen kohokirjoitus sai aikaan arvokkaan vaikutelman, Marken maailma
- Kartta puutteellinen (ei löydy Belonea, Valagasia tai Romhairin kapeikkoa), Risingshadow, Orduuka
- kansi kiiltelee kivasti, Vinttikamarissa
- kursiivifontti kauniin koukeroinen, mutta sitä on epämiellyttävä lukea pitkiä pätkiä, Morren maailma
- kartta kuvitteellisesta maailmasta johdatti heti ensi hetkistä sisälle mielikuvitusmaailmaan, Marken maailma
(Kommentti kartan puutteellisuuteen: kun nimesin alueita kartalla, halusin pitää kartan mahdollisimman selkeänä. Niinpä päätin esimerkiksi nimetä vain kaupungit, en maita. Romhairin kapeikko ei saanut nimeä kartassa, sillä se on tapahtumapaikkana vain sarjan ensimmäisessä osassa, vaikka kartta pysyy samana kaikissa kolmessa. Lisäksi saaristo Chuanta Vespesin lähistöllä olisi käynyt ahtaaksi. Myös Renokea puuttuu kartasta tästä samasta syystä.)
JUONI
- paikoitellen ennalta-arvattava, nopeatempoinen, Risingshadow, Orduuka
- yksinkertainen loppu, Risingshadow, Orduuka
- paikoin ennalta-arvattava, paikoin yllätti, Risingshadow, NermiEddlitt
- tylsiä hetkiä ei tässä kirjassa ole, Risingshadow, Q_Black
- loppu yllättää, Risingshadow, NermiEddlitt
- tarina etenee melkoista haipakkaa – mutta oikeastaan tykkään tällaisesta reippaasta pyörityksestä. Tässä tiivis touhu toimi hyvin, Booking it some more
- tapahtumarikas ja jännittävä (tarina), Hemulin kirjahylly
- kantaa läpi kirjan (tarina), Kirjavinkit, Salla P.
- eteni nopeasti, tapahtumia paljon, Kirjoihin kadonnut
- paikoitellen hiukan ennalta-arvattava, toisaalta välillä yllätti, Kirjojen rakastaja
- eteni vauhdikkaasti, välillä jäin kaipaamaan tarkempaakin taustoitusta, Kirsin kirjanurkka
- nopeatempoisuus piti otteessaan, kujerruksia
- sukkelasti sujuva juoni, Lukemisen kartasto
- tulee välillä sellainen olo, että seuraavaan juonenkäänteeseen on niin kova kiire, ettei kaikkeen ehdi keskittyä kunnolla, Lukemisen kartasto
- yllätyksiä ei ole, sillä mitään ei jätetä lukijan oman rivien välistä lukemisen tai päättelyn varaan, Lukufiilis, Niina Romo
- juonenkäänteet ovat melko arvattavissa, Lukufiilis, Niina Romo
- käänteet meheviä, onnistui pariin kertaan kiskaisemaan maton altani oikein sujuvasti, Morren maailma
- tapahtumiin ja niiden taustoihin olisi saanut syventyä hiukan enemmän, Morren maailma
- kantoi loppuun saakka (tarina), Marken maailma
- kirjailija sai kiitettävästi pidettyä kaikki langat käsissään, Marken maailma
- loppu oli mielestäni todella hyvä ja selkeä, Mustemaailmani
- ei tuntunut missään vaiheessa jo moneen kertaan luetulta tai kuluneelta, Sudet eivät nuku talviunta
- vauhtia ja jännitettä riitti, Thua/Goodreads
- nopeatempoinen, Linnea/Goodreads
RAKENNE
- tapahtumat pomppivat, Risingshadow, Ccrystal
- hyvä että kirja oli jaettu osiin, Risingshadow, Orduuka
- kirjan alussa hieman häiritsi ajallisten hyppyjen pituus, Hemulin kirjahylly
- ensimmäinen yritys tyssäsi alun kaksisivuiseen infodumppiin, Booking it some more
- lähtee yllättävän vilkkaasti käyntiin, vaikka alussa selitetään puuduttavaan tyyliin maailman syntymisestä ja vähän tylsistä elementtiherroista, Risingshadow, Orduuka
- tahmean alun jälkeen koukutti niin, että oli luettava kerralla loppuun, Kirjavinkit, Salla P.
- Alun päähenkilöluettelosta oli paljon apua, Kirjojen rakastaja
- henkilöluettelo auttoi hahmottamaan eri henkilöiden sukulaisuussuhteet ja toimi sopivana käynnistäjänä itse tarinaan, Marken maailma
- osiin jako rytmitti kerrontaa sopivasti, Marken maailma
- koin alun todella tylsäksi, ensimmäisen about 150 sivun aikana melkein jopa harkistin jättäväni lukemisen kesken, Mustemaailmani
Kirjailijoiden vastaamista tai puuttumista kirjansa saamaan kritiikkiin ei katsota hyvällä. Vaikeneminen on kultaa, ja tämä on helposti ymmärrettävissä piirteistä, joita sivuttiin aikaisemmassa blogipostauksessakin: teoksen tulee seisoa omilla jaloillaan, niin hyvässä kuin huonossakin. Selittelyt eivät enää auta, kirja on itsenäistynyt.
Näin ollen analyysini tarkoitus ei olekaan kritisoida kritiikkiä tai esittää vasta-argumentteja. Lehtikritiikit jätän tästä julkisesta yhteenvedosta kokonaan pois. Kasvotusten tai sähköpostilla saatuja palautteita en myöskään käsittele, sillä lukijan on mahdoton todentaa niitä aidoiksi. Muutamaan yleiseen asiaan kommentoin, sillä luetteloidessani palautteita joitain yleisiä huomioita oli helppo vetää ja muutamia ratkaisuja tahdon avata. Näiden ei ole tarkoitus missään mielessä vähätellä tai mitätöidä kenenkään lukukokemusta.
Jos Mifongin perintö ei olisi saanut näinkin laajaa huomiota nettimaailmassa osakseen, tällaisen tilinpäätöksen tekeminen olisi voinut olla vähemmän antoisaa. Kuten myöhemmin käy ilmi, mielipide-erot saattavat olla rajuja ja jopa yksittäisen lukijan lukukokemus ristiriitainen.
Palautetta on tullut aika tavalla, joten jaan postauksen useampaan osaan, jossa kussakin käsitellään tiettyjä kirjan osa-alueita.
Kommentit olen napsinut suoraan arvioista ja yrittänyt saada niiden sanoman mahdollisimman tiiviiksi, jotta vertailu olisi helpompaa. Joskus asiayhteydestä irrottaminen tuntui muuttavan mielipidettä jyrkemmäksi, mutta uskoakseni Mifongin perintö kestää sen.
Tästä se alkaa!
***
ULKOASU
- kirjan ulkoasu ei ole houkutteleva, Risingshadow, Orduuka
- kansi oli huolitellun kaunis ja hopean kaltainen kohokirjoitus sai aikaan arvokkaan vaikutelman, Marken maailma
- Kartta puutteellinen (ei löydy Belonea, Valagasia tai Romhairin kapeikkoa), Risingshadow, Orduuka
- kansi kiiltelee kivasti, Vinttikamarissa
- kursiivifontti kauniin koukeroinen, mutta sitä on epämiellyttävä lukea pitkiä pätkiä, Morren maailma
- kartta kuvitteellisesta maailmasta johdatti heti ensi hetkistä sisälle mielikuvitusmaailmaan, Marken maailma
(Kommentti kartan puutteellisuuteen: kun nimesin alueita kartalla, halusin pitää kartan mahdollisimman selkeänä. Niinpä päätin esimerkiksi nimetä vain kaupungit, en maita. Romhairin kapeikko ei saanut nimeä kartassa, sillä se on tapahtumapaikkana vain sarjan ensimmäisessä osassa, vaikka kartta pysyy samana kaikissa kolmessa. Lisäksi saaristo Chuanta Vespesin lähistöllä olisi käynyt ahtaaksi. Myös Renokea puuttuu kartasta tästä samasta syystä.)
JUONI
- paikoitellen ennalta-arvattava, nopeatempoinen, Risingshadow, Orduuka
- yksinkertainen loppu, Risingshadow, Orduuka
- paikoin ennalta-arvattava, paikoin yllätti, Risingshadow, NermiEddlitt
- tylsiä hetkiä ei tässä kirjassa ole, Risingshadow, Q_Black
- loppu yllättää, Risingshadow, NermiEddlitt
- tarina etenee melkoista haipakkaa – mutta oikeastaan tykkään tällaisesta reippaasta pyörityksestä. Tässä tiivis touhu toimi hyvin, Booking it some more
- tapahtumarikas ja jännittävä (tarina), Hemulin kirjahylly
- kantaa läpi kirjan (tarina), Kirjavinkit, Salla P.
- eteni nopeasti, tapahtumia paljon, Kirjoihin kadonnut
- paikoitellen hiukan ennalta-arvattava, toisaalta välillä yllätti, Kirjojen rakastaja
- eteni vauhdikkaasti, välillä jäin kaipaamaan tarkempaakin taustoitusta, Kirsin kirjanurkka
- nopeatempoisuus piti otteessaan, kujerruksia
- sukkelasti sujuva juoni, Lukemisen kartasto
- tulee välillä sellainen olo, että seuraavaan juonenkäänteeseen on niin kova kiire, ettei kaikkeen ehdi keskittyä kunnolla, Lukemisen kartasto
- yllätyksiä ei ole, sillä mitään ei jätetä lukijan oman rivien välistä lukemisen tai päättelyn varaan, Lukufiilis, Niina Romo
- juonenkäänteet ovat melko arvattavissa, Lukufiilis, Niina Romo
- käänteet meheviä, onnistui pariin kertaan kiskaisemaan maton altani oikein sujuvasti, Morren maailma
- tapahtumiin ja niiden taustoihin olisi saanut syventyä hiukan enemmän, Morren maailma
- kantoi loppuun saakka (tarina), Marken maailma
- kirjailija sai kiitettävästi pidettyä kaikki langat käsissään, Marken maailma
- loppu oli mielestäni todella hyvä ja selkeä, Mustemaailmani
- ei tuntunut missään vaiheessa jo moneen kertaan luetulta tai kuluneelta, Sudet eivät nuku talviunta
- vauhtia ja jännitettä riitti, Thua/Goodreads
- nopeatempoinen, Linnea/Goodreads
RAKENNE
- tapahtumat pomppivat, Risingshadow, Ccrystal
- hyvä että kirja oli jaettu osiin, Risingshadow, Orduuka
- kirjan alussa hieman häiritsi ajallisten hyppyjen pituus, Hemulin kirjahylly
- ensimmäinen yritys tyssäsi alun kaksisivuiseen infodumppiin, Booking it some more
- lähtee yllättävän vilkkaasti käyntiin, vaikka alussa selitetään puuduttavaan tyyliin maailman syntymisestä ja vähän tylsistä elementtiherroista, Risingshadow, Orduuka
- tahmean alun jälkeen koukutti niin, että oli luettava kerralla loppuun, Kirjavinkit, Salla P.
- Alun päähenkilöluettelosta oli paljon apua, Kirjojen rakastaja
- henkilöluettelo auttoi hahmottamaan eri henkilöiden sukulaisuussuhteet ja toimi sopivana käynnistäjänä itse tarinaan, Marken maailma
- osiin jako rytmitti kerrontaa sopivasti, Marken maailma
- koin alun todella tylsäksi, ensimmäisen about 150 sivun aikana melkein jopa harkistin jättäväni lukemisen kesken, Mustemaailmani
***
Yhteenveto:
Lähestulkoon kaikki pitivät kirjaa vauhdikkaana ja nopeatempoisena, mutta monella kompastuskivenä oli laahaava alku, ja etenkin legendaa maailmansynnystä pidettiin tylsänä ja kuivana. Näiltä nurkilta löytyykin yksi Mifongin perinnön pulmista: jos kirjoittaa vauhdikasta juonivetoista tarinaa, ei voi jäädä jaarittelemaan. Kaikki ekstra leikataan pois, jotta kirja ei paisu mahdottomasti -- ja tämä on haaste fantasiakirjalle, jolta moni odottaa tiivistä taustoittamista. Lisäksi kun kyseessä on moniosainen sarja, täytyy informaatiota hieman annostellakin. Vain tulevaisuus näyttää, kokevatko Mifongin perinnön maailmasta ja henkilöistä nyt liian vähän saaneet tilanteen paranevan jatko-osien myötä.
Sitä jännityksellä odottaen!
Seuraavassa osassa vuorossa maailma ja henkilöt.
23.12.2012
Kuvakollaasi ja toivotuksia
 |
| Kuvien copyright (c) J.S. Meresmaa pois lukien kirjamessulogot. |
Esikoisvuoden tähtihetkiä:
- Mifongin perinnön julkaisu Tampereen kirjamessuilla 13.4. ja toukokuussa seuranneet julkkarijuhlat Telakalla
- Osuuskumma-kustannuksen perustaminen
- Finncon 2012 heinäkuussa
- Helsingin kirjamessut lokakuussa
- Steampunk! -- Koneita ja korsetteja -antologian julkaisu 17.11.
- Suomen Nuorisokirjailijoiden pikkujoulut marraskuussa
Kaikkien näiden tapahtumien lomassa, alla ja päällä ovat tietenkin ihmiset. Upeat, mahtavat ja ihanat ihmiset, niin kollegat, kustantamon väki, lukijat, osuuskummajaiset kuin tapahtumien järjestäjätkin. Ei sovi myöskään unohtaa tämän blogin ja teidän sitä lukevien ja kommentoivien merkitystä matkani varrella -- jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja jaettu ajatus on avartunut näkemys!
Joulun vietän ruuan, kirjojen ja läheisten parissa, mutta voipi olla, että en malta olla tekemättä vähän kirjallisia tai kuvallisia töitäkin. Mutta ihan vähän vain.
Jouluntaikaa teille kaikille!
20.12.2012
Koottuja
Muutamia arvioita on tupsahdellut töistäni, ja Kariston kevään katalogikin on ilmestynyt. Mifongin aika löytyy tiedoston sivulta 35 (joka on esitteen sivu 33).
Mifongin perintö on luettu Rouva Blanka ja Neiti Niilo -nimisessä blogissa.
Steampunk! -- Koneita ja korsetteja on arvioitu blogeissa Kaiken voi lukea, Kirjasfääri ja Kirsin kirjanurkka.
Ursulan novellit on arvioitu Normandiani-blogissa.
***
Mifongin mahdin, eli sarjan kolmannen osan, kirjoittamisen välissä olen hahmotellut ensi vuoden julkaisuja ja projekteja ja tajunnut, että olen niiden osalta oikeastaan täyteen buukattu! Tämä oli jokseenkin shokki (tai nykyään se kai pitäisi kirjoittaa sokki, niin että s-kirjaimen päällä on se väkänen, jota en näppäimistöstä löydä. Vierastan.). Toisaalta hirvittää, mutta toisaalta tuntuu mukavalta ajatella, että puuhaa riittää. Se tarkoittaa sitä, että valmistakin syntyy.
On ehkä hyvä havahtua myös siihen, että nyt pitää opetella sanomaan "ei", jotta stressi ei iske päälle. Ja pitää huoli siitä, että kovin moni deadline ei osu päällekkäin.
Seuraavaksi suunnitellaankin vuoden 2014 julkaisuja. Hurjaa!
Mifongin perintö on luettu Rouva Blanka ja Neiti Niilo -nimisessä blogissa.
Steampunk! -- Koneita ja korsetteja on arvioitu blogeissa Kaiken voi lukea, Kirjasfääri ja Kirsin kirjanurkka.
Ursulan novellit on arvioitu Normandiani-blogissa.
***
Mifongin mahdin, eli sarjan kolmannen osan, kirjoittamisen välissä olen hahmotellut ensi vuoden julkaisuja ja projekteja ja tajunnut, että olen niiden osalta oikeastaan täyteen buukattu! Tämä oli jokseenkin shokki (tai nykyään se kai pitäisi kirjoittaa sokki, niin että s-kirjaimen päällä on se väkänen, jota en näppäimistöstä löydä. Vierastan.). Toisaalta hirvittää, mutta toisaalta tuntuu mukavalta ajatella, että puuhaa riittää. Se tarkoittaa sitä, että valmistakin syntyy.
On ehkä hyvä havahtua myös siihen, että nyt pitää opetella sanomaan "ei", jotta stressi ei iske päälle. Ja pitää huoli siitä, että kovin moni deadline ei osu päällekkäin.
Seuraavaksi suunnitellaankin vuoden 2014 julkaisuja. Hurjaa!
19.12.2012
Kirjanselkämysruno
Lähdin Istanbuliin.Valon reunallaoutoja otuksia,lasisilmä.
Viimeinen asema.
Ei mitään uutta idän pikajunasta.
Totta puhuen
miljoonan vuoden yksinäisyys.
***
(Kirjanselkämysruno on kirjojen nimistä koottu runo. Nämä löytyivät omasta hyllystäni.)
18.12.2012
Kirjoittajan pulmia, osa 16. Palaute ja sen vastaanottaminen
Kun olin ensimmäisiä kertoja vastaanottamassa palautetta tekstistäni kirjoittajaringissä, sain ohjeistuksen kuunnella palautteet ilman, että sanoisin niihin mitään. Ensin ajattelin, että mitä, miksi minulta riistetään mahdollisuus selittää ja puolustautua: onhan kyse sentään minun tekstistäni. Aika pian ymmärsin kuitenkin viisauden tämän menettelyn takana.
Palautteen antaminen ei ole helppoa, etenkään ellei sen antaja ole harjaantunut. Lukijaa voi arastuttaa sanoa kohdista, jotka aiheuttivat hämminkiä. Hän voi olla epävarma siitä, lukiko oikein tai lukiko tarpeeksi tarkasti tai onko tarpeeksi laajasti kirjallisuutta lukenut ymmärtääkseen esimerkiksi haettua tyylilajia tai intertekstuaalisuuksia. Jos palautteen vastaanottaja tässä herkässä palautteenantovaiheessa alkaa kovasti puolustella ja ärhäköityy, käy helposti niin että palaute tyssää siihen. Lukijasta tulee simpukka, joka kätkee helmen, joka olisi voinut olla tuloillaan, jos kirjoittaja olisi malttanut kielensä.
Palautteen vastaanottaminen, sen ymmärtäminen ja sisäistäminen, vie aikaa. On kunnioittavaa palautteenantajaa kohtaan kuunnella loppuun ja kiittää palautteesta. Hän on kuitenkin nähnyt sen vaivan, että on lukenut hengentuotoksen ja rohkaistunut kertomaan asioista, joita ei ymmärtänyt tai jotka jäivät epäselviksi. Hän paljastaa haavoittuvuutensa lukijana ja mahdollisesti erehtyväisyytensä ihmisenä. Kummatkin ovat herkkiä asioita, joihin ei tule suhtautua ylimielisesti.
Ymmärsin myös sen, että teksti ei enää olekaan pelkästään minun. Antamalla sen luettavaksi ja arvioitavaksi olen tyrkännyt sen ottamaan ensimmäisen askeleensa itsenäistymisen polulla. Minun tehtäväni ei ole puolustaa sitä tai selitellä -- toki kun on kyse keskeneräisestä työstä, on odotettavissa, että se seisoo vielä huterin jaloin. Vastaanotetun palautteen avulla jalat jämäköityvät.
Ja tästä päästäänkin seuraavaan vaiheeseen: kun palaute on kuunneltu ja sen antajaa kiitetty vaivannäöstä, on aika seuloa palaute.
Mitä enemmän palautteenantajia, sen parempi. Ainakin jos teksti on jo niin pitkällä, että viisi eri mielipidettä ei hajota sitä kirjoittajan mielessä viiteen eri suuntaan. Jos jokin seikka tekstissä saa aikaan useita eri mielipiteitä, kirjoittaja voi miettiä, onko kyseessä todellakin vain makuasia. Lukijat ovat erilaisia. Se on kirjoittamisessa antoisaa ja haasteellista. Mutta jos kaikki viisi ovat yhtä mieltä, kirjoittajan kannattaa kuunnella -- tekstissä todennäköisesti on jotain korjattavaa.
Joskus palautteenantaja kertoo myös korjausehdotuksia kohtiin, jotka eivät toimi. Ne kannattaa ottaa ehdotuksina, ei ainoana mahdollisuutena. Kirjoittaja itse tietää parhaiten mitä hän tekstillään haluaa sanoa. Lukija ei välttämättä sitä tiedä, sillä tapana ei yleensä ole selittää tekstiä auki. Ongelmakohtia voi usein korjata monella eri tavalla. Minusta on kirjoittajan vastuulla päättää, mihin ratkaisuun hän päätyy: erottaako esimerkiksi kaksi toisiinsa sekoittuvaa henkilöhahmoa muuttamalla kerronnan aikamuotoja vai poistamalla toisen näkökulman kokonaan.
Muutosehdotukset voivat toki olla hyviäkin. Ne kannattaa ehdottomasti hyödyntää -- ellei tässä tekstissä, niin kenties huomioida tulevissa.
***
Palautteensaamisen tärkeys ja sen vastaanottamisen haasteet eivät ole poistuneet, vaikka voin kutsua itseäni nykyään kirjailijaksi. Eittämättä olen kirjoittajana harjaantuneempi ja uskon vahvemmin siihen, että kykenen parantamaan tekstiäni, vaikka se aluksi olisikin levällään. Jokaisen tekstin myötä oppii lisää itsestään kirjoittajana, mutta ilman esilukijoita ja palautteenantajia kehitys voi jäädä junnaamaan paikoilleen.
Minulla on vahva tunne siitä, että elän edelleen etsikkoaikaa kirjoittajana. Kehityn, en ole valmis. Esilukijat, lukijat -- kaikki he, jotka uskaltautuvat antamaan palautetta, ovat oppainani. Sanotaan, että hyväksi kirjoittajaksi oppii lukemalla ja kirjoittamalla paljon. Lisäisin siihen: ja kuuntelemalla.
Kuuntelisin mielelläni teidän ajatuksianne palautteen vastaanottamisesta ja sen antamisesta, hyvät lukijat! Kirpaiseeko se liian syvältä, halvaannuttaako vai kannustaako yrittämään vielä kerran? Tuntuuko palautteen antaminen vaikealta vai onko se helppoa?
Palautteen antaminen ei ole helppoa, etenkään ellei sen antaja ole harjaantunut. Lukijaa voi arastuttaa sanoa kohdista, jotka aiheuttivat hämminkiä. Hän voi olla epävarma siitä, lukiko oikein tai lukiko tarpeeksi tarkasti tai onko tarpeeksi laajasti kirjallisuutta lukenut ymmärtääkseen esimerkiksi haettua tyylilajia tai intertekstuaalisuuksia. Jos palautteen vastaanottaja tässä herkässä palautteenantovaiheessa alkaa kovasti puolustella ja ärhäköityy, käy helposti niin että palaute tyssää siihen. Lukijasta tulee simpukka, joka kätkee helmen, joka olisi voinut olla tuloillaan, jos kirjoittaja olisi malttanut kielensä.
Palautteen vastaanottaminen, sen ymmärtäminen ja sisäistäminen, vie aikaa. On kunnioittavaa palautteenantajaa kohtaan kuunnella loppuun ja kiittää palautteesta. Hän on kuitenkin nähnyt sen vaivan, että on lukenut hengentuotoksen ja rohkaistunut kertomaan asioista, joita ei ymmärtänyt tai jotka jäivät epäselviksi. Hän paljastaa haavoittuvuutensa lukijana ja mahdollisesti erehtyväisyytensä ihmisenä. Kummatkin ovat herkkiä asioita, joihin ei tule suhtautua ylimielisesti.
Ymmärsin myös sen, että teksti ei enää olekaan pelkästään minun. Antamalla sen luettavaksi ja arvioitavaksi olen tyrkännyt sen ottamaan ensimmäisen askeleensa itsenäistymisen polulla. Minun tehtäväni ei ole puolustaa sitä tai selitellä -- toki kun on kyse keskeneräisestä työstä, on odotettavissa, että se seisoo vielä huterin jaloin. Vastaanotetun palautteen avulla jalat jämäköityvät.
Ja tästä päästäänkin seuraavaan vaiheeseen: kun palaute on kuunneltu ja sen antajaa kiitetty vaivannäöstä, on aika seuloa palaute.
Mitä enemmän palautteenantajia, sen parempi. Ainakin jos teksti on jo niin pitkällä, että viisi eri mielipidettä ei hajota sitä kirjoittajan mielessä viiteen eri suuntaan. Jos jokin seikka tekstissä saa aikaan useita eri mielipiteitä, kirjoittaja voi miettiä, onko kyseessä todellakin vain makuasia. Lukijat ovat erilaisia. Se on kirjoittamisessa antoisaa ja haasteellista. Mutta jos kaikki viisi ovat yhtä mieltä, kirjoittajan kannattaa kuunnella -- tekstissä todennäköisesti on jotain korjattavaa.
Joskus palautteenantaja kertoo myös korjausehdotuksia kohtiin, jotka eivät toimi. Ne kannattaa ottaa ehdotuksina, ei ainoana mahdollisuutena. Kirjoittaja itse tietää parhaiten mitä hän tekstillään haluaa sanoa. Lukija ei välttämättä sitä tiedä, sillä tapana ei yleensä ole selittää tekstiä auki. Ongelmakohtia voi usein korjata monella eri tavalla. Minusta on kirjoittajan vastuulla päättää, mihin ratkaisuun hän päätyy: erottaako esimerkiksi kaksi toisiinsa sekoittuvaa henkilöhahmoa muuttamalla kerronnan aikamuotoja vai poistamalla toisen näkökulman kokonaan.
Muutosehdotukset voivat toki olla hyviäkin. Ne kannattaa ehdottomasti hyödyntää -- ellei tässä tekstissä, niin kenties huomioida tulevissa.
***
Palautteensaamisen tärkeys ja sen vastaanottamisen haasteet eivät ole poistuneet, vaikka voin kutsua itseäni nykyään kirjailijaksi. Eittämättä olen kirjoittajana harjaantuneempi ja uskon vahvemmin siihen, että kykenen parantamaan tekstiäni, vaikka se aluksi olisikin levällään. Jokaisen tekstin myötä oppii lisää itsestään kirjoittajana, mutta ilman esilukijoita ja palautteenantajia kehitys voi jäädä junnaamaan paikoilleen.
Minulla on vahva tunne siitä, että elän edelleen etsikkoaikaa kirjoittajana. Kehityn, en ole valmis. Esilukijat, lukijat -- kaikki he, jotka uskaltautuvat antamaan palautetta, ovat oppainani. Sanotaan, että hyväksi kirjoittajaksi oppii lukemalla ja kirjoittamalla paljon. Lisäisin siihen: ja kuuntelemalla.
Kuuntelisin mielelläni teidän ajatuksianne palautteen vastaanottamisesta ja sen antamisesta, hyvät lukijat! Kirpaiseeko se liian syvältä, halvaannuttaako vai kannustaako yrittämään vielä kerran? Tuntuuko palautteen antaminen vaikealta vai onko se helppoa?
15.12.2012
Kuulumisia kirjoituslomalta
Arvaahan sen, miten käy kun pääsee kauan odotetulle lomalle: viheliäinen yskä iskee ja välilevy alkaa vihoitella venyttelyrupeaman jälkeen. Klassista. Lomassa on kuitenkin se hyvä puoli, että se antaa mahdollisuuden nukkua pitkiä yöunia ja keskittää voimat siihen, mikä on tärkeää.
Olenkin melko tyytyväinen ensimmäiseen viikkooni. Päivittäinen takkatulen sytyttäminen ja liekkien seuraaminen käyvät rituaalista, jolla siirtyä kirjoittamisen tilaan. Artikkeli, joka minulta tilattiin, on saanut hyväksynnän, ja yksi novelli tuli kirjoitettua kuntoon, jossa sen kehtasi lähettää tuomiolle. Eilisen ja tämän päivän olen alkanut ujuttautua mifonkien maailmaan ja tarinankertojan viiksiä (huom. sellaisia puuman viiksiä, ei mitään Movember-kasvatteja) kutkuttaa jo mukavasti, kun kolmannen osan, Mifongin mahdin, loppuunkirjoittaminen häämöttää.
Mifongin ajan traileritekstit tein, joten kirjatraileri sai ison sysäyksen eteenpäin.
Myös yksi uusi teksti on julkaistu: Ursulan talvinumero on ilmestynyt romanttisine tarinoineen. Käykää ihmeessä lukemassa!
Nyt menen hieman tuulettumaan sosiaalisesti, jotta mielikuvituskaverit eivät pääse vallan niskan päälle. Tulenkantajien kirjakaupalla on kirjablogistien ilta, jonne kaikki ovat tervetulleita!
Olenkin melko tyytyväinen ensimmäiseen viikkooni. Päivittäinen takkatulen sytyttäminen ja liekkien seuraaminen käyvät rituaalista, jolla siirtyä kirjoittamisen tilaan. Artikkeli, joka minulta tilattiin, on saanut hyväksynnän, ja yksi novelli tuli kirjoitettua kuntoon, jossa sen kehtasi lähettää tuomiolle. Eilisen ja tämän päivän olen alkanut ujuttautua mifonkien maailmaan ja tarinankertojan viiksiä (huom. sellaisia puuman viiksiä, ei mitään Movember-kasvatteja) kutkuttaa jo mukavasti, kun kolmannen osan, Mifongin mahdin, loppuunkirjoittaminen häämöttää.
Mifongin ajan traileritekstit tein, joten kirjatraileri sai ison sysäyksen eteenpäin.
Myös yksi uusi teksti on julkaistu: Ursulan talvinumero on ilmestynyt romanttisine tarinoineen. Käykää ihmeessä lukemassa!
Nyt menen hieman tuulettumaan sosiaalisesti, jotta mielikuvituskaverit eivät pääse vallan niskan päälle. Tulenkantajien kirjakaupalla on kirjablogistien ilta, jonne kaikki ovat tervetulleita!
9.12.2012
5.12.2012
Palkinnoista ja palkitsevuudesta
Loppuvuodesta palkitaan kirjoja ja kirjailijoita. Finlandiat, Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinto, Kalevi Jäntin palkinto, taiteen valtionpalkinnot, Blogistanian palkinnot ja lukuisat muut sähköistävät talvipimeyteen vajonnutta kirjallisuuskenttää ainakin mediassa. Suomessa on useita kymmeniä erilaisia kirjallisuuspalkintoja (vilkaiskaa vaikkapa Wikipedian artikkelia), mutta valitettavasti vain pieni osa kerää mediahuomiota niin, että vähemmän kirjallisesti valaistunut pysyisi niistä kärryillä.
Olen varmaan sanonut tämän ennenkin, mutta kaikista vaikeinta kirjailijuudessa on se, mitä oman pään sisällä tapahtuu. Niihin tunteisiin ei mitenkään ole pystynyt varautumaan, sillä tällaisia tuntemuksia joutuu potemaan melko harvan ammatin parissa: ehkä tämä on tyypillistä taiteenaloille. On vaikea hyväksyä mustia tunteita, joiden tuloa ei voi estää ja joiden luuli jääneen jonnekin ala-asteen välitunnille. Turhautuminen, pettymykset, kateus, katkeruus ja kaikenmoiset alemmuudentunteet ryöpsähtelevät pintaan ja vetävät kurimukseen silloinkin, kun objektiivisesti ajatellen mitään syytä ei olisi.
Pelkästään muusta maailmasta eristetty kirjoittamisprosessikin pitää sisällään vaikeita tunteita ja vastustusta. Kun työn tulos avautuu ulkomaailmalle, alkaa pommitus ulkoa päin. Vertaileminen, arvottaminen, huomionkerjuu, palkitseminen, kehut, kritiikit, näkyvyys -- kun luuli päässeensä selkeämmille vesille, tuleekin uusi myrsky. Egolle ei mikään riitä. Kirjojen kirjoittamisessa on paljon hallitsematonta, niin sisäisessä prosessissa kuin julkisessakin puolessa. Se on rankkaa enkä ihmettele, että moni heittää sulkakynänsä jossain vaiheessa takkatuleen.
Kirjoittaminen on jatkuvaa koskessa pyristelyä. Vastavirtaa, myötävirtaa ja pyörteitä, jotka tulevat odottamatta kohdalle. Kasvot on pidettävä pinnan yläpuolella ja nähtävä laajempi kokonaisuus, horisontti ja taivas, ettei pää mene sekaisin ja tule huono olo. Ja kuitenkin sen laajemman kokonaisuuden rinnalla on kyettävä pitämään sisin koossa ja luovuuden lähteen vesi kirkkaana. Minän on riitettävä, koska muuta ei ole.
Maria Peura kirjoittaa Antaumuksella keskeneräinen -kirjassaan, että kirjoittamisen mielekkyys on sen eheyttävyydessä. Olen täysin samaa mieltä. Jos kirjoittaminen ei eheytä, ellei kirjoittaminen itsessään lääkitse ja palkitse, ei ulkoa päin tuleva palkintokaan riitä.
Ja silti, vaikka tiedostaisi kaiken tämän ja kolmenakymmenenä päivänä kuukaudesta olisi täysin tyytyväinen saavutuksiinsa ja elämäänsä kirjoittajana, tulee se kolmaskymmenesensimmäinen päivä, jolloin mieli on mustanvihreä ja myrkyllinen. Silloin tuntee haluavansa pois itsestään. Nahka ei pidä sisällään mitään hyvää. Omat tunteet oksettavat, niitä häpeää.
Viimeksi kun pyristelin näissä tunteissa, mieleeni juolahti ajatus: mitä jos kirjallisuuspalkintoja ei jaettaisi. Mitä jos ketään ei asetettaisi toisen edelle, jos yksikään subjektiivinen kokemus ei olisi toisen kokemusta parempi? Niille kirjailijoille, joilla ei ole toivoakaan palkinnoista, tämä voisi tehdä hyvää. (Palkinnoitta tai ehdokkuuksitta jääminenhän ei kerro kirjan laaduttomuudesta tai huonoudesta. Se kertoo siitä, että jokaista kirjaa ei voi palkita; että paljon on kirjoja, jotka esimerkiksi lajityyppinsä tai kustantamon pienuuden vuoksi rajautuvat ulos.)
Mutta palkinnot tuovat näkyvyyttä, ne tuovat kirjailijalle tuloja ja taatusti onnistumisen tunteen. Ei sellaisesta voisi luopua vain sen takia, että välillä on antauduttava mustien virtojen vietäväksi.
Olen varmaan sanonut tämän ennenkin, mutta kaikista vaikeinta kirjailijuudessa on se, mitä oman pään sisällä tapahtuu. Niihin tunteisiin ei mitenkään ole pystynyt varautumaan, sillä tällaisia tuntemuksia joutuu potemaan melko harvan ammatin parissa: ehkä tämä on tyypillistä taiteenaloille. On vaikea hyväksyä mustia tunteita, joiden tuloa ei voi estää ja joiden luuli jääneen jonnekin ala-asteen välitunnille. Turhautuminen, pettymykset, kateus, katkeruus ja kaikenmoiset alemmuudentunteet ryöpsähtelevät pintaan ja vetävät kurimukseen silloinkin, kun objektiivisesti ajatellen mitään syytä ei olisi.
Pelkästään muusta maailmasta eristetty kirjoittamisprosessikin pitää sisällään vaikeita tunteita ja vastustusta. Kun työn tulos avautuu ulkomaailmalle, alkaa pommitus ulkoa päin. Vertaileminen, arvottaminen, huomionkerjuu, palkitseminen, kehut, kritiikit, näkyvyys -- kun luuli päässeensä selkeämmille vesille, tuleekin uusi myrsky. Egolle ei mikään riitä. Kirjojen kirjoittamisessa on paljon hallitsematonta, niin sisäisessä prosessissa kuin julkisessakin puolessa. Se on rankkaa enkä ihmettele, että moni heittää sulkakynänsä jossain vaiheessa takkatuleen.
Kirjoittaminen on jatkuvaa koskessa pyristelyä. Vastavirtaa, myötävirtaa ja pyörteitä, jotka tulevat odottamatta kohdalle. Kasvot on pidettävä pinnan yläpuolella ja nähtävä laajempi kokonaisuus, horisontti ja taivas, ettei pää mene sekaisin ja tule huono olo. Ja kuitenkin sen laajemman kokonaisuuden rinnalla on kyettävä pitämään sisin koossa ja luovuuden lähteen vesi kirkkaana. Minän on riitettävä, koska muuta ei ole.
Maria Peura kirjoittaa Antaumuksella keskeneräinen -kirjassaan, että kirjoittamisen mielekkyys on sen eheyttävyydessä. Olen täysin samaa mieltä. Jos kirjoittaminen ei eheytä, ellei kirjoittaminen itsessään lääkitse ja palkitse, ei ulkoa päin tuleva palkintokaan riitä.
Ja silti, vaikka tiedostaisi kaiken tämän ja kolmenakymmenenä päivänä kuukaudesta olisi täysin tyytyväinen saavutuksiinsa ja elämäänsä kirjoittajana, tulee se kolmaskymmenesensimmäinen päivä, jolloin mieli on mustanvihreä ja myrkyllinen. Silloin tuntee haluavansa pois itsestään. Nahka ei pidä sisällään mitään hyvää. Omat tunteet oksettavat, niitä häpeää.
Viimeksi kun pyristelin näissä tunteissa, mieleeni juolahti ajatus: mitä jos kirjallisuuspalkintoja ei jaettaisi. Mitä jos ketään ei asetettaisi toisen edelle, jos yksikään subjektiivinen kokemus ei olisi toisen kokemusta parempi? Niille kirjailijoille, joilla ei ole toivoakaan palkinnoista, tämä voisi tehdä hyvää. (Palkinnoitta tai ehdokkuuksitta jääminenhän ei kerro kirjan laaduttomuudesta tai huonoudesta. Se kertoo siitä, että jokaista kirjaa ei voi palkita; että paljon on kirjoja, jotka esimerkiksi lajityyppinsä tai kustantamon pienuuden vuoksi rajautuvat ulos.)
Mutta palkinnot tuovat näkyvyyttä, ne tuovat kirjailijalle tuloja ja taatusti onnistumisen tunteen. Ei sellaisesta voisi luopua vain sen takia, että välillä on antauduttava mustien virtojen vietäväksi.
3.12.2012
Kirja-arvonnan voittaja
Kahvitauolla puolueeton käsi poimi kulhosta paperinpalan, jossa luki "M.E. Yli-Kiikka". Onnittelut! Laitahan sähköpostia ja kerro, mihin osoitteeseen toivot steampunk-antologian lähetettävän ja haluatko siihen signeerauksen. Kiitos kaikille, jotka kerroitte mielipiteenne!
Kolme päivää. Sitten alkaa loma ja tämä likka lähtee mifonkien maailmaan.
***
Postilaatikkoon oli kopsahtanut kuvakaappaus juutuubista:
Kyllä sitä joku on käynyt katsomassa -- äiti, tunnustatko?
Kolme päivää. Sitten alkaa loma ja tämä likka lähtee mifonkien maailmaan.
***
Postilaatikkoon oli kopsahtanut kuvakaappaus juutuubista:
Kyllä sitä joku on käynyt katsomassa -- äiti, tunnustatko?
1.12.2012
Kide-novellihaaste
Ensimmäinen novellini julkaistiin melkein vuosi sitten, 2012 tammikuun Usvazinessa. Sen jälkeen novelleja alkoi tipahdella julkaisuun tiheämmin, miltei joka toinen kuukausi. Myös työn alla on koko ajan jotain lyhyempää. Novellien ja kertomusten kirjoittamisessa on paljon palkitsevaa: niiden kirjoittamisessa ei istumalihaksia ajatellen mene niin kauan (aivolihas onkin eri asia). Valmista voi tulla hyvinkin nopeasti, jos idea on kypsynyt tarpeeksi. Lisäksi spefigenressä novellimittaisia tekstejä on melko helppo saada julki -- olettaen että ne ovat tarpeeksi laadukkaita ja että niistä ei odota saavansa palkkiota.
Lyhyissä teksteissä on vain yksi ongelma: niistä saa vähän, jos lainkaan, lukijapalautetta. Ajattelin, että paikallaan voisi olla jonkinlainen haaste. Niinpä mieleeni tuli kide -- koska pieni on kaunista. Kide-haaste on perustettu paikkaamaan yksittäisten novellien lukijapalautepuutetta ja myös haastamaan ihmisiä lukemaan novelleja ja muita lyhyitä tekstejä enemmän. Antologioiden, lehtien ja novellikokoelmien lukeminen on erilaista: aina ei välttämättä lue koko teosta kerralla vaan novellin sieltä, toisen tuolta. Minulla on muutamia tällaisia "roikkumassa" olevia kokoelmia. Kaikki tekstit eivät kolahda samalla lailla, osa menee tyystin ohi, mutta joukossa on myös helmiä, joiden kohdalla tekee mieli huutaa: kaikkien on luettava tämä, tämä on loistava!
Joten: novelli esiin! Nuoren Voiman Liitolla on tänä syksynä alkanut Novelli palaa! -suurhanke, joka kestää ensi vuoden lokakuuhun. Kannattaa tutustua.
Mutta nyt haasteeseen.
Ohjeistus:
1. Luettele ainakin viisi novellia, jotka ovat kolahtaneet tai jääneet muuten mieleen. Kerro miksi, jos mahdollista.
2. Aseta itsellesi vuodeksi novellilukutavoite.
3. Kopioi blogiisi Kide-kuva ja aseta kuvatekstiksi novellien lukutavoitteesi sekä eteneminen esimerkiksi näin: 3/10. (Eli kolme luettu, kymmenen tavoitteena.)
4. Bloggaa lukemistasi novelleista ja kirjoita niistä arvio. Arvio saa olla minkä pituinen tahansa. Kide-kuvaa voi käyttää myös tässä yhteydessä, jos haluaa.
5. Haasta tuttaviasi lukemaan novelleja.
Tämä viiden kohdan ohjeistus on neuvoa-antava, ei pakollinen. Käytän novelli-sanaa, mutta joskus kertomuksen ja novellin raja voi olla häilyvä. Minusta mikä tahansa lyhyt teksti käy, mitään novellin kaavaa ei tarvitse alkaa etsiä voidakseen osallistua.
Ei muuta kuin lukemaan!
***
Novellit, jotka ovat kolahtaneet minuun erityisesti
1. Tiina Raevaara: Luojani, luomani (En tunne sinua vierelläni)
Raevaaran käyttämä kieli lumosi minut tässä novellissa täysin. Mestarillinen. Luen yhä uudelleen ja uudelleen.
2. Jussi Katajala: Clothanin silmä (Tiamatin värit -- ja muita tähtienvälisiä tarinoita)
Kun lukijan aivot tekevät hitaan ja vakaan kierähdysliikkeen ja kaiken tapahtuneen näkeekin eri tavalla. Onhan se unohtumatonta.
3. Roald Dahl: Maailmanmestari (Rakkaani, kyyhkyläiseni)
Dahlin musta huumori iskee ja kovaa. Muistelen kokoelmassa olleen myös kertomuksen, jossa vaimo murhaa miehensä ja syöttää murha-aseen tapausta tutkimaan tulleelle komisariolle. En muista tosin nimeä. Lampaanviulu? Hykerryttää vieläkin.
4. Johanna Sinisalo: Me vakuutamme sinut (Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita)
Jostain syystä mainostoimistomaailma ja Cthulhu lappilaisessa järvessä tekivät lähtemättömän vaikutuksen.
5. Jyrki Vainonen: Kirjasto (Lasin läpi)
Näin Tampereen Metso-kirjaston niin elävän edessäni tätä lukiessani, että nykyään aina kun käyn siellä, mieleeni tulee novellin päähenkilö Marlies ja se, miten hän yrittää selviytyä ongelmastaan.
Novellien lukutavoite vuodelle 2013
52 (yksi joka viikko)
Haastan
Anun Kirjailijan kävelyretkistä, Päivin A writer's blogista, Deen Missio kässäristä ja Saaran Margaret Pennyn muistikirjasta.
Haasteeseen saa tarttua toki kuka tahansa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)